Tulos ollut viime vuosina n. 25 tonnia tilalla. Tuota kannattavuutta olen miettinyt. En tajua miksi meilläkin on niin vähän nuita elukoita. Paaleja tulee pelloilta kesässä satoja ja samalla työmäärällä kun ruokit ja kuivitat niin samahan se on, että onko niitä elukoita 30 vai 60. Sama työ silti. Ja saisi puolet enemmän niistä tuloa.

Juu toki se talous on nyt tapetilla ja tärkein mietittävä asia. Meidän tilalla asiat ei ole niin pielessä tällä hetkellä kuin monella muulla, ehkä se vaikuttaa omiinkin ajatuksiin - harhauttavasti?

Ei välttämättä harhauttavasti, mutta käsitys selvenee kun kaivaa veroilmoituksesta tms. esille mitkä ovat suurimmat kulut ja miten niiden uskot muuttuvan sinun hoidossasi, mistä tulot muodostuvat, ts. kuinka paljon tuloista on tukia, millä perustella tuki on maksettu (eläinten määrä vai peltohehtaarit) ja kuinka paljon myyntituloa. Ja miettii kuinka paljon jo tehdyt ja meneillään olevat tukimuutokset vaikuttavat. Luomulla on kyllä oma erityisasemansa, mutta siltikin.

Eläinmäärän lisääminen tuo kyllä aina lisää työtä vaikka tuntuisi, että siinähän se tuplamääräkin menee samalla vaivalla kuin pienempi määrä ellei ruokinta, kuivutus ja lannanpoisto ole täysin koneellistettu ja automatisoitu. Eläinmäärän noustessa myyntitulot samalla kasvavat, mutta kokonaistulot eikä tulos kasvane läheskään samassa suhteessa kuin eläinmäärä kasvoi. Tukien suuri osuus kokonaistuloista ja niiden perusteet unohtuvat helposti, mikä harhauttaa helposti ajatuksia. Varsinkin jos eläinmäärän lisääminen suurentaa tulossa olevaa tukimäärä loppujen lopuksi vain vähän.

Tulokseen vaikuttaa paljon se, kuinka paljon on käytetty koneisiin ja seiniin. Niin kauan kuin vanhoilla pärjää, niin tulos on usein aika hyvä kun rahaa ei ole kulunut ja kaikki tai lähes kaikki on verotuksessa jo aikoja sitten poistettu. Sitten joskus jos tai kun on pakko hankkia uudempia koneita tai muuttaa eläinsuojan rakenteita, käytettävissä olevan rahan määrä ja tulos voi pudota paljon.

Ei tuossa luulis pankin puolesta olevan mitään hommaa vastaan, riippuu toki hieman alueen pellon hinnasta. 60ha omaa peltoa on kuitenkin puolen millin vakuus monellakin seudulla.

Kyllä kai emolehmän pito aina palkkatyöt voittaa.

Tilakaupassa pitää muistaa, että oma vapaus "elämään" pitää saada. Syytinkiläiset pois, vaikka auttaisivatkin tilanpidossa. Onko kateellisia sisaruksia? Suurempia ja tärkeämpiäkin asioita on, kuin se osaako itte tai osaako se tuleva mies korjata koneita. Avoimin mielin ja homma sellaisena, että sen unelmien miehen ei tartte olla mikään Super sankari orja. Alkaa olemaan mies kandidaatit vähissä, jos itte istut kesäpäivät traktorin hytissä aamussa iltaan ja hoitelet kaiken muun siinä sivussa. Siinä nuoruuden innossa saattaa se vauhti olla naisillakin tilankehittämiseen melkoinen. Kello käy ja pian huomaakin olevansa kaikesta huolimatta yksin. Elämähän on muutakin kuin maanviljelyä ja siihen muuhun se tila antaa upeat puitteet. Oma vaimo ei maatalouteen osallistu mitenkään - onneksi, mutta kyllä sen huomaa, että asuinpaikkana meidän tila on se meidän perheen koti

Eipä ole tunnuksia tinderissä 



Jos emojen kanssa jatkaa niin tulot ja menot aika lailla pysyy samoina paitsi esim. se koneiden korjaus. Isä on tehnyt kaiken aina itse ja jos ne pitää tästä lähtien jossakin huollattaa niin siihen ne rahat sitten meneekin 

