Työmäärä on suhteellista. Kaikki voivat olla tekemättä työtä missä vaan. Työmäärään vetoaminen on sama kuin päänsä tunkeminen perseeseen.
Niinkauan, kun toimitaan samoilla markkinoilla ja saadaan tukia pinta-aloista, niin älkää VITTU alkako jauhamaan jostain työmääristä.
Saman maan hankintaan joutuu viljanviljelijä ajamaan taksia täysin ilman maaseuduntukiohjelmaa. Kun taas tissinkoittajalle tyrkytetään tukea tuen perään.
Samalla ajattelutavalla koneyrittäjän kuuluisi saada viisinkertainen tuki johonkin ihme kriisiin tai tuotantosysteemeihin kuin tissinkoittajan. He kun joutuvat tekemään kaiken ilman tukea ja markkinaehdoilla.
Teidän vanhoihin perinteisiin vedotut tukivaatimukset alkavat olla menneen talven lumia. Jossain vaiheessa tulee aika, kun markkinaehtoiset voimat vaikuttavat tissinkoittoon.
Ehkä aika pian.
niin siis sitä ajattelin että pitääkö tukien ja tuotteiden yhteenlaskettu osuus kattaa vuoden tulo vaikka työtä ei ole kuin nelisen kuukautta vaikka oikeasti on iso vilja tila.
Tulojen pitäisi minimissään kattaa muuttuvat tuotantopanoikset, palkka (korvaus työlle) ja korko (korvaus pääomalle). Jos näin on, toiminta on kannattavaa. Se on aivan epärelevantti asia, kuinka monta ihmistä niillä tuilla elää vuoden, puoli vuotta tai viikon. Jos ei elä koko vuotta tai saavuta haluamaansa elintasoa, voi sitten vaikka ryhtyä ajamaan sitä kuuluisaa taksia sivu- tai päätoimisesti.
Ongelmana on vain se, että tällä hetkellä suurin osa viljatiloista ei tuota tarpeeksi, jotta tulot kattaisivat ostopanokset, palkan ja koron. Jostain joudutaan tinkimään. Lyhyellä tähtäimellä yleensä ensin palkasta, pitemmällä tähtäimellä pääoman tuottovaatimuksesta. Se, että sijoitettua velkapääomaa pääsisi oikein lyhentämäänkin, on jo miltei poikkeuksellista. Useimmat viljelijät lopettavat suunnilleen yhtä velkaisina kuin aloittivatkin. Pellon hinta tosin siinä 40 vuodessa moninkertaistunut, joten sillä ostetaan vapaus pankista ja avohakkuulla hommataan kaksio keskustasta.
