Lainaus käyttäjältä: vms1 - 06.09.16 - klo:08:41

Lainaus käyttäjältä: SKN - 05.09.16 - klo:13:19

Pikasella johtopäätelmällä maitosektorilla talousosaaminen vastaa kesätyöläistä joka tilin saatuaan ei tiedä tuon taivaallista tulevasta.

Joo, sairastumiset ja muut tulee puskista, mutta jonkunlainen hätävara vois olla hyvä. Laskujen työntäminen pöytälaatikkoon ja odottaminen on huonoin ratkaisu.

Joku kehotti maksamaan jonkun tietyn laskun ennen toista, ompas kumma asenne? Laskut maksetaan ajallaan, TOS-maksua lukuunottamatta. Jos ei pysty niin sitten varmaan pankkiin kyselemään väliaikaisluottoa, joka on kyllä monesti vaan ongelmien lykkäämistä eteenpäin.

Tuskin tässä tuottajahinnat nousee millään alalla ja tuet tulee putoamaan vaan entisestään.

Jostakin siis pitää luopua, se mistä luovutaan, on maatilayrityksen Toimitusjohtajan päätettävä.

Käytännön Maamiehessä oli hiljattain hyvä juttu noista asioista. Aika rumasti totesi joku kirjanlukenut talousnero....

Edellinen kuvastaa ehkä oikeasti sitä eroa joka vallitsee eri tuotantosuuntien välillä. Viljanviljelijät kun yleensä pääsee/ joutuu elämään tilanteessa että kaikki ostetaan vasta kun rahaa on lukuunottamatta ehkä apulantoja, siemeniä ja ehkä kasvinsuojeluaineita tai ehkä joku edellisistä on vipillä kunnes viljatilit tulee niin muut maatalous sektorit on jo vuosia elänyt erinäköisten vippien ja kikkailujen avustamana. Vaikka ehkä tulot on ollu korkeammat ja jopa liikevoittokin niin menotkin on niin huomattavat että maksuvalmiuden ylläpitäminen on aika työläs tietyissä tilanteissa.

Löytyy niitä eroja maksuvalmiudessa ihan tuotantosuuntien sisällä. Joillain on viellä tämän kesän lannoitteet maksamatta, kun toisilla on jo ensi vuoden tavara pihassa. Niinkuin Make tuossa jo aiemmin kirjoitti, budjetointi ja ennakointi on kaiken a ja o.

Juu, enkä mä ymmärrä miten on plussaa jollei oo varaa elää velaksi viljatilalla, vaan pitää ostaa kaikki käteisellä? Kuinka paremmalla liikevoitolla voi olla sitten ongelmia maksuvalmiudessa? Eikös sitä kassaa pitäisi kertyä paremmin ja sitä myöten puskuria maksaa laskut ajallaan?

Laskujen maksamisessa näin viljatilan osalta kurjin homma ettei raha kierrä, ts. raha on tiukassa muillakin. Tulee ns. lumipallo, ellei saa rahojaan ja hankintoja pakko siirtää eteenpäin. Kokoajan menee tiukemmalle, vielä ei oo tarttenut laskuja siirtää, kiitos tiukan budjetoinnin ja kulukurin.

Lainaus käyttäjältä: SKN - 05.09.16 - klo:13:19

Pikasella johtopäätelmällä maitosektorilla talousosaaminen vastaa kesätyöläistä joka tilin saatuaan ei tiedä tuon taivaallista tulevasta.

Joo, sairastumiset ja muut tulee puskista, mutta jonkunlainen hätävara vois olla hyvä. Laskujen työntäminen pöytälaatikkoon ja odottaminen on huonoin ratkaisu.

Joku kehotti maksamaan jonkun tietyn laskun ennen toista, ompas kumma asenne? Laskut maksetaan ajallaan, TOS-maksua lukuunottamatta. Jos ei pysty niin sitten varmaan pankkiin kyselemään väliaikaisluottoa, joka on kyllä monesti vaan ongelmien lykkäämistä eteenpäin.

Tuskin tässä tuottajahinnat nousee millään alalla ja tuet tulee putoamaan vaan entisestään.

Jostakin siis pitää luopua, se mistä luovutaan, on maatilayrityksen Toimitusjohtajan päätettävä.

Käytännön Maamiehessä oli hiljattain hyvä juttu noista asioista. Aika rumasti totesi joku kirjanlukenut talousnero....

Edellinen kuvastaa ehkä oikeasti sitä eroa joka vallitsee eri tuotantosuuntien välillä. Viljanviljelijät kun yleensä pääsee/ joutuu elämään tilanteessa että kaikki ostetaan vasta kun rahaa on lukuunottamatta ehkä apulantoja, siemeniä ja ehkä kasvinsuojeluaineita tai ehkä joku edellisistä on vipillä kunnes viljatilit tulee niin muut maatalous sektorit on jo vuosia elänyt erinäköisten vippien ja kikkailujen avustamana. Vaikka ehkä tulot on ollu korkeammat ja jopa liikevoittokin niin menotkin on niin huomattavat että maksuvalmiuden ylläpitäminen on aika työläs tietyissä tilanteissa.