En jotenkin jaksa uskoa työn suurta lisääntyvyyttä (ainakaan mitenkään kuormittavasti) eläinmäärän kasvaessa esim. 20 emolla? Samallahan sen pari paalia nostaa lisää ja puhaltaa saman määrän kuiviketta. Mutta tosiaan se lampaidenpito on kovasti suunnitelmissa. Ihan jo sen vuoksi, että meillä emot on aika "villejä" ja hankalia hoidettavia (jos tarvitsi esim. eläinlääkäriä, kiinnittää korvamerkkejä ym.) Miten tuotantosuunnan vaihdos kannattaisi toteuttaa? Emot ja vasikat pois syksyllä, uuden lampolan rakennus seuraavana kesänä? Ois kamalaa olla ilman elukoita  Meillä on myös pienempi pihattorakennus, sinnehän voisi jättää vaikka 10 emoa  Uusi lampola siis tulisi vanhan pihattoemohallin tilalle. Seinissä on vain muutama lauta joten en usko, että on järkevää alkaa korjaamaan vaan rakentaa uudet seinät ja katto. Kylmälampola olisi ajatuksissa. Ajattelin siitä enemmän kirjoittaa tuonne toiseen keskusteluun.. Mutta jos tietäjiä täälläkin niin saa kertoa! Että mitähän sellaisen kylmäpihaton rakentaminen maksaa? En ole vielä asiaa juuri tutkinut, jostakin keskustelusta bongasin 75 000 euron kylmäpihaton 130 uuhelle. Ja mikäs se sit ois se sopiva uuhien määrä..  Halli on kokoa n. 300 m2 (tai siis alue jossa emot nyt ovat, makuualue ja ruokinta-alue) ja lisäksi n. 100 neliön ruokintakäytävä. Ainakin emojen alue tietenkin betonipohjainen (tai muu kova pohja), ruokintakäytävästä en nyt ole ihan satavarma.. Voiko uuden lampolan rakentaa vanhan lattian/perustuksien päälle vai pitääkö nekin uusia eli aloittaa homma ihan alusta?  Halli yli 20 v. vanha. Oiskos se nyt sitten niin kamala investointi jos avustustakin 100 000 euron lampolaan vois saada sen 45 000 jos hakemus menee läpi? Tietenki siihen laina tilan ostoon vielä päälle.. 

Tehdäänpäs uusi kappalejako ettei tule kaikki pötköön. Tietenkin olisi niin helppoa jatkaa emojen kanssa kun mikään ei sinällään muuttuisi ja ne vaativat niin vähän työtäkin. Määrää tietenkin lisäisin jonkun verran ja kyllä hallia pitäisi jotenkin remontoida paremmaksi, on nyt jo vähän sellainen rötiskö  Ja tuo mainitsemani "villeysongelma".. Sarvelliset ja muut huonot yksilöt laittaa pois ja lähteä kasvattamaan karjaa pikkuhiljaa niistä kilteimmistä? Menis aika kauan  Ostaa lisää hyväluonteisia yksilöitä muilta tiloilta? Ja käsitellä vasikasta asti eläimiä enemmän niin tottuisivat paremmin. Ja entäs sitten tämä käsittelypuoli, minkähänlaisia systeemejä muilla emotiloilla on tähän? Onko jotain kujia tai pakkokarsinoita? Kerran isällä kuulemma oli tällainen häkki/karsina ja lehmä siinä villiintyi ja poiki kuolleen vasikan kun sen aika tuli. Ei ollut häkkiä enää sen jälkeen.. Ovat ruokinnan suhteenkin niin helppoja, saavat pääasiassa vain kuivaheinää ja kivennäist ja kesällä tietty laidun. Sorkat kuluu luonnostaan koska ovat koko ajan pihalla. Ovat kyllä niin helppoja. Sitten jos otankin lampaita.. Joutuu rakentamaan lampolan, onko nykyinen pelloilta saatava rehu sopivaa lampaille (en tiedä arvoja kun ei teetetä analyysejä, tosin naapuri aikoi ostaa säilörehuauman ja teettää siitä analyysin  ), tarviiko sitten jotain ostorehujakin enemmän kuin nyt, kerintä 2 x vuodessa, sorkkien hoito (en tiedä kuinka tehokkaasti luomulampailla kuluu luonnostaan), työtäkin varmasti tulee paljon enemmän kuin emojen kanssa, karitsointi kai aika tarkkaavaisuutta vaativaa puuhaa (riippuu tietenkin rodusta), tällä hetkellä emot hoitaa aika lailla hommansa.. Että mitäköhän sitä oikeen tekisi?! Mutta se on iso ongelma, että miten noita emoja pystyn itse hoitamaan, haluan kuitenkin voida hoitaa eläimet hyvin enkä halua, että se on rajoite, että en pysty niitä hoitamaan jos eivät anna käsitellä. Kyllähän nuoret eläimet oppii paremmin, mutta eivät nuo vanhemmat enää.

