kun ei etelä ole tuottannu maan tarvittemia ruokia ennenkään. ei ennen eytäkään riittänyt etelän soppa kaikille.
Tuota. Kirjoittaja ei ole varmaankaan ole mieltänyt maataloustuotannon aikajanaa. Sodanjälkeinen aika oli tavarapulan aikaa. Tuontiruualla oli siitä lähtien tullit, ja rajasuoja varmasti pienensi ulkomaisen elintarvikkeen osuutta kaupassa. Maksettiinpa vielä uudisraivauspalkkioitakin. Sitten tilanne muuttui, kun traktoreita ja koneita alkoi ilmestyä maatiloille: 1960-luvusta alkaen oli viljavuoria, lihavuoria, munavuoria, voivuoria, maitojärviä. Alettiin maksaa tapporahaa lehmistä, kanoista, "pellon tapporahaa" pakettipeltojen muodossa, pakkokesannointia tuli, raivaus tuli rangaistusmaksun alle viimeistään 1980-luvulla. 1980-luvun lopulla oli maitobonus, maksettiin kolmen vuoden aikana maidot, jos ei tuottanut niitä. Lannoiteverolla suitsittiin satotasojen lisääntymistä. Markkinointimaksu laitettiin moniin tuotteisiin, koska vientitukien eli ulkomaanpellelle lahjoitetun rahan määrä alkoi kasvaa kohtuuttomuuksiin. Koko tuonakin aikana oli olemassa vahvoja laajentajia, jotka hyötyivät, kaikki muut ottivat ihan vaan solidaarisuudesta hiukan takkiinsa. Sitä en tiedä, miten laajennuksia tuettiin ns. Tähkämaan kanaloiden jälkeen, muistan, että ainakaan navettainvestointi rahaa eikä lainoja ei oikein tarjottu tänne etelään, kun aloin olla siinä iässä, että piti päättää, mitä alkaa. Silloin oli jo selvää, millä alueella nähtiin maidontuotannolle tulevaisuus. 1990 Kainuussa kerran väiteltiin paikallisen nuoren maatilayrittäjän kanssa, ihmettelin, miksi jossakin Kuhmossa sai lihasta kympin enemmän kuin etelässä. No siksi, koska etelässä on palkkatöitä, maatalousraha on keskitettävä niille, joilla ei ole mitään muuta.
Silloin oli yksi ja ainoa puolue maatalouden poliittisen ohjailun monopolissa. Nähtiin ehkä kehitystrendi jo silloin, että kun kotieläintuotanto houkutellaan pois Etelä-Suomesta, päästään mahdollisen EEC - jäsenyyden aikana etelän viljalla euro- ja maailmanmarkkinoille, ja pohjoisessa voidaan jäädä enemmän suljettuun maatalouteen. Näinhän on nyt tapahtunut.
Yhdistelmä EU-avointa ja vanhaa kotimaista suljettua maataloutta kuitenkin on melko kallis järjestelmä. Siksi nyt näitä kipuiluja esiintyy: ei kannata poistaa CAP-tukea, koska sen valtio maksaa ulos kuitenkin, tullakseen sitten takaisin. Omat kansalliset tuet ovat niitä, joita on tuotu tähän rakennemuutospalettiin, niistä on nyt jouduttu tinkimään, ja puraisee niitä, jotka ovat toivoneet, että laajentajalle aina löytyy tuettu ja samalla tuottoisa vientimarkkina.
-SS-