Tämä on kyllä taas niin korkeata matikkaa, että menee munkin pitkän matikan lukeneen hilseen yli niin että viheltää mennessään.
Siis kun rahaa tulee paljon kassaan ja voitot ovat korkeita, niin maksuvalmiutta vaikea ylläpitää, ymmärsinkö oikein?

Lainaus käyttäjältä: SKN - 05.09.16 - klo:13:19

Pikasella johtopäätelmällä maitosektorilla talousosaaminen vastaa kesätyöläistä joka tilin saatuaan ei tiedä tuon taivaallista tulevasta.

Joo, sairastumiset ja muut tulee puskista, mutta jonkunlainen hätävara vois olla hyvä. Laskujen työntäminen pöytälaatikkoon ja odottaminen on huonoin ratkaisu.

Joku kehotti maksamaan jonkun tietyn laskun ennen toista, ompas kumma asenne? Laskut maksetaan ajallaan, TOS-maksua lukuunottamatta. Jos ei pysty niin sitten varmaan pankkiin kyselemään väliaikaisluottoa, joka on kyllä monesti vaan ongelmien lykkäämistä eteenpäin.

Tuskin tässä tuottajahinnat nousee millään alalla ja tuet tulee putoamaan vaan entisestään.

Jostakin siis pitää luopua, se mistä luovutaan, on maatilayrityksen Toimitusjohtajan päätettävä.

Käytännön Maamiehessä oli hiljattain hyvä juttu noista asioista. Aika rumasti totesi joku kirjanlukenut talousnero....

Edellinen kuvastaa ehkä oikeasti sitä eroa joka vallitsee eri tuotantosuuntien välillä. Viljanviljelijät kun yleensä pääsee/ joutuu elämään tilanteessa että kaikki ostetaan vasta kun rahaa on lukuunottamatta ehkä apulantoja, siemeniä ja ehkä kasvinsuojeluaineita tai ehkä joku edellisistä on vipillä kunnes viljatilit tulee niin muut maatalous sektorit on jo vuosia elänyt erinäköisten vippien ja kikkailujen avustamana. Vaikka ehkä tulot on ollu korkeammat ja jopa liikevoittokin niin menotkin on niin huomattavat että maksuvalmiuden ylläpitäminen on aika työläs tietyissä tilanteissa.

Viljatilalla on helpompi suunitella tuloja ja menoja. Jos näyttää että tilille tulee fyffeä liikaa ja verottaja nappaa liikaa, niin myöhästyttää viljan myyntejä ja ostaa lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet varastoon. Sillä on melko iso merkitys talouteen jos kahden vuoden lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet on samalle vuoden kirjan pidossa ja myyntejä myöhästytetään. sama sitten toisin päin jos näyttää että tarvii kassaan rahaa.  Kotieläintiloilla ja varsinkin maitotiloilla tulo on tasaisempaa ja tämä suunittelu vaikeampaa ja sen merkitys pienempi kun liikevaihto taas isompi.

Lainaus käyttäjältä: arzyboy - 05.09.16 - klo:09:56

Ainakin yksi iso ongelma meillä on ollut emännän sairastaminen mistä voi lukea uusimmasta maatilan Pellervosta jos kiinnostaa. Toinen paha tikki oli täysmulukku hiehokasvattaja jolle meni yhden vuoden hiehot kun sopimusta ei voinut muka katkaista. Toimi tietenkin ihan sopimusehtojen mukaan, mutta jos olisi yhtään ollut inhimillinen ja ajatellut myös millaisessa tilanteessa oltiin niin olisi voinut hyvinkin katkaista sopimuksen. Sopimus tehtiin siinä vaiheessa kun suunniteltiin isompaa navettaa joka ei sitten toteutunutkaan. Tarkoituksena oli ulkoistaa hiehokasvatus kokonaan, mutta kun suunnitelmat muuttui valitusten myötä...

Oliko se mahdollinen kaava-alue syynä tuohon valitukseen?

Ei ollu kaava-alueella... Valituksen teki yksi perikunta joka on niin vi--ta porukkaa että keskenäänkin käräjöivät.

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 06.09.16 - klo:08:41

Lainaus käyttäjältä: SKN - 05.09.16 - klo:13:19

Pikasella johtopäätelmällä maitosektorilla talousosaaminen vastaa kesätyöläistä joka tilin saatuaan ei tiedä tuon taivaallista tulevasta.

Joo, sairastumiset ja muut tulee puskista, mutta jonkunlainen hätävara vois olla hyvä. Laskujen työntäminen pöytälaatikkoon ja odottaminen on huonoin ratkaisu.

Joku kehotti maksamaan jonkun tietyn laskun ennen toista, ompas kumma asenne? Laskut maksetaan ajallaan, TOS-maksua lukuunottamatta. Jos ei pysty niin sitten varmaan pankkiin kyselemään väliaikaisluottoa, joka on kyllä monesti vaan ongelmien lykkäämistä eteenpäin.

