MEISSÄ JOKKAESESSA ON PIENI NAUTA
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Rakkaat kanssavajeltajat! Kulkaahan kun nämä kevävvirtaokset alakovat aevan lempeinä puhallella, niin minnäe aattelin laskija tämän herkemmänpuolen itestäni kesälaetumilleTämän jokkaesen immeisen sisällä asuvan naotan.
 Minä laajasti etiskelin , että missähän tuo oesi ruoho jo niin pitkällä, jotta siitä voesi vähä näökkästä. Huomasin tämän maaseuvun laajat laetumet. Minä se aattelin: vaen tuonne!!!Ammuu! Laetumella oli etempänä jonku verran muitaki nautoja. Pari lähtiki heti tulleen meikkää kohti. Ohtahan niillä oli puskuasennossa , ja mylyvimistäki kuulu. No minä aattelin , että pojat on poekija ja mylyvin vastaan. Pari lehemää (naiset älkää suuttuko se on tässä tarinassa arvonimi) kävi nuolasemassa meikkää, sekä supisivat keskennään, että komia poeka, kyllä sen kanssa voes........No tästä nämä toeset sonnit innostu mylyvimmään tosissaan. Oesikko mustankippeös iskeny? En välittäny tuosta sen kummemmin seorasin vaen kun sonnit lähti menemään taustalle, niihen lehemijen perässä. Ammuu! Kun ne peräpeilisä näöttivät, minulta pääsiki syvä huokaos. Kilipailijat olivatki härkiä, ei niillä ollut munaa!!!Mitäpä tässä meikällä hättää. Niin ko tiijättä härät joutuu vaen semmosiin toesarvossiin ajohommiin.
Kaikessa rauhassa vetäsin siinä parit Ruususen unet. Sitten yksi lehemä, nuori ja nätti,  tuliki pussailemmaan. Herättävähän siitä oli , kun käsikirijoitus niin käskee.
 Tottapuhhuin, panniikkija mulle iski päällensä. En oekein tienny mistä päästä alottas. Vilikuilin sinne muita naotoja kohen vaen nilloli omat kinkerit menossa. Niimpä minä aattelin outella sitä luontua joka sitä tikanpoekaaki puuhun ajjaa, vaen paskat! Ei sitä kuulunu ei näkyny.
Se lehemä kävi yhä päälle kuin höyryjyrä. Vitsit oli vähissä ja niitä vähijäkkää en muistanu. Kelasin siinä nipun historriiaa mielessäni, vaen ei ollu sielläkää apua ammennettavissa. Koetin muistella mitä isot pojat oli tämmösessä tilanteessa kertoneet tekeväsä, vaen jotenki oli muisti jumissa, enkä pystyny hahamottaan tilannetta.
Vae sillon kun hätä on suurin on apu lähellä. Laetumenperältä alaoko lähestyvä oekija rotusonni. Se minua ahistellu lehemä hyökkäsi heti sen gigolon kimppuun ja en jääny kattomaan niijen touhuja. Mulla ajatus toemi taas. Poestun kaekessa hilijasuuvessa ankijaan arkeen ja salapasin sen nautani taas sinne ommaan parteen.Ammuu!

TUKIJAESIJA

Näenä kaoheina aekoena, jolloin tukeja tarvitaan muuhunki kun huonojalakasen kaveriksi, huomasin selevän markkinaravon. Minähän perustin hetimiten tukiaseman jolla on valtijon tuki ja joka myö tukeja joka hättään. Tujet on mitotettu jokkaesen yksilöllisten ominaisuuksijen mukasesti.

Tutkijessani huomasin kuinka suuri epäsuhe onkaan eri tukijen suhteen, siksipä hommasin materijaalija jokaselle erikseen ja kaekille yhteisesti. Täällä pohojosessa ollaan erikoisasemassa nuihen tukijen suhteen. Helekutti,  tukeja ja muita pönkkijä tarvitaan melekeen joka paekkaan!

Siksipä minä perustin helevatun hyvän bisneksen. Minä avasin tukikaopan(kilipaelija vijakralle!) Tuki on helevatun hyvä, kokoja on 30mm ylöspäen aena tuonne 300mm Raaka aene on halapaa ja valamistus on vähän niinko aotomaattinen!