Jos aikoo myydä muutaman hehtaarin peltoa pois niin kannattaako se tehdä ennen vai jälkeen SPV:n?

Tulipas siinä monta asiaa ja vähän sekalaisessa järjestyksessä.. 

Jos aikoo myydä muutaman hehtaarin peltoa pois niin kannattaako se tehdä ennen vai jälkeen SPV:n?

Kaikki mahdolliset metsä- ja peltoplänttien lohkomiset yms. kannattaa tehdä ennen SPV:tä ja myyjänä on tilanluovuttaja eikä jatkajan nimeä näy siinä kauppakirjassa millään lailla. Jos aikaisemmin myi kovin nopeasti SPV:n jälkeen pienenkin osan tilasta, niin verottaja sekä silloinen te-keskus (vissiin nykyinen ely mikä nyt tällä hetkellä myöntää ja vahtii valtionlainoja sekä aloitustukia yms. jos semmoisia haet ja saat) muistavat asian tietoonsa saatuaa selvityspyynnöllä sekä saattavat pahimmillaan perua kaikki SPV:n liittyvät lahjaverohuojennukset ja valtion lainat sekä tuet. Veikkaisin, että tällä hetkellä tilanne on sama. Se, kuinka monta vuotta on hankala myydä ilman paperisotaa voi olla muuttunut. Toinen syy on se, että välit sukulaisiin ja sisaruksiin saattavat pysyä parempana kun ei itse ole heti myymässä mitään osaa tilasta. Sisarusten asemasta kannattaa kysyä ihan oikealta asiantuntijalta. Samoin kuin tilanostamiseen liittyvistä lainoista, avustuksista ja verokohtelusta sekä mihin samalla sitoutuu, jotta saat varmasti oikeaa ja ajantasaista tietoa. Siihen kannatta sopivan vähän henkisesti varautua, että jotain mussutusta sisarustesi suunnasta jälkikäteen kuuluu. Mutta ne voi jättää täysin omaan arvoonsa.

Kauppa tehdään omistajan/omistajien kanssa - jos sisarukset tilan omistajana, niin sitten vaikuttaa. Muuten ei. Ja vain kuolleen voi periä. En kuitenkaan kehota ketään tappamaan perinnön vuoksi.

Worst scenario on saada kuolinpesä vastapuoleksi.

100 ha:n tila voidaan myydä 150000 :lla . Sisaruksille ei tarvitse eikä pidä kertoa kauppahintaa. Tulee vaan pahaa verta.

Murtolaan kirjoitin:
KKO:2012:69 päätöksessä oli tila luovutettu ennen kuolemaa periaatteessa verotusarvolla, käräjä- ja hovioikeus hylkäsivät toisen perillisen lakiosavaatimukset käyvän arvon perusteella, tässä oli perusteena perintökaaren 25 luvun 1-10 pykälät. Korkein Oikeus kuitenkin päätti, että tällaisessa tilanteessa, vaikka tilanpidon jatkamisperuste oli merkittävä jotta suosiolahjasäännökset eivät pätisi, niin kuitenkin lahjan arvoksi otettiin suurempi arvo, enemmän lähellä käypää hintaa. Kauppahinta oli ollut 200000 euroa 144 ha maatilasta. KHO päätti tilan arvoksi 1 065 200 euroa, eli lahjan arvo pesään takaisin tuotuna olisi ollut 843 700 euroa. Päättivät lakiosan täydennysmaksua maksettavaksi noin 132000 euroa. 144 ha tila jatkajalle 332 000 eurolla.

Eli varautua pitää ainakin jonkinlaiseen täydennysmaksun maksamiseen, varsinkin jos sitten myöhemmin luopujan kuollessa pesä on tyhjä. Useion se on, kun kaikki pelimerkit käytetään vähin äänin siihen jatkavan tilan avittamiseen.

Eli perintökaaren pykälien huojennuspykälät eivät aina kiistä muiden sisaruksien myöhempää perintöoikeutta. Muistettava on, että suosiolahjat ovat laillisia ja mahdollisia aina muiden sisarusten lakiosaan saakka.

Jos on kaksi sisarusta, voi vanhempi lahjoittaa pois 75% , ei ole toisella mitään sanomista eläessä eikä kuoleman jälkeen. Kolme sisarusta, 67%, 4 sisarusta 63%, ja niin edelleen. Jatkaja toisaalta "joutuu kiikkiin" siihen tilaan, ja usein ei saa mahdollisuutta muuhun elämään, eli toiset sisarukset voivat kouluttautua ja päästä hyviin ammatteihin. Siksi jatkajalle tuleva kompensaatio vaivalloisemman alun takia on enemmän kuin paikallaan.

