tässä probleemassa sähkönriittävyydestä kannattaisi kääntyä sinne talvivaaran vastarintaliikkeen puoleen.
jos muistatte silloin, kun altaat meinasivat vuotaa, niin nämä viisaathan istuivat pöydän ääreen ja laskivat, jotta paljonko sitä vettä pääsikään karkaamaan. tuloshan oli tarkistuslaskelmien jälkeen, jotta vähintäänkin reilu itämeren täysi, eikä altaat edes valuneet tyhjäksi, eikä alapuolisissa vesistöissä havaittu vedenpinnan nousua. siis vieläpä ilman tulvia onnistuttiin juoksuttamaan tuollaiset vesimassat. aivan uskomaton määrä vettä pienessä tilassa
nythän, jos tätä lähes kaikki energiantuotannon ongelmat poistavaa keksintöä voitaisiin soveltaa ruohonjuuritasolla, niin keskiverto maatilan sähköntuottoon riittäisi pienehkö pesuvatillinen vettä. siihen vaan rapunpieleen siipiratas jauhamaan sähköä. kyllä vuotuinen sademäärä sen rattaan pyörittää. elämä loistaa ja lehmät lihoo.
entäs sitten sama teknologia voimalaitoksissa. ei tartteis uutta kollajaa. tuo laskentamalli takaisi veden riittävyyden kymmenille uusille turbiineille jo rakennettujen entisten rinnalle ja sähköpiuhoja saisi vetää niin itään, kuin länteenkin. väli-ilmansuuntiin tietenkin myös.
presidentti jakaisi kaksijöille innovaatio- ja myynninedistämispalkintoja. helsingissä hurrattais ja herrat kusis hunajaa.
Hirveetä, jos on puoletkaan totta...