Väyrynenhän nosti keskustan suosta pressanvaaleissa, ja sitten siihen imuun tuli Sipilä. Väyrystä ei tule unohtaa kun ministeri salkkuja jaetaan. Vai, onko rivi keskutalaiset unohtaneet jo väyrysen avun?
Väyrynen on kiinnostunut ulkoministerin paikasta, mutta siihen on tunkua muistakin puolueista. Jako menee niin, että ensimmäisen salkun ottaa voittajapuolue, seuraavan valitsee toiseksi tullut, seuraavan kolmanneksi ponnistanut... kunnes kierros alkaa alusta. Kierrosten jälkeen voidaan alkaa käydä vaihtokauppoja, mutta siinä ei Pavelle jää kuin luu käteen.
Ja vaikka muita halukkaita ei olisikaan, näissä valinnoissa painaa niin moni asia: kuka on palkitsemisvuorossa; kuka on tulevaisuuden lupaus, jota pitää auttaa eteenpäin; miten toteutuu alueellinen ja sukupuolten välinen tasa-arvo....
Paavo on jo saanut puolueeltaan kaiken: ministerin tehtäviä, puheenjohtajuuden, kunniapuheenjohtajuuden ja läjän ehdokkuuksia kunnan, Eduskunnan, Europarlamentin ja presidentin vaaleissa. Jos hän jotain ei ole saavuttanut, se ei ole puolueen syytä. Paavoa ei tarvitse enää palkita.
Häntä ei tarvitse myöskään enää nostaa. Hän ei ole Sipilän seuraaja puheenjohtajana eikä hän ole puolueen uudet kasvot seuraavissa ja sitä seuraavissa vaaleissa. Presidenttiehdokkaaksi hänellä voi jälleen vielä olla pieni mahdollisuus, koska Kepulta puuttuvat muut sellaiset vanhemmat valtiomiehet, joilla olisi pyrkyä, halua ja edes jonkinlainen kannatus.
Väyrysen ainoa mahdollisuus ministeriksi edellyttäisi nopeaa sukupuolenkorjausleikkausta.