Tämä "vain kuolleen voi periä" -lausuman moni ymmärtää niin, että omaisuudellaan voi tehdä mitä tahansa. Tietenkin voi, mutta kuoleman jälkeen nämä päätökset voidaan ottaa perinnönjaon takaisinsaantioikeuden uudelleenharkintaan.

-SS-

Mieti vielä pari kertaa niitä lampaita. Jos 30 emoo -> vasikoita 30 kpl/v -> teuraita 30 kpl, niistä 15 hiehoo ja 15 sonnia. Tosin uudistus verottaa vähän teurashiehojen myyntiä. Hiehot 250 kg ja sonnit 450 kg, tulee lihaa vuodessa 10,5t. Teuras karitsat painaa 20 kg/kpl eli niitä tarvitaan 525 kpl samaan lihan myynti määrään. Lihan tuottajahinnat ovat samaa tasoa. Karitsoita tulee 2,5 per/uuhi, niin tarviit 210 uuhta jotta saat tuotettua ne karitsat. Jos lisäät emojen määrän 60 niin tarviit jo 420 uuhta, jotta myyntitulot ovat saman suuruiset.

Tuet sekoittaa laskelmaa melkoisesti. Lammaspuolella teuraskaritsan palkkio on mahdoton laskea, mikään ei osaa sanoa minkä verran karitsoista saavuttaa 18 kg palkkio rajan.

Helpoinhan tuossa on tehdä makuukatos ja jaloittelutarha ruokintapaikalla teurashiehojen kasvatukseen. Vasikat ei montaa kymppiä kappale maksa ja peltoviljelyä tehostamalla saadaan rehua riittämään isommallekkin porukalle. Kesällä vasikat laitumelle ja talvi tarhaan, seuraavan kesän jälkeen teuraaksi.

Lainaus käyttäjältä: Xiranda - 15.03.16 - klo:18:03

Jos aikoo myydä muutaman hehtaarin peltoa pois niin kannattaako se tehdä ennen vai jälkeen SPV:n?

Kaikki mahdolliset metsä- ja peltoplänttien lohkomiset yms. kannattaa tehdä ennen SPV:tä ja myyjänä on tilanluovuttaja eikä jatkajan nimeä näy siinä kauppakirjassa millään lailla. Jos aikaisemmin myi kovin nopeasti SPV:n jälkeen pienenkin osan tilasta, niin verottaja sekä silloinen te-keskus (vissiin nykyinen ely mikä nyt tällä hetkellä myöntää ja vahtii valtionlainoja sekä aloitustukia yms. jos semmoisia haet ja saat) muistavat asian tietoonsa saatuaa selvityspyynnöllä sekä saattavat pahimmillaan perua kaikki SPV:n liittyvät lahjaverohuojennukset ja valtion lainat sekä tuet. Veikkaisin, että tällä hetkellä tilanne on sama. Se, kuinka monta vuotta on hankala myydä ilman paperisotaa voi olla muuttunut. Toinen syy on se, että välit sukulaisiin ja sisaruksiin saattavat pysyä parempana kun ei itse ole heti myymässä mitään osaa tilasta. Sisarusten asemasta kannattaa kysyä ihan oikealta asiantuntijalta. Samoin kuin tilanostamiseen liittyvistä lainoista, avustuksista ja verokohtelusta sekä mihin samalla sitoutuu, jotta saat varmasti oikeaa ja ajantasaista tietoa. Siihen kannatta sopivan vähän henkisesti varautua, että jotain mussutusta sisarustesi suunnasta jälkikäteen kuuluu. Mutta ne voi jättää täysin omaan arvoonsa.

Ok, tämä hyvä tietää! On siitä myynnistä puhuttu kun se on kauin palanen mitä meillä on ja niin vaikea päästäkin sinne kun ei ole kunnon (pelto)tietäkään.

Nämä veroasiat on niiiiin vaikeita. Jonkun pitäisi selvittää ne kaikki jutut juurta jaksaen ja hyyyviiiin hitaasti. Tajuaisiko sittenkään..  Meidän tilan käypäarvo laskettiin n. 5 vuotta sitten ja taisi olla silloin n. 550 000 e. Jostain luin että vähintään 75% pitää olla kauppahinta ettei ole lahjaluontoinen kauppa. Mutta ilmeisesti jotain lahjaverohuojennuksia voi saada.. Tuon SS:n kirjoittaman jutun mukaan eihän siihen nyt niin paljoa hintaa jäisi! Riippuu tietenkin millä hintaa isäukko myy, tuleeko sille ahneus 

"voi vanhempi lahjoittaa pois 75%"

Tätä en tajunnut? Lahjoittaa omaisuudestaan 75 % kelle haluaa? No ei kai nyt sentään. Ilman mahdottomia lahjaveroja ainakaan.

