Artikkelissa sekoitetaan asioita ja annetaan ristiriitaista tietoa, ja vieläpä ovat olevinaan tutkijoita, vaikka eivät ole polymeerikemian kurssilla nähtävästi olleet hereillä ollenkaan. Ensin puhutaan bisfenoleista PVC-muovin pehmittimenä, sitten elintarvikepakkauksista ja muovipulloista, vaikka ne eivät ole PVC:tä nähneetkään.
Muutamalla nettisivulla keulitaan PVC vesijohtoputkista, vaikka PVC:tä ei niissä ole koskaan käytetty. Kaupunkien runkojohdot ovat metallia ja talojohdot ropeenia tai PEX. Ns. komposiittiputket eivät ole mitään epoksimuovia vaan alumiini - polyeteeni - polypropeeni-kerrosrakenteita, jossa alumiini ei ole veden kanssa kosketuksissa.
Yleensä näissä nanogramma-pitoisuuksissa ongelmia aiheuttavat jo esimerkiksi näytepullot tai niiden korkit, olen mm. löytänyt ruosteisen ruuvin pään suuren akkreditoidun laboratorion trace-analyysilaitteesta, koska en uskonut saatuja rautapitoisuuksia. Näissä ICP massalaitteissa tahtoo olla niin, että jos oikein korkean pitoisuuden näytteitä on mitattu, tahtoo seuraaviinkin mittauksiin tulla jälkiä. Se on tiskaamisen tehosta kiinni kas. Monet orgaaniset aineet peittävät toisia tai vastaavasti tekevät haamuja. On siis oltava jokin käsitys, mitä haetaan, ja käyristä luetaan sopiva piikki. CSI:n kaltaiset TV-ohjelmat, joissa laitetaan koeputki koneeseen ja luetaan hetken päästä tulostimelta kaikki yhdisteet, ovat puhdasta fiktiota. Sovelias esimerkiksi 40 alkuaineen analyysi vie päiväkausia, koska joka mitattava aine joudutaan ajamaan jotakin vertailupitoisuutta vastaan.
Orgaanisten molekyylien todentamisessa on käytettävä monenlaisia muitakin menetelmiä.
-SS-
