http://www.omalahio.fi/?toiminto=1696
Ei ruuan halpuudella ja pois heittämisellä ole mitään yhteyttä. Koska hyvätuloiset ne sitä tekee.
Hyvin näkee esim. hotellien aamiaisella tämä järjettömyys. Ensin kerätään lautanen kukkuralleen ja jätetään puolet syömättä. 
Juuri tässä esimerkissä näkyy halvan hinnan ja alhaisen arvostuksen korrelaatio. Ilmaistahan hotellin aamiaisruoka ei ole, mutta koska se ei ole hinnoiteltu erikseen eikä huoneesta saa huojennusta, vaikka jätääisi aamiaisen syömättä, aamupala ei käytänössä ole minkään hintainen - eikä arvoinen.
Ota niin paljon kaikkea kuin jaksat, ei maksa mitään. No sitähän sitten otetaan. Otetaan kaikkea ja paljon - siltä varalta, että joku niistä olisikin niin hyvää, että sitä tekee mieli syödä paljon.
Jos lautanen pitäisi aina viedä punnittavaksi ennen pöytään vientiä ja ruoalle määriteltäisiin hinta (esim. 25 snt. / 100 g.), hävikki olisi pienempää. Jos hinnan tuplaisi siitä, hävikki olisi vielä pienempää.
Miksi näin ei sitten menetellä?
Kaikkialla palveluiden ja tavaroiden tarjoajat pohtivat samaa dilemmaa: pitääkö kaiken kuuua hintaan vai pitääkö mydä karsittua perustuotetta ja hinnoitella erikseen kaikista lisäominaisuuksista / -palveluista. Käytännössä on nähty, että ainakin suomalainen turisti ärsyyntyy siitä, jos joka asiasta pitää maksaa erikseen, vaikka se olisi kuinka vähän. Ilmeisesti myös aika moni muu kansakunta on samoilla linjoilla, sillä harvassa hotellissa veloitetaan erikseen aamiaisesta, aamu-uinnista tai Wlanista. All inclusivet vielä erikseen.
Kalliissa investointihyödykkeissä taas tilanne on päinvastainen: asiakas rastittaa haluamansa ominaisuudet ja maksaa niistä.
Henkilöautoissa tasapainoillaan kaiken aikaa tällä kiikkulaudalla, mutta painopiste on mennyt yhä enemmän siihen suuntaan, että kaikki valmiina.
Takaisin peruskysymykseen: kumpi tulee kevyemmin mielin kaadettua viemäriin: pullon pohjalle jäänyt jämä olutta vai konjakkia?