Tuntuu, että hukkuu näihin kaikkiin asioihin, miten näihin ikinä saa tolkkua?  Ja mitä maltaita ne asiantuntijoiden palvelut maksanee? Täydentävien ehtojen ja korvamerkkien kanssa pärjään, niissä nyt on joku tolkku kuitenkin. Heh, not 

Mikähän on nopein aikataulu jolla sukupolvenvaihdoksia on tehty?? Joo pitäisi varata se 3-5 vuotta, niinhän ne oppaat ainakin toitottaa.. Mutta tässä tapauksessa ei ole noin paljoa aikaa. Nyt pitäisi ensin ainakin arvioittaa uudelleen se tilan arvo ja sitten keskustella hinnasta. Siitä kai se lähtee..

Ja voisiko joku vielä rautalangasta vääntäen selittää mikä se korkotukilaina on?  Oon googlettanut ja vaikka mitä mutta ihan suomeksi, kiitos! Siis maksaako valtio osan lainan koroista? Jos korko % esim. 5 niin valtio voisi maksaa siitä 3 % ja itelle jäisi 2 %? Tämä oli vain huono arvaus..

Mieti vielä pari kertaa niitä lampaita. Jos 30 emoo -> vasikoita 30 kpl/v -> teuraita 30 kpl, niistä 15 hiehoo ja 15 sonnia. Tosin uudistus verottaa vähän teurashiehojen myyntiä. Hiehot 250 kg ja sonnit 450 kg, tulee lihaa vuodessa 10,5t. Teuras karitsat painaa 20 kg/kpl eli niitä tarvitaan 525 kpl samaan lihan myynti määrään. Lihan tuottajahinnat ovat samaa tasoa. Karitsoita tulee 2,5 per/uuhi, niin tarviit 210 uuhta jotta saat tuotettua ne karitsat. Jos lisäät emojen määrän 60 niin tarviit jo 420 uuhta, jotta myyntitulot ovat saman suuruiset.

Tuet sekoittaa laskelmaa melkoisesti. Lammaspuolella teuraskaritsan palkkio on mahdoton laskea, mikään ei osaa sanoa minkä verran karitsoista saavuttaa 18 kg palkkio rajan.

Helpoinhan tuossa on tehdä makuukatos ja jaloittelutarha ruokintapaikalla teurashiehojen kasvatukseen. Vasikat ei montaa kymppiä kappale maksa ja peltoviljelyä tehostamalla saadaan rehua riittämään isommallekkin porukalle. Kesällä vasikat laitumelle ja talvi tarhaan, seuraavan kesän jälkeen teuraaksi.

Kiitos selvennyksestä, en sitä ihan noin ole osannut laskea! Jotenkin vain ajatellut eläinyksiköinä.. Että jos vaikka 30 emoa niin lampaita se määrä x5 ( 150) niin tulee saman verran eläinyksiköitä. Mutta pitäs kai sitä ajatella vähän pidemmälle..

Kaipaisin todellakin vinkkejä siihen miten eläinten käsittelyä voisi helpottaa, mikä suunnitelma siihen kannattaisi ottaa käyttöön. Vanhimmat emot onkin -02 syntyneitä, taitavat lähteä tänä vuonna pois. Ja nuoria sarvipäitä on aika monta    Tänä vuonna astuva siitossonnikin on nupoutettu eli huono geeni tulee kaikille vasuille!  Onkohan se kuinka dominantti?? Meillä ei nupoteta. Ja vasikat meillä menee välitykseen syksyllä, ei kasvateta niitä teuraaksi. (Pitäisköhän? ) Aina välillä menee jokunen lehmä teuraaksi syystä tai toisesta. Nautakarjatulot siis jotain 10 000 e luokkaa vuodessa (vedinköhän yläkanttiin..) ja loput tukia.

Onkohan agronetin huoltokatko vaikuttanut siihen, että aloittajaa ei heti ekoissa vastauksissa tyrmättykään, vaan hyviä vinkkejä on tullut.

Noin äkkiseltään pelto- ja metsäala vaikuttaisi järkevältä, vakuusarvoihin ja rahalliseen tuottoon vaikuttaa tietysti missä pain maata tila sijaitsee.

