5mm oli mittarissa tämän päivän sateista. Ja milli siitä maata järisyttävästä ukkosrintamasta joka muutama päivä sitten oli. Olisiko ne kokonaismillit tässä kotona sit 33mm...

Saunan terassilla istuessa tuli ekan kerran fiilis et syksy tulee. Ilma oli jotenkin syksyisen oloinen.. 

^
Herkässä kuurottelu on mielestäni tänä kesänä ollut jos nyt lasketaa toukokuu pois.. saman oloinen muistillani kuin 2017..
Silloin syksy oli suoraan sanottuna kaamea. Ei tullut kuivaa puintiajankohtaa ollenkaan...

Toivottavasti ei uusiudu vaan kohta voisi oikeasti lopettaa satelun koska siitä ei enää jyville ole mitää  hyötyä vaan enemmän haittaa. Seuraavaksi sitten lunta joskus talvella..

Meinaat sitte että kylvöjen jälkeen tullut 30-40 mm sademäärä riittää normaaliin satoon? Vai onko se luomussa riittävä määrä? No luomussahan sillä satomäärällä ei niin väliä olekkaan.

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 03.07.24 - klo:17:03

^
Herkässä kuurottelu on mielestäni tänä kesänä ollut jos nyt lasketaa toukokuu pois.. saman oloinen muistillani kuin 2017..
Silloin syksy oli suoraan sanottuna kaamea. Ei tullut kuivaa puintiajankohtaa ollenkaan...

Toivottavasti ei uusiudu vaan kohta voisi oikeasti lopettaa satelun koska siitä ei enää jyville ole mitää  hyötyä vaan enemmän haittaa. Seuraavaksi sitten lunta joskus talvella..

Meinaat sitte että kylvöjen jälkeen tullut 30-40 mm sademäärä riittää normaaliin satoon? Vai onko se luomussa riittävä määrä? No luomussahan sillä satomäärällä ei niin väliä olekkaan.

Eihän se riittävä ole mut onhan tässä vielä aikaa toki kohta ei siitä ole enää tarvetta.

Empä muista yhtäkään  vuotta et olisi riittävästi vettä tullut tähän kotiin. Nuo lohkot jotka lähimpänä Salpausselkä niin siellä on kyl tänä vuonnakin tullut kolme kertaa enemmän.

Mitä luomuun tulee niin sanoisin et siinä vedellä on vielä isompi merkitys. Vln nurmet tarvitsevat vettä jotta kasvavat kunnolla. Muokkaaminen lisää haihduntaa niin senkin puolesta tarvii vettä. Taviksessa voi suorakylvää. Pussilanta sopivasti jyvän vieressä toisin kuin luomussa juuriston on etsittävä vähäiset ravinteet..
Tärkeää se toki molemmissa.

Mitä sen sadon saamiseen luomussa tulee niin ainakin itselle sillä on merkitystä. Ei talous kestä olla vain viljelevinään..

Sanoisin, että niillä rannikon viljelijöillä on ongelma, jotka ovat aloittaneet "lihavalla" 1990-luvulla. Eivät ehkä tajua, että säät ovat palanneet "normaaliksi". 1980-2010  sateita tuli ehkä joka toinen kesä, ja silloin tällöin suuremmat sadot palkitsivat. Tulevaisuus näytti ehkä paremmalta kuin nyt viime vuosien jälkeen. On kuitenkin muistettava, että säät ovat tavallaan jonkinlaista heilahdusliikettä, kymmenien vuosien jänteellä. Kyse ei välttämättä ole ilmastonmuutoksesta, vaan näyttäisi olevan jaksottaisiakin vaihteluita. Muistetaan myös, että Pohjanmaata ja Oulun Lääniä kiusasivat vielä 1950-luvulla jatkuvat elohallat, jotka veivät vehnästä hehtolitrapainot, kaurasta itävyyden ja sadon.


Kuva: kesäkuun sademäärävaihtelut Turussa 1960-2023 (FMI)

Ennustan, että lähivuosina säät eivät vaihdu kosteisiin kesiin ainakaan nopeasti.

