Piti laittaa otsikko pötköön kun ei muuten mahtunut  Tietäähän sen jokainen, että ajat ovat huonot.. Mutta sukupolvenvaihdosta silti suunnitellaan ja positiivisena koitetaan pysyä. Laskelmia ei ole edes vielä tehty eikä pankin kanssa keskusteltu, homma siis vielä ihan alkutekijöissään. Kotitilalla olleena tietenkin tiedän millaista ryöpytystä seuraavat 30 vuotta olisi luvassa.. Olisi erillinen kysymys naisille, jotka yksin pyörittävät tilaa: kuinka paljon osaatte tehdä asioita itse ja kuinka paljon saatte apua ja mistä sitä apua saatte ja millä rahalla sen avun maksatte? Hyvänä esimerkkinä ainakin koneiden korjaaminen. Tuo on asia joka itseäni ainakin hirvittää eniten vaikka kätevä käsistäni olenkin, mutta koneita en osaa huoltaa. Miestä kun ei tällä hetkellä ole minkäänlaista, tuleeko jatkossa olemaan (korjaustaitoista vieläpä), en tiedä. Isäni olisi mukana vielä hommassa varmasti muutamien vuosien ajan vähintäänkin, mutta eihän sitä itse siinä ajassa sitä opi minkä hän on oppinut 40 vuodessa.

Ja jos nyt joku haluaa taustatietoa niin kyseessä on (eläinmäärältä pieni) luomuemolehmätila, peltoa omaa 60 ha, vuokralla 30 ha, metsää n. 90 ha josta kyllä osa joutomaata ja muuta jonninjoutavaa. Kalusto ja tuotantorakennukset pääosin vanhoja, jotenka uuttakin pitäisi rakentaa. Tuotantosuunnan vaihdos lampaisiin on vakavassa harkinnassa. Tai sitten molempia. Tila on tällä hetkellä muutamaa tonnia vaille velaton.

Kaupungissakin on tultu useampi vuosi asuttua, mutta kaipuu vaan on kotitilalle ja maalle. Noin 6 vuotta sitten tätä aloin miettimään ja viimeiset vuodet enemmän tosissaan. Ikää kohta 30 v.

Eilen muuten synty ensimmäinen vasikka

Ota joku ukko ja kiristä se tekemään kaikki ikävät duunit 

Mää ja NusPus tiedetään 

Noo...mä tunnen parikin naista, joilla on oma maatila ja lypsykarjakin vielä..helppoa se ei ole, mutta kummasti osaavat vain saada homman toimimaan.
Vaan onko tuossa nyt järkeä yksin ruveta reuhkasemaan..mää tietäsin pari nuorta miestä, joilta kyllä maatilan töissä avustaminen sujuisi...
Ja onnea vasikasta, siitä se lähtee..

Onhan niitä naisia varmasti montakin jotka yksin pyörittää, olisikin mielenkiintoista kuulla kokemuksia. Niin se vain nyt on, että isäukko on eläkeiässä eikä enää jaksa jotenka tämä unelma on toteutettava nyt tai ei koskaan, oli miestä tai ei  Eihän sitä tiiä vaikka Maajussille morsiameen lähtis ens kaudelle mukaan Simpsakka neito kyllä olen (jos nyt saa näin itsestään sanoa vaikuttamatta heti jotenkin leuhkalta.. ) että kyllä sen ukon varmaan saisi jos sattuisi kohdalle..

Ota joku ukko ja kiristä se tekemään kaikki ikävät duunit 

Mää ja NusPus tiedetään 

Meidän tilalla ei oikeastaan ole ikäviä duuneja ja jos onki,ne on rengin hommia...

Nyt on vain huono sauma aloittaa, kun ei ehkä pankilla riitä usko.. Ensin kannattaisi mietiskellä taloutta ja sitä rataa.. Ottaa yhteyttä  Pro rahastuksen asiantuntijaan.. Hän osaa kyllä neuvoa alkuun ja muutenkin työ tekijäänsä neuvoo..
Koneet tulee kyllä kuntoon, kun tietää oikean puhelinnumeron, mutta onkin sitten toinen juttu kannataako se taloudellisesti.
Tuo talouspuoli on se tällä hetkellä tärkein asia, että siinä tilalla on oikeasti mahdollisuus elää.