Tuskin tässä tuottajahinnat nousee millään alalla ja tuet tulee putoamaan vaan entisestään.

Jostakin siis pitää luopua, se mistä luovutaan, on maatilayrityksen Toimitusjohtajan päätettävä.

Käytännön Maamiehessä oli hiljattain hyvä juttu noista asioista. Aika rumasti totesi joku kirjanlukenut talousnero....

Edellinen kuvastaa ehkä oikeasti sitä eroa joka vallitsee eri tuotantosuuntien välillä. Viljanviljelijät kun yleensä pääsee/ joutuu elämään tilanteessa että kaikki ostetaan vasta kun rahaa on lukuunottamatta ehkä apulantoja, siemeniä ja ehkä kasvinsuojeluaineita tai ehkä joku edellisistä on vipillä kunnes viljatilit tulee niin muut maatalous sektorit on jo vuosia elänyt erinäköisten vippien ja kikkailujen avustamana. Vaikka ehkä tulot on ollu korkeammat ja jopa liikevoittokin niin menotkin on niin huomattavat että maksuvalmiuden ylläpitäminen on aika työläs tietyissä tilanteissa.

Viljatilalla on helpompi suunitella tuloja ja menoja. Jos näyttää että tilille tulee fyffeä liikaa ja verottaja nappaa liikaa, niin myöhästyttää viljan myyntejä ja ostaa lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet varastoon. Sillä on melko iso merkitys talouteen jos kahden vuoden lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet on samalle vuoden kirjan pidossa ja myyntejä myöhästytetään. sama sitten toisin päin jos näyttää että tarvii kassaan rahaa.  Kotieläintiloilla ja varsinkin maitotiloilla tulo on tasaisempaa ja tämä suunittelu vaikeampaa ja sen merkitys pienempi kun liikevaihto taas isompi.

Edelleen menee vaikeammaksi ajattelu??
Minusta sinun esimerkkisi kuvaa vain verotusta ja siis likvin hallinnan vaikeus tulisi veroista?

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 06.09.16 - klo:10:17

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 06.09.16 - klo:08:41

Lainaus käyttäjältä: SKN - 05.09.16 - klo:13:19

Pikasella johtopäätelmällä maitosektorilla talousosaaminen vastaa kesätyöläistä joka tilin saatuaan ei tiedä tuon taivaallista tulevasta.

Joo, sairastumiset ja muut tulee puskista, mutta jonkunlainen hätävara vois olla hyvä. Laskujen työntäminen pöytälaatikkoon ja odottaminen on huonoin ratkaisu.

Joku kehotti maksamaan jonkun tietyn laskun ennen toista, ompas kumma asenne? Laskut maksetaan ajallaan, TOS-maksua lukuunottamatta. Jos ei pysty niin sitten varmaan pankkiin kyselemään väliaikaisluottoa, joka on kyllä monesti vaan ongelmien lykkäämistä eteenpäin.

Tuskin tässä tuottajahinnat nousee millään alalla ja tuet tulee putoamaan vaan entisestään.

Jostakin siis pitää luopua, se mistä luovutaan, on maatilayrityksen Toimitusjohtajan päätettävä.

Käytännön Maamiehessä oli hiljattain hyvä juttu noista asioista. Aika rumasti totesi joku kirjanlukenut talousnero....

Edellinen kuvastaa ehkä oikeasti sitä eroa joka vallitsee eri tuotantosuuntien välillä. Viljanviljelijät kun yleensä pääsee/ joutuu elämään tilanteessa että kaikki ostetaan vasta kun rahaa on lukuunottamatta ehkä apulantoja, siemeniä ja ehkä kasvinsuojeluaineita tai ehkä joku edellisistä on vipillä kunnes viljatilit tulee niin muut maatalous sektorit on jo vuosia elänyt erinäköisten vippien ja kikkailujen avustamana. Vaikka ehkä tulot on ollu korkeammat ja jopa liikevoittokin niin menotkin on niin huomattavat että maksuvalmiuden ylläpitäminen on aika työläs tietyissä tilanteissa.

Viljatilalla on helpompi suunitella tuloja ja menoja. Jos näyttää että tilille tulee fyffeä liikaa ja verottaja nappaa liikaa, niin myöhästyttää viljan myyntejä ja ostaa lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet varastoon. Sillä on melko iso merkitys talouteen jos kahden vuoden lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet on samalle vuoden kirjan pidossa ja myyntejä myöhästytetään. sama sitten toisin päin jos näyttää että tarvii kassaan rahaa.  Kotieläintiloilla ja varsinkin maitotiloilla tulo on tasaisempaa ja tämä suunittelu vaikeampaa ja sen merkitys pienempi kun liikevaihto taas isompi.

Edelleen menee vaikeammaksi ajattelu??
Minusta sinun esimerkkisi kuvaa vain verotusta ja siis likvin hallinnan vaikeus tulisi veroista?

On kyllä niin urpoa taloudenpitoa että ei mitään rajaa.

Nyt kun peltotyöt on muotia ulkoistaa niin suuremmalla osalla tissinkoittajilla pitäs täysin ulkoistaa koko talouspuoli.

