Nyt pitää kyllä avautua näistä puukoista ja esiauroista kun on päivän saanu kiroilla niiden kanssa.

95 % ajastahan ne on aivan lyömättömiä kamppeita, mutta tänään kokeilin kyntää multa/turvehöttöä, osa glyfotettu syksyllä, osa ei. Eka esiaurat tukki 5m välein (ehkä muovisille ei olis ollut niin vaikeaa) ja ne otettiin pois kokonaan. No ei muuta kuin uudestaan yrittämään, mutta tällä kertaa puukot eivät leikanneet maata oikeen, vaan maa kiersi väärältä puolen siipeä.
Yksi upotuskin kerkes tapahtua.

Päivän saldo vähän vajaa 1ha kynnettyä ja armoton vitutus.

Kunhan ojat on aukaistu ja voimia kerätty uuden koetukseen haen lainaan vanhat 3-siipiset 85 sarkakvernet kiekoilla.

Ihmettelen myös tuota veitsileikkureiden ylistystä. Olen nähnyt veitsillä kynnetyn rahkaturvemaan jossa oli juolapesäkkeitä. Aina niissä juolakohdissa oli viilunpäitä kaksinkerroin ja sekasotkua  kylliksi muutenkin. Ei ainakaan juolantorjuntaa helpottanut tuollainen kyntöjälki ja keväällä sai äkeellä vähän tasoitella.

Omaa kokemusta ei ole mutta sivusta seurailin. Kvernet oli kyseessä. Samanlaista maata on mullakin ja kiinnostus veitsiin loppui siihen. Överumini esiauroja joskus kokeilin ja tukossa ne olivat joka 10 m jälkeen. Kuivahko turve-pehku-juola-möhnä lähtee vaan kasaantumaan mukana eikä 'auraannu' siinä esiaurassa. Ei siinä kyllä toimi kuorimetkaan. Ehkä muoviversiot olisivat pelanneet paremmin.

Kai ne veitset savilla ja hiekkaisilla maalajeilla toimivat.

Ihmettelen myös tuota veitsileikkureiden ylistystä. Olen nähnyt veitsillä kynnetyn rahkaturvemaan jossa oli juolapesäkkeitä. Aina niissä juolakohdissa oli viilunpäitä kaksinkerroin ja sekasotkua  kylliksi muutenkin. Ei ainakaan juolantorjuntaa helpottanut tuollainen kyntöjälki ja keväällä sai äkeellä vähän tasoitella.

Omaa kokemusta ei ole mutta sivusta seurailin. Kvernet oli kyseessä. Samanlaista maata on mullakin ja kiinnostus veitsiin loppui siihen. Överumini esiauroja joskus kokeilin ja tukossa ne olivat joka 10 m jälkeen. Kuivahko turve-pehku-juola-möhnä lähtee vaan kasaantumaan mukana eikä 'auraannu' siinä esiaurassa. Ei siinä kyllä toimi kuorimetkaan. Ehkä muoviversiot olisivat pelanneet paremmin.

Kai ne veitset savilla ja hiekkaisilla maalajeilla toimivat.

Mulla puolet pelloista turvemaita ja kyllä nuo yleensä nätisti kääntyy. Säädöistä paljon kiinni, moni ei osaa säätää esiauroja. Niiden pitää leikata reilua siivua, muuten tukkii, ja puukko leikkaa altapäin. Muovisiivet ehdoton, jollei esiaurassa ole muovia, varmasti tukkii kun aurasta tulee täys tönkkö. Sama koskee varsinaisia auran siipiäkin, niin ettei maa tartu siipiin.

Oikeen hankalissa olosuhteissa esaurat heitetään pois, kannot pahinta myrkkyä kun kiilaa puukon ja esiauran väliin, samoin sopivat kivet. Lopetukset keveillä mailla aina haastavia, puhumattakaan esiaurojen kanssa. Joskus ajanut lapiorullaäkeellä tai lautasmuokkarilla pellon puolimmaiset vedot. Onnistuu lopetus siistimmin eikä lähde lauttamaan aurojen mukana.

