Joku valitteli toisessa topicissa satteita. Jos on märkee ja upottaa niin onhan pelaruksella ratkaisu.
Luulin, että tarkoitit kaksitoimista nostolaitetta. Belarushan on kopio Farmall traktorista. Insinöörit olivat juovuspäissään piirtäneet nostolaitteen, mutta vääntövarsi kääntyi vahingossa väärinpäin, eli sylinterin vetopuolella nostavaksi. Pahaksi onneksi piirrustukset olivat jo menneet politbyrooseen hyväksyttäväksi, eikä niitä enää voinut muuttaa.
Nostovoima jäi siten tavoiteltua pienemmäksi, koska sylinteriä ei voitu tehdä suuremmaksi. Sylinteriputket tehtiin samanlaisella sorvilla, kuin haupitsin hylsypesä. Ymmärrätte hyvin, että aseiden kaliiberejä ei noin vain muutella. Hydrauliikan painetta ei oikein voinut nostaa, sillä kupariset tiivisterenkaat hajoaisivat, eikä kovempaa metallia voinut käytää, sillä hionnan toleranssit olivat liian suuret. Päätettiin siis siirtää sylinterin kiinityspistettä vipuvarressa 9 mm kauemmas. 10 mm ei voinut siirtää sillä sen olisi joku huomannut. Viimeinen nolla muutettiin siis 9:siköksi. Tästä seurasi tietenkin se, että vetovarsien nostoliike jäi ajoittain liian pieneksi. Aikansa pohdittuaan insinöörit keksivät, että vetovarsien pää traktorissa voitaisiin kiinnittää hiukan taaemmaksi samaan akseliin, jossa vetokoukun kannatinkoukut ovat.
Akselista tuli kuitenkin niin pitkä, että se ei sopisi paikaltaan pois silloin, kun takapyörien raideväli on kapealla. Takapyörän vanteeseen päätettiinkin porata reikä akselin poistoa varten.
Siperian pakkasissahan kaksitoiminen nostolaite oli ehdoton, sillä se saatiin laskettua alas ilman, että kaksi miestä menisi seisomaan vetovarsien päälle. Kaksitoimisuudesta seurasi kuitenkin se ongelma, ettei hyväksi koettuja työsyvyyden säätöjä voitaisi kopioida. Päätettiin siis tehdä ihan oma. Suunnittelulla oli kuitenkin kiire, joten päätettin perustaa kaksi toisistaan riippumatonta ryhmää. Molempien suunnitelmat jäivät hiukan heikkolaatuisiksi, joten molemmat päätettiin toteuttaa.