Kaho, kun jätkä ei pääse ennen tujen ostoon ennenku on sahannu, yksilöllisten mittojensa mukasen pätkän salaojaputkesta? Helekutti kun kysyntä on ollu mahtavvaa.
 
Niinku tiijättä jokapaekkaan vaajitaan sitä joustova, mutta hallittua. Niinpä tämä tukiki joustaa vaen ei taetu! Niin ja vastaanotto on ylittäny sietokyvyn, tekkee kuulema niin hyyvää(seon sitä rypyläestä). ettei mittää rajjaa.
 Oonha mie vähä naoreskellen kahtonu, ku jätkillä on hyvät luullot itestään? Pirru kun ostetaan aenae kaksinkertanen pittuus ja usko tae elä se 300mm on suosituin koko? Vaen sehän mulle passaa , kun rahhaa tullee, että enimpijä oon käöttäny pesän sytykkeinä. Vaen kehenuva sytykettä on Eoroseteli. Mikä lempo lie ku ei se syty muuten kun pittää ensin pensassa kastaa.

 Ja elä se mittää? Saakutti panin tänä aamuna maenokseen pirruuttani(ei kae seollu tavallista putkia kummempaa) että myös LUOMUNA saatavana. Ite Sepelin Illuki oli innostunu asijjaan. Tuli ostaan oekein tukussa monta kieppijä,  vaen väärämies kae minnoon sitä valistaan , että putki kuin putki?Ite kuki tulukoon aotuvvaaksi sillä omalla tujellaan.Oesko Illulla sitte ollu oma pisnes mielessä?
Oon kyllä suunnitellu laajentaa tätä pisnestä. Jos perustas haaraliikkeen tuohon naapurriin. Haaroja saa Virosta kuulemma meleko mukavasti. Niille oun kehitelly mielessäni kierätys systeemin. Vaehossa tuoreeseen haaraan tietty rahastan melekolaella? Kaoppa seon joka kannattaa!.

 LEENUN POHJOISENREISSU.

Leenulla oli pallo hukassa. Epätoevosesti se etti sitä jokapaekasta. Jos sillä ei morraali oesi ollu niin korkijalla , niin seos kironnu saatapeetä.

Leenulla oli kuitenki morraali niin korkijalla, ettei yltäny siihen kuin pitkällä haravanvarrella.Ei aena silläkää.

Leenu ajatteli , että kyllä se pallo täötyy löytyvä. Ja koska Leenu oli huomannu, että pohojonen vei kaeken , viemisen arvosen .Palluva oli varminta ettiä pohojosesta.

Etelän immeiset joutu jonottaan leipäjonnoessa, ylipäevättyvä leipää ja vakkuumipakattuva naotanpalavilihhaa. Köyhyys on käsinkosketeltavaa ....ja silmiinpistävää. Siksipä puolet väjestöstä kuluki jo toenen silimä sokijana. 

Leenu mietti , että tämä loppu nyt kyllä tähän , iliman vaeheita. Hän tarttasi tämänvuojen mallia olevan rättikattosaabin(sen Suomessa tehyn) Kävi ohimennen jonottamassa leipää leipäjonosta evvääksi. Aatellen , viisaasti kyllä, että on se paha jos evväät loppuu pohojosen reissulla.

Niinpä Leenu körötteli, keskiviivan tuntumassa, pohojosta kohti. Mitä pohojosemmaksi hän eteni, sen katkerammat juonteet tuli hänen kaoniille kasvoelleen ja käsi puristu nyrkkiin.

Sivistys meinasi karista, hänen tultuva Pohojanmaan lakkeuksille. Perkule! kuulu hänen tiukkaanpurtujen hampaijjen välistä. Arvasinhan, eihän täällä tartte jonottaa mittää. Ei oo etes aotojonoja. Eijoo postijonoja , ei kaoppajonoja, ei pensajonoja.Ei vaan älynny sitä, että miten sitä jonottaa, kun ei oo mihin jonottaa.Kaekki palaveluthan oli viety jo aekoja sitte.

