Ihan yleisesti tiedetty asia jos ei satu olemaan ihan silmätön ja korvaton.
Haluatko kertoa tarkemmin, miten tämä näkyy yliopistojen toiminnassa? Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia? 
Käytännössä yliopiston lehtorien ammattitaidottomuus näkyy nykyään selvästi lääkärien käytännön ammattaidossa ja tämä kertoo siitä että heidän on valittu muiden kriteerein kuin pätevyyden takia.
Ei osata lukea potilaasta otettuja röntgen- ja magneettikuvia, ei osata tulkita sydänfilmejä, ei osata lähettää ajoissa erikoishoitoon (toisaalta ei haluta tai on jopa kielletty) Yleislääkäreillä ei ole mitään käsitystä hermojärjestelmän toiminnasta ja sen vaikutuksista elimistön toimintaan. Tuki-ja liikuntaelimien toiminta ja tämän alueen ongelmien vaikutus muun elimistön toimintaan on täyttä hepreaa ym. Kun vastaanotolle tulee potilas, joka on samojen oireiden takia kuormittanut järjestelmää sen kymmenen kertaa, niin aletaan puhua ammattitaidon puutteessa somaattisista oireista eli ts. oireista joille ei löydy selitystä tai aletaan viitata siihen että potilaalla on päässä vikaa, vaikka oireet ovat konkreettisia. Tätä pelleilyä on vaan ikävä seurata sivusta, siinä kun veronmaksajien rahoja tuhlataan, ja samalla kansanterveys pilataan lopullisesti.
Yliopistojen ja sairaaloiden laitevalmistajat järjestävät opintomatkoja ja koulutuksia, tämä on ns. normikäytäntö. Pitkässä juoksussa tämäkin ohjaa hoitokäytäntöjä laitevalmistajan petaamaan suuntaan, vaikka järkevämpiäkin vaihtoehtoja voisi löytyä hoidon toteuttamiseksi. Lääkärien aika menee koneiden räpläämiseen, vaikka potilaan ongelmien syyt olisivat selvitettävissä opettamalla ja ottamalla käyttöön perinteisempiä tutkimuskeinoja.
