Tarjousten tultua, kannattaa vielä ottaa yhteyttä kaikkiin tarjoajiin ja kertoa korkein hinta eli kaikilla on mahdollisuus vielä korottaa alkuperäistä tarjoustaan.
Muuten olen samaa mieltä, ei siinä välikäsiä tarvita ja hinnan pilkkominen tietenkin tuo aina lisää ostajia, kun helpompi maksaa 25 hehtaarista kuin 50 hehtaarista.
Mutta mielestäni julkinen tarjouspyyntö ja tarjous sitoo antajiaan. Huutokaupat on erikseen. Pidän luusereina kaikkia jotka lähtevät tarjouskilpailun jälkjeen soittelemaan että näin ja näin on tarjottu. Tai että voisin sittenkin vähän korottaa... Tarjous on tarjous ja siinä se.
Mä taas pidän myyjän kannalta tyhmyytenä, ellei soita jo tarjonneelle rajanaapurille, että ei aivan riitä. Haluatko vai myydäänkö muille? Mun mielestä reilua, jos tarjous hilkun kilkun, muttei aivan riitä. Kokonaan eriasia jos rajanaapuri kokeilee kepillä jäätä ja tarjoaa jotain naurettavaa.
Samoin harmittaa, ellei rajalta tarjota rajanaapureille, vaan myydään jollekin muulle kysymättä, vaikka ei mitään syytä olla tarjoamatta rajanaapureillekin
Näin mä toimisin myyjänäkin, tulisi mieleenkään myydä korkeimman tarjouksen mukaan ellei se ole naapuri, ilman kysymättä naapurin ostohalukkuutta. Ellei ole tosiaan Ramin mainitsema kauppatapa, ota tai jätä tyylillä. Tuolla tyylillä olen ostanut viimeksi maata, edellinen oli huudatus vaikka myyjä halusi myydä rajanaapurille eli meille. Oli aika pska tilanne, kun sopimalla ois homma hoitunut mutta toiselle ostajalle ei sopinut jako rajanaapuruuden mukaan
Maan osto ja myynti on aina hankalaa, jos myyjä asuu naapurustossa ja ostajia jonoksi asti.