 Leenun katkeruus nousi yhä vaan kun huomasi,talojen pihhoella Mersuva ja Volovua ja Bemua.Leenulla vaen ei raksuttanu , että neoli vieraelijoijen aotoja. Ylleesä siellä piilossa katseilta oli se talon pirssi, ruostunu viimevuostuhannelta oleva Lata.,,,,,,,tae pappatunturi.

Vaen sitte se vasta riemu repesi kun Leenu ylitti Oulujojen. Leenulla kun on eppäeleväenen tuo luonne, niin kun näki poroja metissä, niineppäli että neki on naamijoetuja lypsylehemijä. aenaki merkitty EU:n papereihin , että tujet tullee.

Katkeruus nousi niin, ettei hän muistanu kavonnutta palluvaan.Hän pyssäötti Saabin , se rättikattosen, otti tikitaalisen kameran ja napsi valokuvija rikkaesta lehemänlypsäjistä. Niitä voe sitte näöttää muille etelän, köyhyyvenkurimukseen sortuneille "velijille".

 Katkerruutta tuntijen Leenu teki U käännöksen. Sisu ei ennään riittäny kattuva sitä ylittevuotavvaa rikkaotta, joka levisi hänen silimijen etteen.. Kovin katkerana hän palasi köyhään etelään, jonottammaan jokapäevästä leipää.
''''''''''''''

Sota oli syttyä

VENÄJÄN Mustanmeren laivasto valmistautui hyökkäämään Abhasian rannikolle, josta kuului hirvittävää tulitusta. Hyökkäys peruttiin viime hetkellä, kun Athosin kaupungin viranomaiset ilmoittivat kyseen olevan perinteisistä häistä, joissa humalaiset vieraat piristivät perinteiseen tapaan tunnelmaa laukomalla pistooleitaan ilmaan.

Kauankohan kestääs ennenku sinivuokot olis pihalla hääjuhlassa
koto Suomessa kun, alkais purukka piristämään bileitä

Akseli Kartaani kirosi kohtalluuvaan. Voemanvälittäjän tehtävä ei oo kajehittava.Voemakas moottori(akka) pyöritti häntä miten tahtoe.Katkerana Akseli muisteli tappauksija kun oli joutunu tosi lujille. Kaekista pahinta oli pakitus. Silloen tuntuu, kuin nousisi perse eellä puuhun, tae muuhun vaekijaan paekkaan.

Sattupa sitte taas kerran , että Akka oli tavallista äkäsemmällä päällä. Ja se vaekutti heti Akselin hyvinvoentiin. Ääni falsetissa Akka kiliju että se on nyt Pääsijäeseksi tehtävä suursiivous. Akseli ei ollu niinkään ihastunu ajatuksesta. Mutta minkäs teet kun moottori vääntää.Suteja ottajen Kartaani välitti voeman kohteeseen.

Akseli koetti jumittaa joetaki niveliijään,muka ettei kuonnu hommaan. Akka kun sen huomasi, niin johan nivelet notkistu. Akseli riensi kuin parhaena päivinään suorittamaan tehtävää.

Mutta kuitenkin Akselin munaskuissa iti ajatus , että kerran tässä vielä otetaan revanssi.

Siinä hiki otsalla helmeillen Akseli puursi kaikella tarmolla. Väliin vilkaisten vahtia pitävään Akkaan , hän näennäisesti nöyränä suoritti annettua tehtävää.Kuitenkin jotain mutisten.

Äkkijä Akka hoksasi jotaki. Terävästi Akka hihkasee:-Akseli!!! Akseli on ensin ölövinä , niin kuin ei oesi kuullukkaa, jatkaen vessanpöntön pesua. Vain kun Akka oikein kilijasee korkeinpaan potenssiin ja siitäki yli, Akseli saapuu nivelet jäykkänä ja lyö asennon, johon Akka oli hänet jo aikojen alussa opettanut.

Akka kattoo silimät leimuten Akselin hoekkaan vartaloon, joka on mahan kohalla alakanu vähän turvota. Sitte Akka sanoo myrkkyä äänessään:- Joo, jos ei homma ala ilman sivuääniä kulkemaan, voi mennä koko kardaani uusiksi.

