jotenkin nä maksuaikataulujen perään vinkuminen on vaan niin toissijaisia juttuja. Asiat hoitamalla pankin kanssa niistä selviää jotenkin. Suuri ongelma mikä jäi osittain tämän maksuaikataulun jalkoihin on se liian pieni kokonaistulo alalla mikä tekee liikevoiton liian pieneksi.
Sanoisin, että tuotantoon sidottu tuki piilottelee omaa osuuttaan koko ongelmassa. Kuinka selvästi esimerkiksi rukiille tullut hehtaarimääräinen lisäpalkinto sai rukiin hinnan romahtamaan. Myllyjen ei koskaan tarvinnut oikeasti sitoutua pitämään hintaa, vaan kun kerta tuotantopalkkio tulee, niin lasketaan vastaavasti ja vielä monikertaisesti, kun tavaraa tulvii ovista ja ikkunoista sisään. Ja viljelijä näkee vain sen ensi kesän viisikymppiä ja ryntää viljelemään, laittaa kaikki mahdolliset panokset, kyttää riskialttiita lajikkeita, ja edullisena vuotena ei siitäkään saa sitten mitään. Mutta huonona vuotena menee kalliit siemenet, talvitorjunnat, hivenet ja miljoona muuta ruiskutusta täysin hukkaan.
Vaikka joku Anna Ensi Voima Riihi, Reetta ruis olisi samanlaista vuodesta toiseen. Tervettä ja kohtuullista.
Voidaanko väittää, että maidon tuotantokohtainen tuki ei ollut omiaan lisäämään lehmiä ja laajentamaan paikallista tuotantoa ehkäpä liian kalliilla,
varsinkin jos kiintiöt eivät enää rajoittaneet investointeja ? Onko suuruuden ekonomiassa jokin rikki, vai missä ?
-SS-