Voi herran jestas sentään...

Vippien VIP-maailma....

Ärtsypoju vois vähän vielä avata, miten se hiehonkasvattaja "petti"?
Sairastuminen on todella ikävä asia, mutta onko se omalla vai sopimuskumppanin vastuulla..
Skänä on vissiin ollu nöyränä karapulassa kun noin viisaita kirjoittelee.
Itse olen aina ollut ihan liian varovainen investoinneissa, jopa täällä mulle naureskeltu kun jopa pienetkin jutut eka tienattu ja sitte vasta ostettu, no velattomana on ihan mukava kattoa mihin suuntaan tää homma alkaa kallistua. Helpommalla olis päässy velka edellä ja komeempaa olis ja kriisitukia tulis, mutta silti ihan hienoa kun kaikki mitä on..on omaa..

Jaa niin otsikon aiheeseen, mullaki aina joskus joku lasku myöhässä lähinnä laiskuuden takia kun ei jaksa ryhtyä setvimään sitä pinoa varsinkin kun hoidan omat, vaimon ja vanhempien laskut, no suurimmat kulut ollu muutama vitosen muikkari ja joitain senttejä korkoja, mutta silti ne kyrsii suunnattomasti kun joka euron suhteen on muuten niin tarkkana.

Avataan vielä vähän... Jälkeen päin kuullut kaverista kaikenlaisia juttuja. Poliisi on ilmeisesti siellä tontilla vieraillut useamman kerran ja suututtanut kaikki ympärillä elävät kollegat. Eli kyseessä on ilmeisen vaikea tapaus ihan ihmisenä.  Meidän puolelta tuli tietenkin sopimusrikkomus siinä mielessä kun ei pystytty toimittaa sopimuksessa "määrättyä" eläinmäärää kun meidän hanke ei toteutunut siinä mittakaavassa mitä oli tarkoitus alun perin. Meiltä toimitettujen eläinten määrä vastasi tämän hiehokasvattajan kapasiteetista viittä prosettia, eli taloudellinen merkitys olisi ollut aika pieni vaikka sopimuksen olisi katkaissutkin ja hiehokasvattajille pitäisi olla kysyntää kuitenkin??? Sieltä tulleet eläimet oli onnettoman pieniä eli olivat huonolla ruoalla. Samaa valitteli kaksi muutakin ihan lähialueella olevaa tilaa joilla oli siellä eläimiä. Asiasta keskusteltiin puhelimen välityksellä ja huutoa alkoi tulla toisesta eikä mikään muuttunut. Sovittiin että eläimiä kuljetetaan siten että sinne viedään eläimiä ja saman verran tulee aina paluukuormalla. Ei toteutunut sekään. Siinä taisi olla ne pahimmat asiat mitä näin äkkiä muistan. Yritettiin käyttää ulkopuolista sovittelijaakin, mutta tuloksetta...
Emännän sairastuminen maksoi aika paljon kun joutui käyttää ulkopuolista työvoimaa ja tämä eläinten menetys oli tosi paha isku taloudellisesti. Useampia kymppitonneja sama miten laskee...
Budjetoippa siinä sitten... Se on äärettömän helppo viisastella ja sanoa miten asiat olisi pitänyt tehdä, mutta välillä elämässä tapahtuu asioita joita on vaikea ennakoida. Ei olisi pitänyt rakentaa ollenkaan uutta navettaa vaan mennä vanhalla loppuun asti ja katella miettiä sitten mitä tekisi. Ei tätä paskaa jaksa muuten kuin lapsien takia. Muuten olisi voinut armahtaakin vaikka itsensä pulttipyssyllä samalla kun toissapäivänä joutui yhden lehmän lopettaa.

Lainaus käyttäjältä: Paalinpyörittäjä - 06.09.16 - klo:01:12

Ärtsypoju vois vähän vielä avata, miten se hiehonkasvattaja "petti"?
Sairastuminen on todella ikävä asia, mutta onko se omalla vai sopimuskumppanin vastuulla..
Skänä on vissiin ollu nöyränä karapulassa kun noin viisaita kirjoittelee.
Itse olen aina ollut ihan liian varovainen investoinneissa, jopa täällä mulle naureskeltu kun jopa pienetkin jutut eka tienattu ja sitte vasta ostettu, no velattomana on ihan mukava kattoa mihin suuntaan tää homma alkaa kallistua. Helpommalla olis päässy velka edellä ja komeempaa olis ja kriisitukia tulis, mutta silti ihan hienoa kun kaikki mitä on..on omaa..

Jaa niin otsikon aiheeseen, mullaki aina joskus joku lasku myöhässä lähinnä laiskuuden takia kun ei jaksa ryhtyä setvimään sitä pinoa varsinkin kun hoidan omat, vaimon ja vanhempien laskut, no suurimmat kulut ollu muutama vitosen muikkari ja joitain senttejä korkoja, mutta silti ne kyrsii suunnattomasti kun joka euron suhteen on muuten niin tarkkana.