Vanhalla sukupolvella on korvaamatonta tietoa, miten silloin selvittiin. Heinänviljely ei välttämättä tuo poudankestävyyttä viljelyyn, sen näkee yli 20 vuotta luomuviljellyistä latausnurmista, apilat eivät kasva paksuna mattona, vaan kituvat, välissä on kuivuudenkestäviä matalia heiniä ja pujoja, mitään miehenkorkuista timoteita ei noin vaan saa aikaiseksi. Oheistamassani kuvassa kesäkuussa näkyy erityisen kuiva 1960-luku, jolloin meillä oltiin viljelynurmikierrossa, suojavilja saattoi mennä pieleen, kun sekä vilja että pikkuruinen nurmenalku kuivuivat valkoiseksi pölyksi. Laitumet ja vanhat nurmet selvisivät horroksessa, maan pinta valkoisena, mutta juuresta lähti sitten kasvua, jos satoi. Syysvehnää tuli kylällä hyvin. Ehkä talvet olivat kylmiä ja lumisia. Naapurin emäntä oli puuskahtanut kuivan lähdekaivon pohjaa kurkkiessaan, että "kun täällä ei sitten koskaan sada !" . Vasta viime kesä herätti näkemään, millaista omien vanhempien elämä kuivalla 1960-luvulla oli: esimerkiksi viimekesäisten omien viherkesantojen niitto, eihän siellä ollut heinäkuulle tullessa kuin valkoista kuloa hiukan, ja odelma alkoi herätä himmeänä vasta elokuulla.  Ei ihme, että joutui ne kuvaamaan Ruokavirastolle.

Kylmis mainitsi ohran jälkiversonnasta, muistan itse 1960-luvulla ainavihannat ohramaat, jotka puintiajan ukkoskuurojen tullessa aina vaan vihertyivät, odotti mitä odotti. Se jälkiversonta kertoo kuumista ja kuivista orasvaiheista ja myös versonnalle altteista lajikkeista.

Lainaus käyttäjältä: metsajussi - 02.07.24 - klo:08:06

Sen verran aiheseen että kannattaa sitä apupaskaa varata siihen unelmien 6 t satoon, mutta käyttää jaettua lannoitusta. Ei tule heitettyä sitten helmiä hukkaan jos pellolla näyttää siltä että mahdollisuus on (jälleen kerran) vain siihen 3 tonnin satoon.

Tuo on suoraviivainen toiminta hikevillä mailla, mutta johdonmukaisesti kuivilla savikoilla jäädään juurikin tuohon 3 t satoon, koska sitä sadetta ei vaan tule, ennen kuin vilja on sadonmuodostuksensa tehnyt. Tänä keväänä oikein kellotin, kuinka nopeasti pintalannoitus vaikuttaa, se on helppo todentaa esimerkiksi KEG-korteilla. Niin siihen menee 14-16 vuorokautta ja tarvitaan 25 - 40 millimetrin sade ! Eli yksinkertaistettuna: lannoitus kolme viikkoa ennen tähkälle tuloa ehtii vaikuttaa vasta tähkälle, jolloin lannoitus vaikuttaa valkuaiseen ja vain niukasti satoon, joka komponentti muodostuu kolme viikkoa ennen tähkälle tuloa ?  No kolme viikkoa ennen tähkälle tuloa kasvusto on täällä siinä kuivimmassa orasvaiheessa, helteen väreillessä pölypyörteisen pellon päällä, oras on harmaankellertävää, ravinnepuutteessa, kun sitä lannoitevanaa ei ole siellä syvällä kosteassa maassa käytettäväksi. Kylvölannoittimen lannoitteen nollaruudut tulivat tänä kesänä taikinalannoitteen kera testatuksi, siitä harvasta kellertävästä oraasta ei tule raskaana nuokkuvien tähkien merta, vaikka laittaisit tonnin hehtaarille pintaan, ja vaikka sataisi kuinka. Oliko se 2008 , tein pintalannoituskokeen raitoina, kaikki pintaan tasausäestyksessä, kaikki sijoittamalla. Eli se pintalannoitettu sentään äestettiin multaan. Ei tullut enää mieleen toistaa ksyeistä koetta, sen verran hurjan näköistä oli se kirkkaankeltainen kuoleva kasvusto.