Akseli höpisi jottae rakkaasta ja erehyksestä. Vaen Akka tarttu Akselista kiinni ja pyöräötti sitä muutaman kerran. Ja niin Akselista tuli kelpo voimanvälittäjä, joka pyörii nöyrästi , sinnepäin kuin Akka käskee.Ja tasan senverran kuin moottori määrää.

SOHVIN HORMOONIT

Sohovi ihimetteli mielessään, jotta nyt puuttuu jottae elämästä. Suurella huolella se aamulypsyn aekana tutki persoonaasa, että missä se vika oekein on. Äijältäänki se kysy jotta , oonko minä niin ko tavallisesti.

Ukko mulijaotti, altakulumiisa ja urahti:- samallaenen pyryharakka ku ennenki.

 Sohovi ei jaksanu oekein uskuva moeseen analyysiin vaen tutki tarkemmin viimme päevijen tapahtummia. Hän koetteli toesta hormooniijaan,ja vähä puristiki sallaa. Aenae on se puoli kunnossa. Alapäässä tuntu selevijä väristyksija. Sitte Sohovi lypsi parit lehemät ja jännäsi jotta uskaltassiko puristaa toestae hormoonija.Arveli jotta jos se toemii, niin missä se sitte vika on?

Ihanko se siellä?

Lypsy oli jo melekeen tehty , ja äijjäki jo lähteny kylän paariin kahavelle. Sohovi kun ei raskinu antaa. Niin sillon Sohovi päätti jotta nyt jos koskaan. Seoli se vasen hormooni joka oli vielä testaamata.

Sohovi reenasi sormijaan ja mallasi miten se äijjä puristellee. Sitte Sohovi otti tukevan otteen vasemmasta hormoonista, ja puristi sillae hellästi ensin, Vaen kun tulta ei tuntunu syttyvän , eikä kumin käry haessu, puristi niin jotta meinasi sormet mennä haalarikankaasta läpitte.

jatkuu

 Vaen ei mittää !Nyt taes vika löytyvvä, tuumi Sohovi ja hiero hormoonija , oekein kierreotteella rytmikkäästi.

-Tässähän seoli vika siellä Matteirallaki. ilemanko ne kikolot näöttivä niin luotaantyöntäviltä.Sohovi istahti vasikkakarsinan riuvvun päälle ja yritti pistää mietintäkonneen käöntiin. Vaen helepommin sanottu kuin tehty. Koko konneisto oli tiltannu kuin tietokone.Ei minkäällaesta kehityskykystä ajatusta löytyny. Neoli vaen niitä tallennettuja toemintoja, Lehemänlypsyvä ja ruuvanlaettuva ja tiskaamista , pyykinpesuva.

Yksi käöttökeleponen ajatus kuitenkin löyty sieltä arkisen sekamelskan alta. Se oli tallentunu sillä Matteiran reissulla. Joo nyt lasi viinijä ja justiin, tae kaksi. Vaekka Sohovi ei juoppo oo niin etelänmatkalla pittää ottaa muutama lasi viinijä. Joku erehtyy vielä pitämään kantaasukkaana. eikä jonku periverijan syrijäkylän akkana.Ja se nostaa jo immaakua.

Juoksujalakaa Sohovi kiirehti sisälle, ja aokasi äijjän paarikaapin Eihän siellä viinijä ollu , vaen kelepaase konijakkiki, päätti Sohovi, ja heitti täyvven lasin hetulaan kakistelematta. Istahti navettahaalareissa siihen parraempaan nojatuoliin ja ootti vaekutuksija. Pikkusen poskija lämmitti, vaen eihän tässä poskija lämmitelty vaen hormoonija.

Kun vaekutus viipy, Sohovi heitti löylyä lissää, eli siis konijakkija ääntä kohti. Kursaelematta pullon suusta. ja pitkään. Aevan pohojia myöten.