Avataan vielä vähän... Jälkeen päin kuullut kaverista kaikenlaisia juttuja. Poliisi on ilmeisesti siellä tontilla vieraillut useamman kerran ja suututtanut kaikki ympärillä elävät kollegat. Eli kyseessä on ilmeisen vaikea tapaus ihan ihmisenä.  Meidän puolelta tuli tietenkin sopimusrikkomus siinä mielessä kun ei pystytty toimittaa sopimuksessa "määrättyä" eläinmäärää kun meidän hanke ei toteutunut siinä mittakaavassa mitä oli tarkoitus alun perin. Meiltä toimitettujen eläinten määrä vastasi tämän hiehokasvattajan kapasiteetista viittä prosettia, eli taloudellinen merkitys olisi ollut aika pieni vaikka sopimuksen olisi katkaissutkin ja hiehokasvattajille pitäisi olla kysyntää kuitenkin??? Sieltä tulleet eläimet oli onnettoman pieniä eli olivat huonolla ruoalla. Samaa valitteli kaksi muutakin ihan lähialueella olevaa tilaa joilla oli siellä eläimiä. Asiasta keskusteltiin puhelimen välityksellä ja huutoa alkoi tulla toisesta eikä mikään muuttunut. Sovittiin että eläimiä kuljetetaan siten että sinne viedään eläimiä ja saman verran tulee aina paluukuormalla. Ei toteutunut sekään. Siinä taisi olla ne pahimmat asiat mitä näin äkkiä muistan. Yritettiin käyttää ulkopuolista sovittelijaakin, mutta tuloksetta...
Emännän sairastuminen maksoi aika paljon kun joutui käyttää ulkopuolista työvoimaa ja tämä eläinten menetys oli tosi paha isku taloudellisesti. Useampia kymppitonneja sama miten laskee...
Budjetoippa siinä sitten... Se on äärettömän helppo viisastella ja sanoa miten asiat olisi pitänyt tehdä, mutta välillä elämässä tapahtuu asioita joita on vaikea ennakoida. Ei olisi pitänyt rakentaa ollenkaan uutta navettaa vaan mennä vanhalla loppuun asti ja katella miettiä sitten mitä tekisi. Ei tätä paskaa jaksa muuten kuin lapsien takia. Muuten olisi voinut armahtaakin vaikka itsensä pulttipyssyllä samalla kun toissapäivänä joutui yhden lehmän lopettaa.

Tarkoitus ei ollut viisastella. Miten te menetitte eläimet kasvattajalle, oliko siinä sopparissa jokin luovutusehto vai tarkoitatko hiehojen menetystä kun tulivat huonosti hoidetuksi. Ikävää kun tuollaiset ongelmat kasautuu, mutta sitähän se murphyn laki juuri tarkoittaa. Tällaisia tarinoita lukiessa edelleen vahvistuu käsitys siitä, että kannattaa monet asiat hoitaa omalla tilalla.
Lainan määrä olisi hyvä pitää sellaisena, että siitä selviää vaikka palkkatyöllä, mutta maidossa se ei ole mahdollista.
Tämäkin tarina varmaan opettaa nuorisoa ottamaan jonkin vakuutuksen tai vastaavan, jos vielä löytyy niin hulluja että isoja investointeja kotieläinpuolelle tekevät.

Lainaus käyttäjältä: arzyboy - 06.09.16 - klo:10:56

Lainaus käyttäjältä: Paalinpyörittäjä - 06.09.16 - klo:01:12

Ärtsypoju vois vähän vielä avata, miten se hiehonkasvattaja "petti"?
Sairastuminen on todella ikävä asia, mutta onko se omalla vai sopimuskumppanin vastuulla..
Skänä on vissiin ollu nöyränä karapulassa kun noin viisaita kirjoittelee.
Itse olen aina ollut ihan liian varovainen investoinneissa, jopa täällä mulle naureskeltu kun jopa pienetkin jutut eka tienattu ja sitte vasta ostettu, no velattomana on ihan mukava kattoa mihin suuntaan tää homma alkaa kallistua. Helpommalla olis päässy velka edellä ja komeempaa olis ja kriisitukia tulis, mutta silti ihan hienoa kun kaikki mitä on..on omaa..

Jaa niin otsikon aiheeseen, mullaki aina joskus joku lasku myöhässä lähinnä laiskuuden takia kun ei jaksa ryhtyä setvimään sitä pinoa varsinkin kun hoidan omat, vaimon ja vanhempien laskut, no suurimmat kulut ollu muutama vitosen muikkari ja joitain senttejä korkoja, mutta silti ne kyrsii suunnattomasti kun joka euron suhteen on muuten niin tarkkana.

