Onnellinen pikkumies
Hänen elämänsä oli aina onnekasta
mutta yhtenä aamuna tajusi hän vasta:
Voi elo köyhänä olla ihan epäponnekasta
jos kuuluu kolinaa vanhoista
Hankmon laakereista
Kiroili hän : “Saateri, tässä sitä ollaan!”
Oma-arvontunto laski heti osapuilleen nollaan
Oli nauramassa naapureita hänen vuokravainiollaan
aivan tusinakaupalla miestä jolla
alkoi hikikarpalot jo tirahdella ohimolla.
No, sekös otti miestä pollaan!
Pikkumies oli ratketa raivoissaan,
ajatus hällä eli katkera aivoissaan:
“Koskaan arvostusta saada voi en
museovehkeitä vuokrapellolla hinaten!”
Purkutyöhön hän tarttui, sormet työstä mustiksi muuttui,
mutterit avasi, vaseliinin hajuun nenä taas turtui,
laakereitaan käänsi: monta kuulaa niistä puuttui
pikkumies jo aivan suuttui !
“Miten voi olla ettei kestä nää mun koneet?
kun niillä jo ennen mua on monet sukupolvet hiillostuneet?
Tämänkin vaari kai vuonna seitkytneljä taloon hankki
siitä rahaa otti vuodet vastaan kulmakuntamme Osuuspankki.”
Alkaa masennus jo uhata tarinamme sankaria
häntä kohti astuu naapuri, heittää pikkumies häneen katseita ankaria:
“Tuokin pirulainen alkaa varmaan omaansa kehumaan mulle:
“On aivan liian kapee kolmemetrinen tuo vanha karhi sulle,
jää peittämättä jäljet paripyöries, savipellolle vuokratulle!”
Vaan ei sano mitään naapuri, heittää katseita vain vinoja
kaiketi hän etsii hetken sanoja sopivia,
kunnes loihee lausumaan hän sanoja painavia,
vielä pitkään jää ne muistiin pikkumiehen, mieltä vaivaavina:
“Kuule, Skännä, olen seurannut, sun tappeluitas kanssa vanhain romujen,
nyt on aika opetuksen, siis paina mielees sanani jokainen:
ei leipäs koskaan levene aikas netissä tuhlaten
ei työaikaa pahemmin hukata voi kuin Opelmiehenä esiintyen!
“Jos et lapsukaisna huomiota tarpeeksi sä saanut,
et korvata sen puutetta voi jos vain oot Agronetis maannut!
Oikeet miehet eivät foorumeilla avaa aina uutta nimimerkkiä
saati koe tarvetta kortsunrullausohjeilla leikkiä.”
“Jos aikas hukkaat siellä vertautumalla tyhmään iki-teiniin,
postis keskittäen aina vaan pelkkiin paskapuheisiin
saat edelleenkin kuvata vanhan lusikkahaarukkas
ja muita “ylpeyden”aiheitas
ne nojaten jo vanhoihin, märäntyneisiin ladonseiniin.”
“Elos vaurastu ei,
netissä makoillen
päivät pääksytysten!”
Lausuttuaan näin astuu naapuri takas parveen ilakoivaan,
Skännä korvallista raapii, etsii jotain oivaltavaa
mietettä joka apua toisi tuskaan rintaa raastavaan
oli sanat naapurin nuo sattuneet pahasti sivaltamaan.
Sitten keksii hän: “Jos kuvan ottais tästä romusta taasen älykännykällä,
menis kotiin ja postittais sen netissä mielellä keventyneellä!”
Kas, paras apu kaikkiin vaivoihin on jos vahinkonsa takaa,
agronetissä pahaa oloa voi aina sivupersoonilleen jakaa!
Vuokrapienviljelijän unelma Loimaalla: 70-lukulaiset veljekset Simulta ja Hankmo sekä isovaari Faari vm. 1976
Monen eri nimimerkin sujuva käyttö takaa samanmielisten kokoontumisajon.