Nyt tuntui jo siltä että molemmat hormoonit oli lämpimät. SOhovi mietti uskaltasko sen puristuskokkeen tehä. Vaen Sohovi on kova akka, se ei jätä mittää arvelun varraan. Eipä tarvii kun pikkasen hipasta, niin tuntu jotta renkaat sullaa alta ja akka jää tuuliajolle. No passasihan siinä naottija kevvään tulosta mahala virtasi ja terälehet kostu pienen satekuuron käydessä paekalla.

Äijjäki näötti saaneen paarilla kahavit selevitettyvä , koska näötti tulevan pirttijä kohti. Ohhoo mitenkä se näöttääki mahottoman komijalta. Tuohan pittääki kellistää alta aekayksikön. Tosin se yksikkö oli tunti, vaen se tässä ei niin olleellista ollukka. vae se jotta toemii!!!!!

JORMA JORTIKKA
Jorma Jortikka sattui matkoillaan ouvolle ovelle. Herkkänenänen mies kun on, hän raotti vähän ovea käytävään. Ohoo! ompas täälla paljon huoneita. Utelijas kun on astui käytävään.

-Eihän täällä vain haise, ihmetteli Jorma, vetäen vainua sieraimet isona.

 Pari naista tuli käytävällä Jormaa vastaan. Jorma kätteli heidät silmää räpäyttämättä ja esitteli itsensä.

Sitten Jorma aukaisi jo yhden oven. Ovessa luki privat. Jorma kurkisti ovesta mutta räpsäytti sen äkkiä kiinni. Sillä huone oli täynnään paskasankoja, käötettyjä kortonkeja ja kaikkea saastaa.

Tukehtumaisillaan Jorma vetäsi henkeä ja päivitteli , että kaikkea sitä. Nostaa jo sormeaan varoittavasti. Hyi kaikkiaan .

Ei ennätä kuitenkaan enempää kun paikalle saapastelee Limbo Luuseri. Limbolla on suu tiukkana viivana, kun hän tervehtii Jormaa. Päätään pudistellen Limbo kertoo uutisia Kulttuurista. Kiroten hän kertoo että siellä kaksi *******tä hyppää korkeutta, rima heilahtaa joka kerta.

Minä itsekin limboilen. Pääsen jo kahdesta metristä ,eikä rima värähdäkkään.Hän kertoo ylpeänä.

Jorma tietysti ihaili moista mestarisuoritusta. Ja muutenkin siinä arvostelivat muitten suorituksia, ja kehuvat ittijään.
 
Siinä keskustellessa Veltto Venkula tuli varoituksensana huulilla. Kertoen Jormalle ja Limbolle jotta nyt olette tehneet majesteetti rikoksen , kun ootte häirinneet valtakunnallisen luomulannostehtaan paskanjauhajia.

 Karu Tonki heitti herjan omasta ovestaan nauraen räkäsesti päälle. Kohta Karu tuli katumapäälle ja nuoli Jorman putipuhtaaksi ja antoi hänelle sädekehän. Limbolle hän sanoo, ettei se tiijä mittään.Kehottaa kuitenkin tutustumaan tilanteeseen.

Vara Kumi kutsuu poikia töihin tehtaaseen, koska Luomu on kovasti leviämässä. Ja lehmät vähenemässä VaraKumin vainotessa niitä bunkkeristaan. Joten paskaa tarvitaan, yhä enenevässä määrin...ja maetaanikaasua.

TESTO STERONI

Sepeteos istui talosa portaella, ihimetellen maaliman menuva. Kotijärven laeneet väläkähteli, mieltäsykähyttävän kaoniisti. Sepe mietti olotillaasa, että mihin tässä ollaan oekein tultu?.

Hormoonit, Testo Steroni etunenässä olivat häepynneet hutsun *****un! Sepe mietti asijaa huolestunneena, voesikko noeta ennään tavottaa.Sepe pisti asijan heti harkintaan.

Ensiksi kuitenki piti varmistaa minne päen hormoonit olivat pajenneet, liijallisen käötön takija. Sepellä kun on kokemusta kaekenlaesista kolloesta, hän systemaattisesti aatteli jotta parraaseen kolloon hormoonit on hakkeutunneet.Joten kaekenlaeset tikankolot ja kaeranreijjät hän hylykäsi heti. Tuskin hormooneilla niin pitkä muisti on, että oesivat muistaneet vuosikymmenijen takasija.

