Hyviä huomioita sivuilla 3-5. Muutama kauppias joukossa hämmentää ja pari Agrolaista vakiopuppugeneraattoria. Erityisesti Kyöstin mieleen Nuhvimestarin mielipiteet. Kokonaan on käsittelemättä ja varmaan suurelta osalta ymmärtämättäkin viljelijälle tarjotun konerahoituksen merkitys. Traktori myydään vaikka nahkoineen parilla jouhella ja rahoituspäätös Jussin puolesta haetaan jos nimessä pitoa on. Jussi sitten ylisuurella koneellaan alipieniä tuntimääriä kurvailee, ammattilaiseksi itsensä tuntee ja rahoituseriä rahoituslaitokselle makselee. Ja samalla jouhi kerrallaan karvoja siihen traktorilasipalatsin nahkaan. Kyösti kehoittaa kysymään konekauppiaaltasi mikäpä on heidän komissio uloslasketusta rahoituksesta. Voittaapi toisinaan koko kaupasta tulleen katteen jos Jussi pelin päätyyn asti pysty pelaamaan. Rahoitus rakentaa vaihtokoneloukun ja maatalousammattilaisesta tulikin maaorja.

Yksi homma on Viron ja Venäjän vientiä harjoittavat jopparit; kaikki
köyhälle soveliaat koneet viedään autokuormittain rapakon yli.

Tämä on sitä rakennemuutosta varmaan sitten.

-SS-

Tai sitte niistä huuellaan Nettikonneesa hirvittäviä hintoja...     

Toisaalta, suomen traktorikannan käyttöaste on edelleen ruokottoman alhainen.

2010 -luvulla myydyissä traktoreissa laidastaan paaljon tunteja alta 4000 - 5000 h. Paljon löytyy myö 99-2010 välillä myytyjä traktoreita, joiden tuntimäärät pienet.

Sikäli markkinoissa ja traktoreiden kappalemääräisessä myynnissä on edelleen paljon alaspäintulemisen varaa.

Mä olen kanssa ihmetellyt noita pieniä ajotuntimääriä käytetyissä koneissa. Joko mittarit on viallisia, mittarit ajettu vähintään kerran ympäri tai sitten meillä on mennyt aivan liian hyvin. Vuodessa kun on 8760 h ja joidenkin traktoreiden ajotuntimäärä on vuodessa pari sataa, niin 8500 h kone on ollut vaan parkissa. Näistä ajotunneistakin jonkinlainen osa on tyhjäkäyntiä, joten melkoisen kovakatteisia tunteja pitää olla ne teholliset työtunnit, jotta kone saadaan niillä maksuun.

Samaten hämmästyttää tämä uusien ajosilppurien ostovimma oman tilan käyttöön. Käsittämätön pitää olla lihan tai maidon hinta, että sitä pystyy perustelemaan. Parin sadan tuhannen euron rakkine ja alle 10 päivää vuodessa ajossa. Kelatunnit varmaan alle 100 vuodessa parhailla yksilöillä.

Koneiden käytöasteita pitäisi nostaa monessa tapauksessa reippaasti. Sopivilla porukkaratkaisuilla voisi saada yhdelle koneelle useamman kuskin, jolloin ajopäivä ei olisi kohtuuton, mutta kone tekisi pitkän päivän. Esim. kylvöä saisi tehostettua yhteiskäytössä, kun siemenmääriä, lajikkeita, lannoitteita, lohkojen ajojärjestyksiä ja tavaralogistiikkaa mietittäisiin porukalla. Tällöin se lyhyt ikkuna käytettäisiin tehokkaasti hyödyksi. Yhteistyössä on tietysti se huono puoli, että joutuu joustamaan, eikä aina voi mennä oma etu edellä. Pitkässä juoksussa kaikki kyllä voittaisivat.

Vähän ajettuja ajosilppureita saa saksasta Suomeen laivattua alle 100k€ kokonaiskustannuksin. Se uusi Fusionihan maksaa yli tuon, eli ajosilppuri on halvempi (siis niiden logiikalla jotka tuijottavat vain pyyntihintaa)!

Mitäs toisten tekemisistä turhaan murehtii. Ei se mun toimeentulo siitä parane että naapurit ajais koneillaan enemmän tunteja vuodessa tai sitte vähemmän. Ihan sama.

Vähän ajettuja ajosilppureita saa saksasta Suomeen laivattua alle 100k€ kokonaiskustannuksin. Se uusi Fusionihan maksaa yli tuon, eli ajosilppuri on halvempi (siis niiden logiikalla jotka tuijottavat vain pyyntihintaa)!

Tosta fusioni upsalasta http://www.blocket.se/uppsala/McHale_Fusion_3_66049494.htm?ca=11&w=3  7600 paalia -14 mallinen rahteineen n.35000 €.

Ihmetyttää joidenkin huoli ajotuntimääristä. Enempi tarttis olla huolissaan TUOTTAVISTA KÄYTTÖTUNTI määristä.

