Työmäärä on suhteellista. Kaikki voivat olla tekemättä työtä missä vaan. Työmäärään vetoaminen on sama kuin päänsä tunkeminen perseeseen.
Niinkauan, kun toimitaan samoilla markkinoilla ja saadaan tukia pinta-aloista, niin älkää VITTU alkako jauhamaan jostain työmääristä.
Saman maan hankintaan joutuu viljanviljelijä ajamaan taksia täysin ilman maaseuduntukiohjelmaa. Kun taas tissinkoittajalle tyrkytetään tukea tuen perään.
Samalla ajattelutavalla koneyrittäjän kuuluisi saada viisinkertainen tuki johonkin ihme kriisiin tai tuotantosysteemeihin kuin tissinkoittajan. He kun joutuvat tekemään kaiken ilman tukea ja markkinaehdoilla.
Teidän vanhoihin perinteisiin vedotut tukivaatimukset alkavat olla menneen talven lumia. Jossain vaiheessa tulee aika, kun markkinaehtoiset voimat vaikuttavat tissinkoittoon.
Ehkä aika pian.
Mitä ihmettä sitä mopolla ajelija selittää? Eikö jauholakki muka saa tukea tuen perään?
Onko se väärin että se joka pitää lehmää hengissä 365 päivää vuodessa, saa jotain tukea? Ehkä on, mutta miksi sitten sille joka viljelee jotain peltoa puolet vuodesta, ja tekee konkreettista työtä pari viikkoa, pitäsi maksaa jotain hehtaariperusteista tukea sille vähälle työlle jota viitsii tehdä?
Mopomies on oikea EU tukielätin perikuva, hänen mielestään vain se tukikelpoisen pellon näennäinen asuminen on "oikeaa maanviljelyä".
Painotan edelleen, että niinkauan, NIINKAUAN kun pelataan samoilla markkinoilla ja tuotanto perustuu julkisiin tukiin, on täysin väärä ajattelutapa, NIIN VIT
UN VÄÄRÄ AJATTELUTAPA, että tukien määrää pitää muuttaa työn määrän mukaan.
Silloin kun tissinkoittaja imee sitä maitoa tisseistä ulos, se saa siihen tukea. Silloin kun viljanviljelijä joutuu paikkaamaan talouttaan esim. taksinajolla tai koneurakoinnilla, tukea tehdylle työlle tulee pyöreä nolla.
Siis PYÖREÄ NOLLA. TE NIITÄ SAATANAN TUKIELÄTTEJÄ OLETTE, JOILLE KAIKKI TALOUDEN NOTKAHDUKSET PITÄÄ KORVATA JULKISISTA RAHOISTA.