Sitte tuli mieleen Kyproksen kuumat yöt, YK- pataljoonassa. Siellä oli kyllä hyvijä koloja , mutta Sepen hormoonit rakastaa kotimaesija koloja, joten hylätä piti tummat ja kuumat kolot.

Sepe loe kaehoesan katseen ittäänpäen. Voe helekatti , oesikko nuo sinne? Mutta sitte Sepe raohottu, sillä tiesihän Sepe että ei huolita hormooneja sinne Venäjälle. Hormoonivirrat ovat Suomeenpäen.

Ihan nakuna siinä Sepe istu portaella , ja murheissaan katto kasvinkumppaniin. Jos mahollista, vielä murheellisempi oli kaveri. Tukka silimillä se kahteli kaehoesasti kotipihan kevväestä virkuvamista. Kaveri yritti ottaa jalat alleen ja nousta seisomaan, mutta eihän siitä helevettiijää tullu. Pikkanen kyynel vaen kimmelsi sen silimässä.
Jatkuu

Sepen ajatus välähysi jokkaeseen ilimansuuntaan. Johonki suuntaan seon lähettävä. Ettei hormoonit saa liijan suurta etumatkaa.

Umpimähkään Sepe valitti pohojosen, sillä Sepe aatteli että poronsarvilla oesi jottae tekemistä assiin kaa. Eikä kyllä väärin aatellukkaa.Sepe kun on systemaattinen ajattelija.Hän ei tee mittää päätöksija hättäelemällä.hän usseimmin ossuu oekijaan rakkoon.

Sillä ollessani aamulenkillä, vastaan juoksee ihimeen pitkäjono hormooneita.( Kova on ollu Sepellä mieskunto!) Testo Steroni(oesko italialaesperänen?) keolilla, muijjen nimijä en kysyny. Testo kyssyi minulta jotta oesikko minulla käöttyä heijjän palaveluksille.

Minä sannoen jotta mie oon siirtyny kemijalliseen malliin, mutta Taevalkoskella oesi käöttyä. Siellä kun on luomumiehijä, ja luonnonmukaset menetelmät käötössä.

Että siellä neon Sepe sun hormoonit. Voep olla että jos perille kerjijävät ja mielistyvät maesemaan , niin saatko ennään niitä yhteistyökykysiksi? Pitele kiirettä ja korijaa poes.

Vaekka toesaalta , pääset helepommalla, kun istut vaen siellä portaella ja kattelet näkymää sinne kevväeselle järvelle, mustellen aekoja jolloen hormoonit eivät pyrkinneet pakkoon, käötön vähhäesyyven vuoksi.

KUTINA VAGINA


Kutina Vagina (myöh:KV)on maahanmuuttaja.Kuitenkin jo soppeutunu Suomeen ja suomalaisiin. Omaksunu kaekki täällä ilimenevät erinomasuuvet, kuten tämä vappaaseksi.

KV. tunsi nimesä mukasesti monenlaesija tuntemuksija , monenlaesissa paekossa. Kuuman italijan tyttöjä kun oli, niin Hurija Hormonija (HH)oli vaekka muillekki jakkaa.Mutta Italijan tiukat morraalisäännöt kieltivät kaeken haoskan.

KV On kaonis ja kurvikas , joten vieheet on kunnossa, kuhan pikkusen vilikaottaa.

Oli muuvan lauvantaeilta, kun KV tunsi niin mahotonta kutinaa. Hän arvasi että HH oli lähteny liikenteeseen. Vanahasta muistista KV tiesi , että sillon oli turhaa heittäytyvä ölöviksi jos HH:lla oli jottae saamisija.

KV sipasi punnaa kumpiinki huuliin, tirskaotteli monenlaesija hajusteita ja suihkeita vähä joka paekkaan. Pisti mahollisimman vähä vaatetta yllesä ja ei kun menoksi.

Jostae ihimeen syystä KV oli valinnu asunpaekakseen maaseuvun. Ja kaopunkiin pääsy tiesi joukkoliikenteen käöttämistä.Tämmösestä viivyttelystä HH ei tykänny.