Noissa kärkipalan alle tulevissa puukoissahan on yleensä jonkin verran säätövaraa sivusuunnassa... Parilla lohkolla tuli totta puhuakseni aika huonoa jälkeä, mutta suurin syy oli siinä että vetokoneessa ei ollut tarpeeksi voimaa jotta viilu olisi kaatunut kunnolla kun on vauhtia tarpeeksi. Eron huomasi heti kun oli tiukempi kohta jossa vauhti hyytyi... Ainakin vanhoissa kverneissä kiekkoleikkurin varsi on niin s...nan lapsellisesti kiinni että niitä tippuu melkein hieman kovemmalla tuulellakin pois itsekseen. Siitä syystä tuli vaihdettua aikanaan puukkoihin ja yhdet puukot on ajettu loppuun ja uudet hommasin jo tilalle.

Niiden esiaurojen kiinnitys ojakseen... Mukana tuli sellaiset valumöhkäle-Upultti -viritys, jossa sen valukappaleen nurkat ovat niin pehmeät, että ei vaan pysy kuosissaan eli nyrjähtelee taaksepäin. Pitääkö vain n latasta tehdä istuvampi/tukevampi vai onko muilla edes samaa ongelmaa?

Lattaraudasta (120×10 ja 5x25) uusi kiinnitys ja nyt pysyy. Ja liityn itsekin puukko+esiaura -ylistyskuoroon, mitä nyt avo-ojien umpeepanon jälkeen entisen pyörtänön pajujuurakot välillä tarttuilevat..

Eikö sänkimuokkaus melko pian puinnin jälkeen ole tehokkain tapa kurittaa juolavehnää, sen jälkeen kynnön voi hoidella ilman kuorimia tai esiauroja.

Eikö sänkimuokkaus melko pian puinnin jälkeen ole tehokkain tapa kurittaa juolavehnää, sen jälkeen kynnön voi hoidella ilman kuorimia tai esiauroja.

Meillä puinnin jälkeen kerääjäkasvit ja muutaman juolapiipan syövät lampaat. Ja ne nurmetkin aina välillä kynnetään ylös...

Ihmettelen myös tuota veitsileikkureiden ylistystä.

Veitsileikkureista seuraavan vaiheen vinkki saatu, ottaa joka toisen ojaksen siipineen pois, sitten niistä jäljelle jääneistä siipi ja rintapala pois. Menee tosi hyvin roskaisessa maassa, ei tukkeudu ei sitten ollenkaan.

-SS-

Oikeastaan pitäisi kokeilla noita veitsiä niin voisi sanoa jotain. Ties vaikka olisivat oikein hyvätkin, ainakin halvemmat, kevyemmät ja yksinkertaisemmat.

Minä yleensä kynnän vain ongelmakohteita joihin muut muokkausmenetelmät eivät toimi. Eli tavallisesti rojuisia turvemaita ojanpenkkoineen joissa on joku ikiheinä, tapettuna tai ei.

Oikeastaan pitäisi kokeilla noita veitsiä niin voisi sanoa jotain. Ties vaikka olisivat oikein hyvätkin, ainakin halvemmat, kevyemmät ja yksinkertaisemmat.

Minä yleensä kynnän vain ongelmakohteita joihin muut muokkausmenetelmät eivät toimi. Eli tavallisesti rojuisia turvemaita ojanpenkkoineen joissa on joku ikiheinä, tapettuna tai ei.

Laita mulle vaikka yyveenä sähköposti niin voin laittaa kuvia minkälaista jälkeä tulee veitsileikkureilla. Ja toimii tosi hyvin nimen omaan ojamaiden kynnössä kun aurat on avarat. Nyt keväällä kynsin yhden pellon mikä oli ollut pitkään viljelemättä. Metriset pajupuskat meni varsin mukavasti maahan eikä kertaakaan tukkinut...

Nyt parinkymmenen ha:n kokemukselle veitset toimivat aina, esiaurat pitää noissa pajukkokohteissa nostaa pois.  Saattaa olla, että tehontarvetta on aavistuksen enemmän kuin kiekkoleikkureilla, mutta tämä nyt on sellainen epämääräinen perstuntuma. Ylettömän kuivilla olosuhteillakin saattaa kyllä olla tuon tehontarpeen kanssa jotain tekemistä.