Kylvöpohjan kovuus ja sijoituslannoituksen mataluus voivat olla tekijä, jota ei ole mietitty.  Lannoituksen kiekkovantaat ja "pystyt tappivantaat" ehkä tekevät kylvöpohjaan sivuiltaan tiivistyneen vaivatun saviviillon, aikanaan Jukolla kylvin lannoitteet syvään, maahakeutuvalla ja värisevällä S-jousivantaalla. Tumen sivusuunnassa jäykkä "pystylatta" nousee maasta kovassa paikassa. Sille täytyy olla selitys, kun joidenkin hightech-kylvölannoittimien hyvät oraat tuolla olivat läiskittäin keltaisia, kuin syöttö olisi katkeillut, näyttää siltä, että maapohja on ollut liian kosteaa, jolloin sinne vaivautuvaan saveen vedetystä lannoitevanasta tulee juuria hylkivä ? Talven sateiden jälkeen auringon paahtama sänkimaa on pinnaltaan niin tiivistä, että kultivaattorikaan ei mene maahan.

Lainaus käyttäjältä: bouli - 02.07.24 - klo:08:08

Lainaus käyttäjältä: Agronautti - 02.07.24 - klo:07:56

Syysviljojen viljelyssä tasasilla savipelloilla palattava väliaikaisiin avo-ojiin

Naapuri joskus totesi että syysviljojen viljely loppui salaojitukseen. Sarka kun oli edes jollain tapaa muotoiltu oli talvehtiminen varmempaa kuin tasaisella pellolla.

Kuivien vuosien viljelyvarmin pelto täälläkin on vanhan kiemurtelevan purolaakson paikalle synnytetty 4,4 ha:n lautasenpohja peltolohko, siinä päätettiin luopua ajatuksesta salaojittaa, vaan nyt siellä on kaivuriojina valtaojan pohjasta lähtevät 16 m ojavälit, sarat muotoiltu keskeltä noin 40 cm korkeammaksi, koska siellä tasaisella ojan pohja ei ole enää kaukana maan pinnasta. Valtaojaprojekti joskus 1900-luvun alussa päätti tehdä valtaojasta viivasuoran, kahden puolen ojaa tulvasateissa kertyy sen kiemurtelevan vesiväylän alkuperäinen reitti. Nykyinen valtaoja täyttyy lietteellä todella nopeasti, koska kaato vaan on kilometrille liian vähäinen.

-SS-

1970-luvulla sadetettiin peltoja paljon enemmän kuin nykyisin. Pienenkin puron varrella isännillä oli putki-letkukalustoja. Sadetuskoneitakin tehtiin Suomessakin ainakin 3 tehtaassa. Sitten 1977 alkaen kesät muuttuivat pääsääntöisesti sateisemmiksi. Nurmi tekee yleensä kohtuullisen ensimmäisen sadon pelkällä talvikosteudella, jollei ihan pelkkää timoteita ole.

Tuosta kastelusta: vielä 1960-luvun alussa meidänkin valtaojassa oli kevätkesällä vettä. Piisamit uiskentelivat siellä ja tekivät penkat hötöisiksi pesillään, olipa siellä jotain ruutanoitakin.

Meillä tehtiin lankkupato, ja käytettiin sitä vettä veden kuskaukseen ylös mäelle puutarhaa ja perunaa varten. Mutta sitten kuivui pellolle tehty palokaivo, seuraavaksi valtaoja kuivui kuukautta aikaisemminbjo huhtikuun jälkeen, valtaojan kevättulvat, joita vielä 1960- luvulla oli, ovat nyttemmin loppuneet kokonaan.

-SS-

Johtuiko kevät tulvat lumista? Kaiketi mistä muusta. Eipä siellä seudulla taida nykyään olla paljoa luntakaan talvisin. Mistä niitä tulvia tulisi..

Kaiketi ilmastossa joku muuttuu. Onko se muutos pysyvää vai vain liikettä joka jonkinn ajan kuluttua esim. 100v päästä liikkuu toiseen suuntaan? Mikäli historiaa oikein muistan lukeneeni niin ilmaston lämpenemistä ja kylmenemistä on tapahtunut aiemminkin hitaissa sykleissä.

Nyt kai kiistellään siitä et onko nyt tapahtuva ihmisen aikaan saannosta joka on peruuttamatonta..