  Älä sitä koneiden huoltoa sure, suurelta osa miehisiltäkin jää koneet huoltamatta. Kannattaa valkata sellanen viljelijä jolla koneen korjaustaito  ja välineet on hallussa, varmaan ihan mielellään ottaa huoltoja tehtäväksi sivutöinään. Rohkeesti vaan tilanpitoon, kyllä ne asiat järjestyy kun kiinnostus asiaan on kohdillaan. Tunnen pari naisviljelijää jotka selvinneet ihan hyvin karjan kanssa kun ulkoistavat osan töistä suosiolla.

Ei kannata sitten ihan hirveästi pelätä päätöksien tekemistä jos yksin lähtee tilaa pyörittää. Niitä nopeita harkitsemattomia päätöksiä vaan tulee tehtäväksi ja sillokn ei saa olla kauhean arka.

Emäntä aloitti 29 -vuotiaana yksinään pienen lypsykarjatilan pidon vanhempiensa jälkeen. Isänsä jäi asumaan tilalle ja hoiti kone- ja metsähommat, rehunteko ulkoistettiin. Kauppahinta taisi muodostua kokonaan vanhasta velasta, navetta oli silloin kahdeksan vuotta vanha. En tiedä yksityiskohtia, sillä en ollut kuullutkaan koko muijasta vielä tuolloin.

Vajaat pari vuotta aloituksesta minä tulin kuvioihin ja loppu onkin historiaa... 😊

Kannattaa valkata sellanen viljelijä jolla koneen korjaustaito  ja välineet on hallussa, varmaan ihan mielellään ottaa huoltoja tehtäväksi sivutöinään.

Ei tommosta kannata valkata ellei ole tosi mieluinen ja sopivan läheltä. Vanhojen koneiden huollon oppii äkkiä jos käyttöohjekirja on tallella. Eipä se paljoa muuta ole kuin rasvaa nippoihin, vanhat öljyt pois ja uudet sisälle. Ja tietysti joskus silloin tällöin jokin repsottavan tai hajomassa olevan kohdan parantamista tai uusimista... 

Nappaa semmoinen joka jo osaa vähintään teurastuksen alkeet ja on niin paljon kiinnostunut ruuanvalmistuksessa, että saa lihasta myös monenlaista, hyvän makuista syötävää ja makkaroita. Ja sitten suoramyymään kuluttajille    Ja tässäkin tapauksessa sen kaksilahkeisen pitää olla kaikin puolin mieluisa ellei ihan puhtaasti pisneskumppaniksi ota. Tai sitten semmoinen, joka on hyvin palkatuissa palkkatöissä ja auttaa sinua tilan töissä vain kiirehetkinä. Semmmoisenkin kihlaparin toisen puoliskon tunsin, että hyvissä ajoin oli tehty selväksi ettei toinen osapuoli suostu navettaan tulemaan. Se oli kyllä suorastaan ihaltavan topakkaa pohjalaisuutta 

Sitten kun saat jotain talouslaskelmia eteesi, niin kaipuu ja muu tunteilu kannattaa ihan oikeasti painaa johonkin taka-alalle ja miettiä kunnolla aikuisten oikeasti riittääkö rahat elämiseen uskottavalla laskelmalla.

 

Juu yritystoiminta ja mahdollinen siippaehdokas kannattaa sitten pitää eri ajatuksissa. Toki luonne voi hyvinkin olla maauskollinen koska kait vähän saman tyylistä hakee kun ittekin mutta se ei pidä olla missään muodossa rajoittava tekijä.

Perushuollot opit tekemään koneisiin kyllä varmasti, kun vaan ohjekirjoja lukee tai sitten kollegoiden tarinoita täältä netistä.
 Tilan asumisjärjestelyt kannattaa ainakin miettiä huolella. Monta sukupolvea saman katon alla tai edes samassa pihassa ei ole tätä päivää.. 

 Tuotantorakennuksia kannattaa olla vain sen verran että saat luomukotieläilisäosan täytettyä eli 0,35ey/ha. Ite pitäisin niitä emolehmiä sen noin 30-35. Ylijäämäalalla vois viljellä tilan sijainti huomioiden luomukauraa vientiin tai- ja syysrypsiä. Puimuria ja kuivuria ei tarvitse olla itellä niihin kyllä löytyy urakoitsijoita. Paalivehkeet taas melkeen kannattaisi olla itsellä kun emolehmätilalla rehuja ja kuivikkeita tehdään niin moneen aikaan että urakoitsijoita ei välttämättä kiinnosta.