Onhan tuon hinta ~75k€, vai onko kruunu tullut ryminällä alas? 

Onhan tuon hinta ~75k€, vai onko kruunu tullut ryminällä alas? 

Olet oikeassa. Rahditon hinta 66000 €, rahtiin noin 1500 €.

http://www.blocket.se/jonkoping/Mchale_fusion_2_64361941.htm?ca=11&w=3 Tämä oli se 35000 € kone. 35700 paalia.

Lainaus käyttäjältä: nuffieldmaster - 08.04.16 - klo:09:31

Toisaalta, suomen traktorikannan käyttöaste on edelleen ruokottoman alhainen.

2010 -luvulla myydyissä traktoreissa laidastaan paaljon tunteja alta 4000 - 5000 h. Paljon löytyy myö 99-2010 välillä myytyjä traktoreita, joiden tuntimäärät pienet.

Sikäli markkinoissa ja traktoreiden kappalemääräisessä myynnissä on edelleen paljon alaspäintulemisen varaa.

Mä olen kanssa ihmetellyt noita pieniä ajotuntimääriä käytetyissä koneissa. Joko mittarit on viallisia, mittarit ajettu vähintään kerran ympäri tai sitten meillä on mennyt aivan liian hyvin. Vuodessa kun on 8760 h ja joidenkin traktoreiden ajotuntimäärä on vuodessa pari sataa, niin 8500 h kone on ollut vaan parkissa. Näistä ajotunneistakin jonkinlainen osa on tyhjäkäyntiä, joten melkoisen kovakatteisia tunteja pitää olla ne teholliset työtunnit, jotta kone saadaan niillä maksuun.

Samaten hämmästyttää tämä uusien ajosilppurien ostovimma oman tilan käyttöön. Käsittämätön pitää olla lihan tai maidon hinta, että sitä pystyy perustelemaan. Parin sadan tuhannen euron rakkine ja alle 10 päivää vuodessa ajossa. Kelatunnit varmaan alle 100 vuodessa parhailla yksilöillä.

Koneiden käytöasteita pitäisi nostaa monessa tapauksessa reippaasti. Sopivilla porukkaratkaisuilla voisi saada yhdelle koneelle useamman kuskin, jolloin ajopäivä ei olisi kohtuuton, mutta kone tekisi pitkän päivän. Esim. kylvöä saisi tehostettua yhteiskäytössä, kun siemenmääriä, lajikkeita, lannoitteita, lohkojen ajojärjestyksiä ja tavaralogistiikkaa mietittäisiin porukalla. Tällöin se lyhyt ikkuna käytettäisiin tehokkaasti hyödyksi. Yhteistyössä on tietysti se huono puoli, että joutuu joustamaan, eikä aina voi mennä oma etu edellä. Pitkässä juoksussa kaikki kyllä voittaisivat.

Se on tuo kiiltävä pelti niin jumalattoman houkuttelevaa joillekin... Onneks on meitä joille käy vanhemmatkin koneet. Pieni ruostepilkku ei tee koneesta vielä romua...

Ei sitä kiiltävää peltiä ainakaan kovin monessa uudessa traktorissa ole.  Kyllä se ergonomia on mukavaa jos tunteja tulee 1500---> vuoteen hytissä istuttavaksi. Toki onnistuu vanhassakin, todetaan näin ennen kuin joku alkaa siitä lässyttämään. Jokainen ajaa sillä mikä omiin mieltymyksiin sopii ja johon pinkka riittää.

Jostain se kriittisyys uusia kohtaan kumpuaa, yleensä syynä on kateus tai kapeakatseisuus. 

Sehän onkin ihan eri asia nämä koneet joihin oikeasti tulee tunteja ja niillä tehdään jopa töitäkin. Mulla tulee tuskin vuodessa 1000 tuntia kaikkiin traktoreihin niin turha niihin laittaa ihan kamalasti rahaa kiinni. Vaihtorivistössä vaan näkee näitä uusia = kalliita koneita joissa ei tunteja ole tullut. Saa siinä sitten ihmetellä kun pääomakulutkin on olleet jo ihan älyttömät tuntia kohden...

Sehän onkin ihan eri asia nämä koneet joihin oikeasti tulee tunteja ja niillä tehdään jopa töitäkin. Mulla tulee tuskin vuodessa 1000 tuntia kaikkiin traktoreihin niin turha niihin laittaa ihan kamalasti rahaa kiinni. Vaihtorivistössä vaan näkee näitä uusia = kalliita koneita joissa ei tunteja ole tullut. Saa siinä sitten ihmetellä kun pääomakulutkin on olleet jo ihan älyttömät tuntia kohden...

Kyllä jostain pitää saada nauttia. Mulla taitaa tulla joku 700 tuntia yhteensä kaikkiin vuodessa. Tosin näköpiirissä ei ole enää mahdollisuutta vaihtaa uusiksi. Tarkoitus oli, että kahta nuorimmaista vaihtelen sopivalla syklillä, mutta siinä ei vaan ole järkeä eikä enää rahaakaan. Nuorimmassa vähän reilu 2000h ja seuraavassa 3100h. ja vanhuksetkin vielä jossain 6000h kieppeissä, mutta eihän niillä edes ajeta.