Enempi tuossa aloittajan tekstissä mietitytti tuo eläinpuoli. Pitäisi ensiksi miettiä strategia tuohon hommaan. Mitä eläimiä, kuinka paljon, mitä niillä tehdään, kuka tekee, mitä tekee jne. Eläinlaji ja rotukysymys. Siitä sitten hahmottuu tilan ydinprosessi ja fokus sitten siihen. Huoltotoiminta ymmärtääkseni ei tule olemaan tilan ydinprosessi, joten siitä ei kannata murehtia tässä vaiheessa. Muutenkaan tuo sukupuolikysymys ei ole oleellinen spv-tilanteessa. Joudut tosin hahmottelemaan omat vahvuutesi ja heikkoutesi ja sen mukaan sitten etsimään sopivan tuki- ja yhteistyöverkoston.

Laskelmat kannattaa tehdä rehellisesti ja realistisesti sekä hyvässä että pahassa. Mahdollisiin teurastamon neuvojien laskelmiin pitää suhtautua erittäin kriittisesti. Niissä toiminta on yleensä vakiintunutta ja luvut ovat parhaan neljänneksen lukuja, ehkä jopa vielä optimistisempia. SWAT-analyysi kannattaisi myös tehdä eli tilan vahvuudet-heikkoudet sekä uhkat-mahdollisuudet.

Yksinyrittäminen on jonkinlainen uhka ja sen takia mm. työturvallisuuteen pitää kiinnittää erityistä huomiota. Kunnolliset eläintenkäsittelysysteemit ovat emotuotannon perusasia. Ne maksavat jonkun mielestä liikaa, mutta minkälainen kustannus on turha saikku. Mikä on mahdollista tapahtua, tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, sitä ei vain tiedä kenelle ja milloin.

Jos mahdollista, niin käy muutamilla tiloilla kyselemässä ja katselemassa, mieluusti sellaisissa paikoissa, joissa uskalletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä perustellen omat näkökulmat. Joo-joo –tiloilta ei saa mitään hyödyllistä irti.

Unelmia pitää olla, mutta tämä työ on väliin aika raadollista ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Henkinen kantti on monesti kovemmalla kuin fyysinen, joten päästäkin pitää pitää huolta.
Loppuun aforismi jääkaapin oveen liimatusta lehtileikkeestä. Itsekin tulee se usein luettua muistin virkistykseksi:

”yritys ei tee kunnon voittoa siksi, että tulostavoite on asetettu korkeaksi, vaan siksi, että strategia ja sen toteutus ovat onnistuneet.”

Korkotukilainalle myönnetään joku summa X ns. korkotukea. Asiakkaalle määritetty korkoprosentti voi olla esim. 1%. Tästä ylimenevältä osalta myönnetty korkotuki tavallaan maksaa sun puolesta koron siihen saakka, kunnes summa X on käytetty loppuun. Sen jälkeen sä maksat koko koron itse. Pankit ovat aika hanakoita vedättämään marginaalia turhan ylös näissä korkotukilainoissa perustellen sitä sillä, että sähän maksat vain tuon vakio-osan. Mutta sitten kun summa X on käytetty, joutuu maksamaan koko koron, jolloin sillä marginaalilla on merkitystä. Korkotukilainaa voisikin nimittää myös "pankkitukilainaksi" just tästä vedätyksestä johtuen.

Tuohon emojen käsittelyn helpottamiseen löytynee joitain ammattilaisia, varmaan jotkut emotyypit tälläkin palstalla heitä tietävät.

Korkotukilaina tarkoittaa käytännössä sitä että maksat 2% korkoa pankille, tuossa yläpuolella on selitetty miksi.

Siinä spv:ssä ei tilan arvon määrittämisessä käytetä tilan oikeaa arvoa. Pellotkin taitaa mennä verotusarvon mukaan joka on vaan satasia/ha. Käytännössä toi tila siirtynee ilman lahjaveroa jollain 150k€ summalla ihan helposti, riippuu paljo metsistäkin.

Proagrialla investointi ja spv neuvojat on yleensä samoja tyyppejä, sieltä varmasti löytyy apua suunnitelmien laatimiseen.

"voi vanhempi lahjoittaa pois 75%"

Tätä en tajunnut? Lahjoittaa omaisuudestaan 75 % kelle haluaa? No ei kai nyt sentään. Ilman mahdottomia lahjaveroja ainakaan.

Tässä varmaankin on kaksi eri asiaa, jotka ovat yhteydessä toisiinsa.