No juu perushuollot ehkä oppii, mutta onhan niissä aina ties mitä.. 

Isä osti viime vuonna omien vanhempiensa entisen talon kolmen km:n päästä tilalta. Joten sinne menisi asumaan.

Enkä tietenkään etsi miehekseni mitään työntekijää  Tulee jos on tullakseen, minkä alan ihminen sitten lie.

Tulos ollut viime vuosina n. 25 tonnia tilalla. Tuota kannattavuutta olen miettinyt. En tajua miksi meilläkin on niin vähän nuita elukoita. Paaleja tulee pelloilta kesässä satoja ja samalla työmäärällä kun ruokit ja kuivitat niin samahan se on, että onko niitä elukoita 30 vai 60. Sama työ silti. Ja saisi puolet enemmän niistä tuloa.

Kaikki peltotyöt tehty tähän asti itse, koneet löytyy. Tosin kunto on joillakin hieman heikohko.. Olen miettinyt tuota peltohommien teettämistä urakoitsijalla, mutta tullut siihen lopputulokseen, että tuleehan se ihan helvetin kalliiksi?! Lannan levitys on ainut minkä tosiaan tekee nyt urakoitsija ja sekin maksoi syksyllä varmaan 6 tonnia jos en väärin muista. Sitten siihen kynnöt, kylvöt, niitot ynnä muut niin ei taida pennoset riittää  Oisko jollakin heittää lukuja mitä nuo urakointihommat kustantaa, kiinnostaisi kovasti.

Juu toki se talous on nyt tapetilla ja tärkein mietittävä asia. Meidän tilalla asiat ei ole niin pielessä tällä hetkellä kuin monella muulla, ehkä se vaikuttaa omiinkin ajatuksiin - harhauttavasti?

Lainaus käyttäjältä: sorjone - 14.03.16 - klo:21:35

Kannattaa valkata sellanen viljelijä jolla koneen korjaustaito  ja välineet on hallussa, varmaan ihan mielellään ottaa huoltoja tehtäväksi sivutöinään.

Ei tommosta kannata valkata ellei ole tosi mieluinen ja sopivan läheltä. Vanhojen koneiden huollon oppii äkkiä jos käyttöohjekirja on tallella. Eipä se paljoa muuta ole kuin rasvaa nippoihin, vanhat öljyt pois ja uudet sisälle. Ja tietysti joskus silloin tällöin jokin repsottavan tai hajomassa olevan kohdan parantamista tai uusimista... 

Nappaa semmoinen joka jo osaa vähintään teurastuksen alkeet ja on niin paljon kiinnostunut ruuanvalmistuksessa, että saa lihasta myös monenlaista, hyvän makuista syötävää ja makkaroita. Ja sitten suoramyymään kuluttajille    Ja tässäkin tapauksessa sen kaksilahkeisen pitää olla kaikin puolin mieluisa ellei ihan puhtaasti pisneskumppaniksi ota. Tai sitten semmoinen, joka on hyvin palkatuissa palkkatöissä ja auttaa sinua tilan töissä vain kiirehetkinä. Semmmoisenkin kihlaparin toisen puoliskon tunsin, että hyvissä ajoin oli tehty selväksi ettei toinen osapuoli suostu navettaan tulemaan. Se oli kyllä suorastaan ihaltavan topakkaa pohjalaisuutta 

Sitten kun saat jotain talouslaskelmia eteesi, niin kaipuu ja muu tunteilu kannattaa ihan oikeasti painaa johonkin taka-alalle ja miettiä kunnolla aikuisten oikeasti riittääkö rahat elämiseen uskottavalla laskelmalla.

  Tarkoitin kylläkin tolla valkkauksella vain sellaista viljelijää joka osaa huoltaa koneita, kyllä aviopuoliso pitää katto aivan muilla perusteilla. Uskon että karjanpito sitoo niin paljon että koneet jää huollettavaksi toisille.  Ja vapaa-aikaa ei pidä uhohtaa vaikka työ maistuisikin.

Onko mikä tindertunnus.

Vai mikä seoli.

-SS-