Avataan vielä vähän... Jälkeen päin kuullut kaverista kaikenlaisia juttuja. Poliisi on ilmeisesti siellä tontilla vieraillut useamman kerran ja suututtanut kaikki ympärillä elävät kollegat. Eli kyseessä on ilmeisen vaikea tapaus ihan ihmisenä.  Meidän puolelta tuli tietenkin sopimusrikkomus siinä mielessä kun ei pystytty toimittaa sopimuksessa "määrättyä" eläinmäärää kun meidän hanke ei toteutunut siinä mittakaavassa mitä oli tarkoitus alun perin. Meiltä toimitettujen eläinten määrä vastasi tämän hiehokasvattajan kapasiteetista viittä prosettia, eli taloudellinen merkitys olisi ollut aika pieni vaikka sopimuksen olisi katkaissutkin ja hiehokasvattajille pitäisi olla kysyntää kuitenkin??? Sieltä tulleet eläimet oli onnettoman pieniä eli olivat huonolla ruoalla. Samaa valitteli kaksi muutakin ihan lähialueella olevaa tilaa joilla oli siellä eläimiä. Asiasta keskusteltiin puhelimen välityksellä ja huutoa alkoi tulla toisesta eikä mikään muuttunut. Sovittiin että eläimiä kuljetetaan siten että sinne viedään eläimiä ja saman verran tulee aina paluukuormalla. Ei toteutunut sekään. Siinä taisi olla ne pahimmat asiat mitä näin äkkiä muistan. Yritettiin käyttää ulkopuolista sovittelijaakin, mutta tuloksetta...
Emännän sairastuminen maksoi aika paljon kun joutui käyttää ulkopuolista työvoimaa ja tämä eläinten menetys oli tosi paha isku taloudellisesti. Useampia kymppitonneja sama miten laskee...
Budjetoippa siinä sitten... Se on äärettömän helppo viisastella ja sanoa miten asiat olisi pitänyt tehdä, mutta välillä elämässä tapahtuu asioita joita on vaikea ennakoida. Ei olisi pitänyt rakentaa ollenkaan uutta navettaa vaan mennä vanhalla loppuun asti ja katella miettiä sitten mitä tekisi. Ei tätä paskaa jaksa muuten kuin lapsien takia. Muuten olisi voinut armahtaakin vaikka itsensä pulttipyssyllä samalla kun toissapäivänä joutui yhden lehmän lopettaa.

Tarkoitus ei ollut viisastella. Miten te menetitte eläimet kasvattajalle, oliko siinä sopparissa jokin luovutusehto vai tarkoitatko hiehojen menetystä kun tulivat huonosti hoidetuksi. Ikävää kun tuollaiset ongelmat kasautuu, mutta sitähän se murphyn laki juuri tarkoittaa. Tällaisia tarinoita lukiessa edelleen vahvistuu käsitys siitä, että kannattaa monet asiat hoitaa omalla tilalla.
Lainan määrä olisi hyvä pitää sellaisena, että siitä selviää vaikka palkkatyöllä, mutta maidossa se ei ole mahdollista.
Tämäkin tarina varmaan opettaa nuorisoa ottamaan jonkin vakuutuksen tai vastaavan, jos vielä löytyy niin hulluja että isoja investointeja kotieläinpuolelle tekevät.

Todenäköisesti sopparilla on siirretty eläinten omistusoikeus kasvattajalle kasvatuksen ajaksi että kasvattaja saa kotieläintilan statuksen. Sitten maksamalla hoito on "ostettu" eläimet takaisin.

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 06.09.16 - klo:10:17

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 06.09.16 - klo:08:41

Lainaus käyttäjältä: SKN - 05.09.16 - klo:13:19

Pikasella johtopäätelmällä maitosektorilla talousosaaminen vastaa kesätyöläistä joka tilin saatuaan ei tiedä tuon taivaallista tulevasta.

Joo, sairastumiset ja muut tulee puskista, mutta jonkunlainen hätävara vois olla hyvä. Laskujen työntäminen pöytälaatikkoon ja odottaminen on huonoin ratkaisu.

Joku kehotti maksamaan jonkun tietyn laskun ennen toista, ompas kumma asenne? Laskut maksetaan ajallaan, TOS-maksua lukuunottamatta. Jos ei pysty niin sitten varmaan pankkiin kyselemään väliaikaisluottoa, joka on kyllä monesti vaan ongelmien lykkäämistä eteenpäin.

Tuskin tässä tuottajahinnat nousee millään alalla ja tuet tulee putoamaan vaan entisestään.

Jostakin siis pitää luopua, se mistä luovutaan, on maatilayrityksen Toimitusjohtajan päätettävä.

Käytännön Maamiehessä oli hiljattain hyvä juttu noista asioista. Aika rumasti totesi joku kirjanlukenut talousnero....

Edellinen kuvastaa ehkä oikeasti sitä eroa joka vallitsee eri tuotantosuuntien välillä. Viljanviljelijät kun yleensä pääsee/ joutuu elämään tilanteessa että kaikki ostetaan vasta kun rahaa on lukuunottamatta ehkä apulantoja, siemeniä ja ehkä kasvinsuojeluaineita tai ehkä joku edellisistä on vipillä kunnes viljatilit tulee niin muut maatalous sektorit on jo vuosia elänyt erinäköisten vippien ja kikkailujen avustamana. Vaikka ehkä tulot on ollu korkeammat ja jopa liikevoittokin niin menotkin on niin huomattavat että maksuvalmiuden ylläpitäminen on aika työläs tietyissä tilanteissa.

