"Korhonen nostaa kaksi miestä ylitse muiden: ulkoministeri  Paavo Väyrysen ja presidentin kansliapäällikkö  Juhani Perttusen. He ryhtyivät vaivihkaa käyttämään presidentin valtaa ja edistivät siinä sivussa omaa uraansa.

Kaksikon diplomityö oli  Johannes Virolaisen syrjäyttäminen ja Väyrysen nousu keskustapuolueen puheenjohtajaksi kesällä 1980.

On etua tutkimukselle, että he olivat kynämiehiä. Ulkoministerin ja kansliapäällikön oli nimittäin pantava asiat paperille ja lähetettävä ne kirjeinä presidentille, koska Kekkonen ei pystynyt enää loppuvuosina muistamaan suullisia keskustelujaan.
"

"Kaiken takana vaikutti kamppailu Kekkosen seuraajasta. Kekkosen tukijoukko, keskustapuolueen sisäinen K-linja, oli hajalla. Vanha kaarti yritti ajaa Kekkosen seuraajaksi  Ahti Karjalaista.

Väyrynen kannatti Karjalaista enää vain muodon vuoksi. Korhonen pystyy uskottavasti todistamaan, että Väyrysen todellinen tavoite oli nousta itse uudeksi kekkoseksi vuonna 1984, jolloin viidennen presidenttikauden piti päättyä.

Kekkoselta ehtyi voima syksyllä 1981, ja niin Väyryseltä loppui aika kesken. Toteutui Väyrysen pahin painajainen:  Mauno Koivistosta tuli presidentti.
"

Paavosta ei tullut presidenttiä eikä tule, mikä on Isänmaan onni.

Veeti," Pois unhoita jo menneet, ei aika mennyt koskaan enää palaa". Ala etsimään mielenrauhaa nykypäivistä.

Jotta totuus ei unohtuisi, niin Kokoomuksen hölmöntölväys: Holkerin johdolla Karjalaisen taakse.

Veeti," Pois unhoita jo menneet, ei aika mennyt koskaan enää palaa". Ala etsimään mielenrauhaa nykypäivistä.

"Joka ei tunne menneisyyttä, ei tunne nykyisyyttäkään".

Silläviisiin ajankohtaista, että Paavo yrittää vieläkin kaikin keinoin pressaksi.

juuu ja sillä kaikki mahollisuudet myös päästä pressaks!   ja miulla jatkuva toive voitta eurojakpotissa..            untahan saa nählä...