Maltilliset hormoonit oli säelötty kahteen nahkapussiin , kieltämättä sopivaan paekkaan. Kun taasen HH:lla oli asemapaekka keskustassa. Asunto HH:lla oliki kieltämättä suojasassa paekassa, joskus ovelta kurkistellen se katto maesemaa ,ja näötti kieltään kaekellaesille sissäänpyrkijölle .

Vaen kuten sanottu KV oli lähössä, HH:n käskystä kaopungin sykkeeseen. KV hakkeotu tanssipaekkaan. Maltillisetki tuntuvat harkittevan jonkillasta joukkoessiintymistä , mutta HH oli hurijana.

Uhkarohkijasti se meinasi tanssin aekana teettää KV:llä arvaamattomija tempovija liikkeitä .Onneksi maltilliset saevat sen tässä vaeheessa estetyksi.

HH. aktivoetui niin illanaekana, että se aokasi yksiösä ovenki sepposelälleen , antaakseen vilivoettavijen ilimavirtaosten raekastaa huoneoston perille asti.

Kerkisi siinä vielä pesasta parketitki, mutta oli hurahtaa itekki pesuveen mukana.
Illan päätteeksi HH. vei KV:n vääjäämättä vaakaasentoon.Onnesta kyynelehtijen HH kuhtu

Teston kahaville. KV tunsi jotta hormonit eripuolilla kehuva , olivat viimmenki vapaotunneet italijan tiukkapiposuuvesta , ja hengittivät Suomen vappaeta tuulija.

Kutina Vagina tuo kuvan kaunis paluumuuttaja , oli mietteissään. Hän mietti taakse jäänyttä elämänsä mutkaistapolkua.

Mutkainen se kyllä Kutinalla oli ollutkin. Esimerkiksi hän oli käynyt Italiassa uskonnollisissa työtehtävissä kaksi kokonaista viikkoa. Siellä hän oli huomannut, että maailmaa on aika pitkästi , joka suuntaan.

Kun Kutina lähti Italiaan oli hänen porvarillinen nimensä arkisesti Anna Mulle. Italiaan päästyään hän kuitenkin oitis muutti nimensä kansainvälisempään suuntaan. Kutina ilmensi hänen rauhattomia jalkojaan, nilkkoja kutisi jatkuvasti,niitten raapimisella oli aina tramaattiset seuraamukset.Hänen teki mieli nauraa ja itkeä yhtäaikaa.

Muutenkin teki häijyä, joka tuntui mahdottoman mukavalle.

Nyt siinä miettiessään, Kutina muisteli kaiholla niitä aikoja , jolloin nimensä kuullessaan. oli helppo sanoa EI. Mutta nyt kun kuului sana Kutina , se oli kuin käsky kaikille kutinasoluille kutinaa tuntui joka paikassa. Se oli ihanaa tuskaa, jonka vallassa oli pirullista olla , mutta jonka vallasta hän ei myöskään halunnut irrottautua. Kutinan kauniit tummat silmät kastuivat kyynelistä ja punattu suu hymyili kaunista mutta, ah niin viettelevää hymyä.

Siinä istuessaan kissa tulee hieromaan itseään hänen vasenta nilkkaansa vasten ja kutina kiipeää pitkin hänen säärtään, tavoittaen kaikki kutinalle altiit paikat.Katselin tätä kaikkea kärpäsenä katossa.

 Kutinan vallassa , Kutina etsi katseellaan millä raaputtaa paikkojaan , huomaa kärpäslätkän ja tietysti minut. Linttanana nyt tätä raporttia kirjoitan. Henki kuitenkin jotenkin säilyi.

KOKOUS

Väki oli kokkoontunu yhteisen pyörijänpöyvvän ääreen.Tunnelma oli käsinkosketeltava, jopa tuoksutkin toivat mieleen , että oli kevään suuri juhla, tässä ja nyt. Mieto sillinhaju kertoi myös osaltaan, että mahlat olivat , pitkän jähmeyden jälkeen,taas virtauksillaan sulostuttamassa ihmisen vaellusta.