Viljatilalla on helpompi suunitella tuloja ja menoja. Jos näyttää että tilille tulee fyffeä liikaa ja verottaja nappaa liikaa, niin myöhästyttää viljan myyntejä ja ostaa lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet varastoon. Sillä on melko iso merkitys talouteen jos kahden vuoden lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet on samalle vuoden kirjan pidossa ja myyntejä myöhästytetään. sama sitten toisin päin jos näyttää että tarvii kassaan rahaa.  Kotieläintiloilla ja varsinkin maitotiloilla tulo on tasaisempaa ja tämä suunittelu vaikeampaa ja sen merkitys pienempi kun liikevaihto taas isompi.

Edelleen menee vaikeammaksi ajattelu??
Minusta sinun esimerkkisi kuvaa vain verotusta ja siis likvin hallinnan vaikeus tulisi veroista?

Verotuksen suunittelu on yksi osa alue talouden pidosta. Siin äsaa pitää vaikka minkälaista budjettia ja olla kuinka plussalla jos verottaja sanoo loppu vuodesta että "annappa kassa+150% mulle!"

Lainaus käyttäjältä: Paalinpyörittäjä - 06.09.16 - klo:10:32

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 06.09.16 - klo:10:17

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 06.09.16 - klo:08:41

Lainaus käyttäjältä: SKN - 05.09.16 - klo:13:19

Pikasella johtopäätelmällä maitosektorilla talousosaaminen vastaa kesätyöläistä joka tilin saatuaan ei tiedä tuon taivaallista tulevasta.

Joo, sairastumiset ja muut tulee puskista, mutta jonkunlainen hätävara vois olla hyvä. Laskujen työntäminen pöytälaatikkoon ja odottaminen on huonoin ratkaisu.

Joku kehotti maksamaan jonkun tietyn laskun ennen toista, ompas kumma asenne? Laskut maksetaan ajallaan, TOS-maksua lukuunottamatta. Jos ei pysty niin sitten varmaan pankkiin kyselemään väliaikaisluottoa, joka on kyllä monesti vaan ongelmien lykkäämistä eteenpäin.

Tuskin tässä tuottajahinnat nousee millään alalla ja tuet tulee putoamaan vaan entisestään.

Jostakin siis pitää luopua, se mistä luovutaan, on maatilayrityksen Toimitusjohtajan päätettävä.

Käytännön Maamiehessä oli hiljattain hyvä juttu noista asioista. Aika rumasti totesi joku kirjanlukenut talousnero....

Edellinen kuvastaa ehkä oikeasti sitä eroa joka vallitsee eri tuotantosuuntien välillä. Viljanviljelijät kun yleensä pääsee/ joutuu elämään tilanteessa että kaikki ostetaan vasta kun rahaa on lukuunottamatta ehkä apulantoja, siemeniä ja ehkä kasvinsuojeluaineita tai ehkä joku edellisistä on vipillä kunnes viljatilit tulee niin muut maatalous sektorit on jo vuosia elänyt erinäköisten vippien ja kikkailujen avustamana. Vaikka ehkä tulot on ollu korkeammat ja jopa liikevoittokin niin menotkin on niin huomattavat että maksuvalmiuden ylläpitäminen on aika työläs tietyissä tilanteissa.

Viljatilalla on helpompi suunitella tuloja ja menoja. Jos näyttää että tilille tulee fyffeä liikaa ja verottaja nappaa liikaa, niin myöhästyttää viljan myyntejä ja ostaa lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet varastoon. Sillä on melko iso merkitys talouteen jos kahden vuoden lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet on samalle vuoden kirjan pidossa ja myyntejä myöhästytetään. sama sitten toisin päin jos näyttää että tarvii kassaan rahaa.  Kotieläintiloilla ja varsinkin maitotiloilla tulo on tasaisempaa ja tämä suunittelu vaikeampaa ja sen merkitys pienempi kun liikevaihto taas isompi.

Edelleen menee vaikeammaksi ajattelu??
Minusta sinun esimerkkisi kuvaa vain verotusta ja siis likvin hallinnan vaikeus tulisi veroista?

Verotuksen suunittelu on yksi osa alue talouden pidosta. Siin äsaa pitää vaikka minkälaista budjettia ja olla kuinka plussalla jos verottaja sanoo loppu vuodesta että "annappa kassa+150% mulle!"

Ei aukene vieläkään, verotuksen suhteen normiviljelijällä ei ole muuta optimointikeinoa kuin koittaa pitää ansiotulot samalla tasolla vuodesta toiseen ja silloin se verottajalle tilitettävä kuukausierä on satasien sisällä sama koko ajan.

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 06.09.16 - klo:11:54

Lainaus käyttäjältä: Paalinpyörittäjä - 06.09.16 - klo:10:32

Lainaus käyttäjältä: Terminator II - 06.09.16 - klo:10:17

Lainaus käyttäjältä: vms1 - 06.09.16 - klo:08:41

Lainaus käyttäjältä: SKN - 05.09.16 - klo:13:19

Pikasella johtopäätelmällä maitosektorilla talousosaaminen vastaa kesätyöläistä joka tilin saatuaan ei tiedä tuon taivaallista tulevasta.

