Suurin syyllinen maataloustukijärjestelmän monimutkaisuuteen on tuottajissa itsessään, lisäksi erilaisissa lobbareissa myös syytä.
Eri tuotantosuunnat ovat halunneet sitä ja tätä poikkeusta, jotta eivät kokisi epätasa-arvoa muihin tuotantosuuntiin nähden, lisäksi ympäristötukisysteemiin ovat kaikenkarvaiset ympäristölobbarit halunneet oman kädenjälkensä, kaikki eivät sitä edes saaneet, esimerkiksi kalkkiteollisuuskin halusi takavuosina kalkituksen pakolliseksi toimenpiteeksi ymppitukijärjestelmään, mutta onneksi eivät saaneet.
Lisäksi tukijärjestelmään on ympätty alue- ja muita poliittisia tavoitteita, jotka kanssa lisäävät monimutkaisuutta.
Mitähän jos päätettäisiin antaa tuet niin, että koko tukisumma jattaisiin tasan kaikille maan viljellyille peltohehtaareile, ehdot olisivat tiukat, yksinkertasiset, selkeät, määritellyt niin, että näennäisviljelyä ei pystyisi tekemään, niin silloin väheniswi tarkastukset ja byrokratia, aikamoinen huuto ja parkuhan siitä tulisi, mutta se menisi aikanaan ohi, kun sillä ei mitään vaikutusta olisi, ja markkonoiden annettaisiin hoitaa, loput, sitten vasta jos seuraisi joitakin vakavia vääristymä, voisivat poliitikot puuttua asiaan, mutta ENNEN KAIKKEA OLISI VAPAUS viljellä mitä ja miten haluaa, markkinat määräisivät, ei tukiehdot, miten viljelijät toimivat, eli kunnon laissez-faire-meininkin vallitsisi.
Ja luulisin että tuotantopanosten hinnat laskisivat ja tuottajahinnat nousisivat, kun tuet eivät enää niin paljon vaikuttaisi viljelijöiden tekemiin toimenpiteisiin.