Asia 1. On mahdollista myydä maatalous- ja myös osin muunkinlainen yritysomaisuus sukupolvenvaihdostilanteessa selvästi pienemmällä kauppahinnalla kuin käyvällä arvolla, tiettyjen ehtojen täyttyessä luopujan ja jatkajan osalta. Tällöin kauppahinnan ja toteutuneen hinnan välinen ero voidaan katsoa lahjanluonteiseksi luovutukseksi, joka jätetään lahjaverottamatta sukupolvenvaihdos-huojennussäännösten ansiosta. Muun omaisuuden luovutus on lahjaveron alaista.

Asia 2. Maatila siis on omaisuutta niin kuin vaikkapa muut kiinteistöt tai sijoitusasunnot, pörssiosakkeet. Omaisuuttaan voi lahjoittaa tai testamentata esim. lapsilleen haluamallaan tavalla, sillä rajoituksella, että kuoleman jälkeen perilliset voivat vaatia lakiosaansa omaisuudesta, joka jää kuoleman jälkeen tahi jonka on suosiolahjana lahjoittanut tai testamentannut.

Asia 2. on mukana Asia 1:ssä siten, että sukupolvenvaihdoskaupoissa syntyy yleensä suosiolahjaa, jos verrataan käypiin arvoihin, sillä jos verotuksessa hyväksyttävä lahjaveroton hehtaarihinta olisi esimerkiksi noin 1500-2500 euroa, kun käyvät hinnat alkavat 10000 eurosta, ei se tarkoita sitä, että ei olisi ollenkaan olemassa lahjanluonteista omaisuudensiirtoa, vaan on olemassa verovapaaksi hyväksytty lahja, esimerkin tapauksessa tässä tapauksessa tuo kauppahinnan ylittävä osa käypään arvoon asti.

Nyt sitten vain tuohon asiaan 2 vaikuttavat muutama ristiriitainen etu, jatkajan etu, maatalouden rakennemuutoksen etu, eli tilojen pirstomisen välttäminen, ja yleisen perintölainsäädännön mukainen muun perillisen - myös tulevan perillisen - etu. Perillisen etuhan on yksiselitteisesti sellainen, että perillisen perintöosa määritetään niin, että esimerkiksi sisarukset ovat pääsääntöisesti oikeutettuja tasaosiin perinnöstä. Jos on yksi perittävä ja kolme lasta, tasaosuudet ovat 1/3 kullekin. Tästä pääsäännöstä voidaan poiketa testamentilla tai eläessään annetulla lahjalla, mutta jokainen perillinen on yleensä pakottavasti oikeutettu puoleen perintöosasta, eli ns. lakiosaan. Perinnöttömäksi tekeminen ei itse asiassa ole ihan läpihuutojuttu. Siinä on näyttövelvollisuus esimerkiksi testamentin tekijällä, että peruste toteutuu. Esim. vakava elämää suurempi loukkaus. Väärän oloisen miniän/vävyn valitseminen ei ole tällainen peruste, vaikka aika usein prosessia lähdetäänkin tuosta syystä valmistelemaan, ettei vaan pääse onnenonkija tuota hulttiopoikaa putsaamaan ja suvun omaisuutta jakamaan....tällaisessa tapauksessa ainoa oikea tapa on sulkea kirjallisesti tuleva perintö tai annettava lahja avio-oikeuden ulkopuolelle. Tällaisen klausuulin tiedoksianto muuten parantaa anopin ja miniän suhdetta kovasti, alkavat tulla entistä paremmin toimeen keskenään.

Tästä kertomastani seuraa suoraan se, että henkilö voi lahjoittaa yhdelle lapselleen, usein ns. kansanperinteessä puhutun esikoisoikeuden nojalla tämän lapsen (tulevan) perintöosuuden ja puolet muiden lapsien perintöosista, ilman , että perintölaki sanoo asiaan mitään vastaan, mahdollisen poismenon jälkeen tehtävässä perinnönjaossa. Vasta kun halutaan lahjoittaa / testamentata koko omaisuus yhdelle lapselle, pääsevät muut lapset moittimaan tehtyä päätöstä, mutta vasta lahjoittajan kuoleman jälkeen.

Totta kai lahjaveroseuraamuksia tulee, jos lahjoittaa runsaasti omaisuutta, mutta sukupolvenvaihdoksen alainen maatila on selvästi kirjattu poikkeus perintöveroista annettuihin verosäädöksiin. Lahjana pidettäneen vain sitä tuottoarvosta laskettua pienempää summaa, jos aivan ilman kauppahintaa tila siirretään.