Joo, sairastumiset ja muut tulee puskista, mutta jonkunlainen hätävara vois olla hyvä. Laskujen työntäminen pöytälaatikkoon ja odottaminen on huonoin ratkaisu.

Joku kehotti maksamaan jonkun tietyn laskun ennen toista, ompas kumma asenne? Laskut maksetaan ajallaan, TOS-maksua lukuunottamatta. Jos ei pysty niin sitten varmaan pankkiin kyselemään väliaikaisluottoa, joka on kyllä monesti vaan ongelmien lykkäämistä eteenpäin.

Tuskin tässä tuottajahinnat nousee millään alalla ja tuet tulee putoamaan vaan entisestään.

Jostakin siis pitää luopua, se mistä luovutaan, on maatilayrityksen Toimitusjohtajan päätettävä.

Käytännön Maamiehessä oli hiljattain hyvä juttu noista asioista. Aika rumasti totesi joku kirjanlukenut talousnero....

Edellinen kuvastaa ehkä oikeasti sitä eroa joka vallitsee eri tuotantosuuntien välillä. Viljanviljelijät kun yleensä pääsee/ joutuu elämään tilanteessa että kaikki ostetaan vasta kun rahaa on lukuunottamatta ehkä apulantoja, siemeniä ja ehkä kasvinsuojeluaineita tai ehkä joku edellisistä on vipillä kunnes viljatilit tulee niin muut maatalous sektorit on jo vuosia elänyt erinäköisten vippien ja kikkailujen avustamana. Vaikka ehkä tulot on ollu korkeammat ja jopa liikevoittokin niin menotkin on niin huomattavat että maksuvalmiuden ylläpitäminen on aika työläs tietyissä tilanteissa.

Viljatilalla on helpompi suunitella tuloja ja menoja. Jos näyttää että tilille tulee fyffeä liikaa ja verottaja nappaa liikaa, niin myöhästyttää viljan myyntejä ja ostaa lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet varastoon. Sillä on melko iso merkitys talouteen jos kahden vuoden lannoiteet, siemenet ja kasvinsuojeluaineet on samalle vuoden kirjan pidossa ja myyntejä myöhästytetään. sama sitten toisin päin jos näyttää että tarvii kassaan rahaa.  Kotieläintiloilla ja varsinkin maitotiloilla tulo on tasaisempaa ja tämä suunittelu vaikeampaa ja sen merkitys pienempi kun liikevaihto taas isompi.

Edelleen menee vaikeammaksi ajattelu??
Minusta sinun esimerkkisi kuvaa vain verotusta ja siis likvin hallinnan vaikeus tulisi veroista?

Verotuksen suunittelu on yksi osa alue talouden pidosta. Siin äsaa pitää vaikka minkälaista budjettia ja olla kuinka plussalla jos verottaja sanoo loppu vuodesta että "annappa kassa+150% mulle!"

Ei aukene vieläkään, verotuksen suhteen normiviljelijällä ei ole muuta optimointikeinoa kuin koittaa pitää ansiotulot samalla tasolla vuodesta toiseen ja silloin se verottajalle tilitettävä kuukausierä on satasien sisällä sama koko ajan.

Tietysti tulonsa vakiinuttaneelle velattomalle ei suurta hyötyä ole pitkällä tähtäimellä mvl:n mahdolistamasta verosuunnittelusta. Ainoastaan silloin kun voitto kasvaa suhteessa liikevaihtoon. Silloinkin oikea yritysmuoto alkaa olla oy.

Verotuksen suunittelu on yksi osa alue talouden pidosta. Siin äsaa pitää vaikka minkälaista budjettia ja olla kuinka plussalla jos verottaja sanoo loppu vuodesta että "annappa kassa+150% mulle!"

Verotuksen suunnittelulla (lue: verottajalla pyritään antamaan 0 euroa) on tässä maassa maataloudessa tehty niin kalliita ratkaisuja että ei ole tosikaan...

Laskut ovat tulleet ajallaan hoidettua hyvän budjetoinnin ansiosta.
Vie vähän aikaa mutta suosittelen kaikille.

.. ole pitkällä tähtäimellä mvl:n mahdolistamasta verosuunnittelusta. Ainoastaan silloin kun voitto kasvaa suhteessa liikevaihtoon. Silloinkin oikea yritysmuoto alkaa olla oy.

Muut kuin maatalousosakeyhtiöt eivät voi välttämättä millään tavalla tasata verotusta raaka-aineostoilla tai myyntien viivyttelyllä tai millään tällaisella, koska varastot ja saamiset ja muut vastaavat jutut nousevat sinne tulopuolelle siitäkin huolimatta, että tili tyhjenee.

Maatalousmaan arvostusmahdollisuus käypään arvoon  varmaankin on parempi oy:ssa. Investointivarausta ei tullut yhtiöille ensi vuodelle, taisi peruuntua.

-SS-