En ehkä näkisi itseäni kapeakatseisena tai edes kateellisena, jos jollakin on uusi kone. Lähinnä mua ihmetyttää ja toisaalta kiinnostaa se tapa tai mahdollisuus, jolla nuo yli-investoinnit yleensä on perusteltu itselle ja millä ne maksetaan. Eikä nyt ole siis kyse mistään urakoitsijoiden konehankinnoista, joita mä ihmettelen. Niihin ajetaan ihan eri tuntimääriä. Lähinnä pohdituttaa se, että onko tämä maatalous kuitenkaan niin huono bisnes ollut tähän asti ja johtuuko tämä nykyinen "kriisi" kuitenkin osaltaan näistä huonoista (kone)investoinneista. Tuudittauduttiin hyviin hintoihin ja otettiin osamaksulla turhiakin koneita tai ainakin turhan isoja tai muuten liian kalliita. Tuottajahinnat tippuivat, mutta osamaksulappujen tulo ei päättynytkään. Joku voisi avartaa mun maailmankuvaa tälläkin sektorilla.

En ehkä näkisi itseäni kapeakatseisena tai edes kateellisena, jos jollakin on uusi kone. Lähinnä mua ihmetyttää ja toisaalta kiinnostaa se tapa tai mahdollisuus, jolla nuo yli-investoinnit yleensä on perusteltu itselle ja millä ne maksetaan. Eikä nyt ole siis kyse mistään urakoitsijoiden konehankinnoista, joita mä ihmettelen. Niihin ajetaan ihan eri tuntimääriä. Lähinnä pohdituttaa se, että onko tämä maatalous kuitenkaan niin huono bisnes ollut tähän asti ja johtuuko tämä nykyinen "kriisi" kuitenkin osaltaan näistä huonoista (kone)investoinneista. Tuudittauduttiin hyviin hintoihin ja otettiin osamaksulla turhiakin koneita tai ainakin turhan isoja tai muuten liian kalliita. Tuottajahinnat tippuivat, mutta osamaksulappujen tulo ei päättynytkään. Joku voisi avartaa mun maailmankuvaa tälläkin sektorilla.

Kuten jo yllä kirjoitin, jostain pitää saada nauttia  En ole ostanut mitään Irtainta lainalla tai  osamaksulla, vaikka keittiön ruokapöytää ei meinattu myidä käteisellä  Ihme hommaa olis ihan pakosta pitänyt tehdä joku osamaksu soppari yhdestä pöytäryhmästä. Ensin ei edes luvattu myidä "käteisasiakkaalle", mutta asia selvä haen muualta sentäs auttoi. Koneiden hinnat on vaan nousseet ihan älyttömästi 10 viime vuoden aikana - ei pysty 

Ainakin itse perustelin oman noukinvaunun sillä, että jos ajan sillä vain omat ajot, se kestää itsellä 15 vuotta ellei enemmän. Uusimpaan traktoriinkaan tunteja ei tule juuri mitään, koska se on kaikkeen pihapyörittämiseen ja aidanlaittamiseen aivan liian iso. Lähes kaikkiin hommiin riittää se 80 luvulla ostettu 80 hp puksuttaja joka lähtee käyntiin ilman turhia kuittailuja. Silti se iso traktorikin pitää talossa olla että saa ne muutamat hommat tehtyä. (lietevaunu, noukkari,jne). Eiköhän sekin saada loppuun ajettua kolmessakymmenessä vuodessa.

Kaikilla koneilla on oma tarinansa Jos väkisin koittaa keksiä vaihtoperusteita vähän ajetuille koneille, niin yksi on se, että kone ei ollutkaan niin tehokas, mitä sen kuviteltiin olevan niihin hommiin, mihin se oli suunniteltu. Viljelyn äkillinen laajeneminen aiheuttaa myös paineita konepuolelle. Sen ekan kesän punnertaa sillä alimittaisella kalustolla, kunnes tajuaa, että ei tule mitään. Toisekseen koneiden hinnat ovat nousseet siihen malliin, että jos meinaa järkevällä välirahalla saada uudemman alle, niin vanha on pistettävä lihoiksi tunneista riippumatta. Jos se väliraha kasvaa liian suureksi, niin ei sitä konetta sitten vaan raaski enää vaihtaa tai joutuu vaihtamaan sen toiseen käytettyyn. Yksi olennainen pointti on sekin, että maatalous on kuitenkin monelle pelkkä harrastus, eikä siihen lasketa mukaan kaikkia liiketalouteen kuuluvia perusteita. Karjapuolella monet nurmipuolen investoinnit voi laskea stressin poiston piikkiin. Hyvällä kalustolla rehut saa talteen, eikä tarvitse pelätä isoja konerikkoja kesken korjuukauden. Myös urakoitsijan välttäminen parantaa omaa henkistä hyvinvointia.