Sulevi Karttunen tännään, yheksänkymmentä täyttää
ja aenaski yhtä vanahalta näyttää
ellei elohiirtä, pientä, silimäkulumassa oesi
häntä melekeesä vaenaaksi, eppäellä voesi
Teällä maannu on Sulevi, jo parikytä vuotta
on hänen verkkosa lahonneet, on maatunu nuotta
ja on se mökkiki routinu, joka muuten, on Savossa
se perikuntoa ei houkuta, perinnönjavossa
Mutta onneja sulle, tännään Sulevi kovasti
jo voejjepurkkijaan kahteloo, joku pappi, tae rovasti
on pöytään kannettu kakut ja pisketit nätit
niitä popsivat kulukiissaan hoetajatätit
Näen se Sulevi tosijaannii, tasavuosija täyttää
syöpi lääkkeitä rojon ja tietysti vaeppoja käyttää
sinne minäki meen käymään ja voen sannoa sen verran
sille vien saman vaasin, vissiin jo kuuvvennen kerran
Elämä on parasta kometiijjaa