Semmoista voisi ajatella, että jos vanhemmat haluavat osin avittaa myös muita sisaruksia samoihin aikoihin kun lahjanluonteinen sukupolvenvaihdos tehdään, tekemällä edukkaasti kauppoja (tai lahjakirjoja)  muiden sisarusten kanssa, esim. asunnoista, arvopapereista, jalometalleista, ym. , niin siinä tulee selvästi eri verokohtelu vastaan, kaikki muu omaisuus, joka ei ole sukupolvenvaihdospaketissa mukana, on täydestä arvostaan verotettua.

Maatilallahan ei nykyään taida juuri velatonta omaisuutta syntyä, siinä suhteessa tilanne on toinen vanhoihin aikoihin verrattuna, ehkäpä monta sukupolvenvaihdosta menee pelkästään velkoja siirtelemällä, jolloin ei edes netto-omaisuutta siirry. Mistäs tuota tietää. Mutta sukupolvenvaihdoksen aikana kaikkien välejä tuulettaa ja parantaa se, että vanhemmat nimenomaisesti varaavat kaupan ulkopuolisille sisaruksille jotain pientä kivaa, esimerkiksi toiselle annetaan lahjaksi pirtin kirjakaapista Otavan Iso Tietosanakirja-sarja vuodelta 1983, ja kolmannelle koko sarja Maatalouskalentereita vuodesta 1959 asti.

On tosiaan kummallista, että jokin perintölaki voi ottaa kantaa vapaaseen omaisuuden lahjoittamiseen tai testamenttaamiseen mielilapsille, perintökaari on vanhanaikainen ja on luotu lähinnä suojaamaan taloon syntyvien tyttärien etujen valvojiksi, silloin oli vallankumouksellista, että lapsikatraan turhat ja liiat lapset - etenkin tytöt - katsottiin jonkinlaisiksi itsenäisiksi tasa-arvoisen kohtelun ansaitseviksi perheen jäseniksi, esikoispojan lisäksi.

-SS-

Korkotukilainan suurin hyöty varmaankin varainsiirtoverosta vapautuminen, jos jotain joutuu maksamaan.

Lahjavero on saman suuruinen kuin perintövero, ei tee paljoa kuitenkaan, koneet menojäännöksellä ja niin edelleen. Vielä jos molemmat vanhemmat lahjoittajina niin lahjoja tulee kaksi ja progressio pienenee. Maksuaikaa noilla lahjaveroilla on pitkästi. Vielä kun jätät vanhemmille elinikäisen asumisoikeuden taloon (vaikka muuttavatkin pois) saat lahjan arvoa alaspäin.   

Ohjeeni on että älä maksa äläkä ainakaan maksa sisarustesi purjeveneitä ja rivitalokämppiä, se on niin viime tukikautta se, ei tämä maatalous niin hienoa hommaa ole kuitenkaan. Jos jotain sitten kertyy niin kehitä tilaa silläkin rahalla, isä on tyytyväisempi kun näkee että jättämänsä talo voi hyvin seuraavan sukupoven hoidossa.
 

Korkotukilainan suurin hyöty varmaankin varainsiirtoverosta vapautuminen, jos jotain joutuu maksamaan.

Lahjavero on saman suuruinen kuin perintövero, ei tee paljoa kuitenkaan, koneet menojäännöksellä ja niin edelleen. Vielä jos molemmat vanhemmat lahjoittajina niin lahjoja tulee kaksi ja progressio pienenee. Maksuaikaa noilla lahjaveroilla on pitkästi. Vielä kun jätät vanhemmille elinikäisen asumisoikeuden taloon (vaikka muuttavatkin pois) saat lahjan arvoa alaspäin.   

Ohjeeni on että älä maksa äläkä ainakaan maksa sisarustesi purjeveneitä ja rivitalokämppiä, se on niin viime tukikautta se, ei tämä maatalous niin hienoa hommaa ole kuitenkaan. Jos jotain sitten kertyy niin kehitä tilaa silläkin rahalla, isä on tyytyväisempi kun näkee että jättämänsä talo voi hyvin seuraavan sukupoven hoidossa.
 

Liittyykö se varainsiirtoveron vapaututs enempi siihen mahdollisesti saatavaan aloitustukeen, ei niinkään korkotukilainaan.

Olen eri mieltä noista asumisoikeuksista. Ei kannata mistään hinnasta jättää mitää syytinkejä tai muitakaan elinikäisiä etuuksia luopujille. Siinä astuu muutaman tonnin verosäästön välttämiseksi syvälle paskaan. Selkeä omistuksen muutos ilman mitään ihme virityksiä.

Luopujat voivat sitten muuten halutessaan toimia "mentoreina" tai aputyövoimana, mutta heidänkään varaan tilan toimintaa ei saa laskea.