Muuan savolaenen korottaa ääntään. Hän on huutanut itsensä puheenjohtajaksi. Savolaisella lupsakkuudella ja samalla ilkikurisuudella hän kysyy:

-Tietääkö porukka,missä hinnassa liha pyörii? Ja onko tarjonta riittävää? Heino varmaan voi, vasta päämestoilla käyneenä, meitä valistaa?

- Tuota! Minä en muista palijo mittää, vaen aenaki mulle tarijottiin aevan ilimatteeksi. Yliikäsestä oesi saanu jopa kylykijäesijä. Kokonaesen sillitynnyrin.Vaen kun Kosto pukkaa näen kevväällä majetta, en lankennu kiusaokseen.

Savolaenen luo katseesa naesiin.

-Entäpä nämä riiputetun lihan ystävät.Mikä siellä on markkinatilanne? Sohovi se tietää, Matteiralla varmasti tullu sisärengas paekattuva, sillä uuvenaekasella menetelmällä?

-Joo , paekattiin monneen otteeseen, vaen vuotaa vaen. Ei oo nämä nykymenetelmät mistää kotosi.Kyllä ennen kun paestamalla pantiin paekka kiinni. Siinä savu nousi korvistaki. Ja piti varmasti. Vaen se saattaa tämmönen vanaha akka ajjaa tyhyjälläki kumilla. Miten nuo nuoret akat?

-No Leenu, annappa markkinakatsaus puolestasi.Savolaenen kiirehtii.

- Minä oon mielistyny hevosenlihhaan, varsinki makkarana.Raville kun lähtee ja makkaraa purasee, niin
vauhti riittää , mutta tukea makkara vaatisi , etelässäkin. Kerta täällä on niin palijo enempi makkaran syöjia.

-No mitenkäs Kutina? Savolainen huolehtii.
- Minulla on vain mielessä se Heinon suuri ja karvanen, Heinon jalakojen välissä. Olen haaveillut että meidän mieskin saisi sellaisen! Vaen kun meijän mies ei metästä.

- No lihatilannehan on hallinnassa, Savolainen sanoo, -itse aion turvautua ulkolaiseen.Jopa venäläistä olen harkinnut Sopivasti maustettuna,hapankaalin kanssa maistuu hyvälle.
----
 Kysynnän ja tarjonnan, lihapuolella ollessa noin tasapainossa, lienee parasta etten järkytä markkinoita ja tyydyn aivan nurkumatta Viron Pottuun!!!!

LORVISTELUA:
Koska minnoon tässä huomannu , että tämä maalima on meleko kuollu kirrijaen, tässä Nettimaaliman puutarhassa, niin pittää teille kertuva suuresta kulttuuripersoonasta, josta oesi mallija monelle, sammoelle korkeuksille pyrkivälle. Kuitenki täötyy varottaa heikkopäesijä "typistystaeteilijoeta", yrittämästäkää. Sillä onhan tuttu asija , että huipulla tuulee.Heino Lorvi on taeteilija joka tietää taeteesta kaeken tietämisen arvosen.Runo on herkässä ja bohheemielämä on kuin häntä varten suunniteltu.Eihän Heino mittää oo julukassu, kun Heinon tuotanto on oekijaa kuvvaosta kaekenlaeseta ,ihimisen elämässä tapahtuvasta .Koska kustannustoemittajat eivät paskantärkeyvvessään hyvän päälle älyvä, Heino on tyytyny toestaeseksi, panneotummaan vaen tuohon taeteilijan makijaan elämään.
Lorvi on ussein miettiny tätä taeteitten ja kirijallisuuven tillaa Suomessa. Kaohukseen hän on huomannu , että julukastavvaa kirijallisuutta ei ennään valitte lukijat, vaen harvat hienoehin oppeihin hurahtanneet risuparrat. Kaekki lukukeleponen kirijallisuus alakaa olla kiven alla , jos ei tyyvy vanahojen mestarijen tuotantoon. Heino Lorvi tietää , että nykyäänkin tapahtuu ihan oekijasti monenlaesta tapahtummaa, mutta sellaesesta kertovat kirijottajat ovat kaohistus muka asianantuntijoille !
jat.