Ilmasto muuttuu, sitä ei voida kiistää. Viime vuosikymmeninä ollaan menty selvästi lämpimämpään suuntaa, minkä jokainen tietysti on tykönänsä huomannut
.
Lämpenemisen syistä voidaan vääntää kättä loputtomiin, lähes kaikki tekijät mahtuvat ns. tilastolliseen haarukkaan verrattuna johonkin kauteen maapallon menneisyydessä. Ja maapallon ilmasto on vaihdellut lumipallosta trooppiseen ilmastoon napaseuduilla.
Olennaista minusta jutussa on se, että tieteentekijät ovat ennustaneet ilmaston lämpenemistä jo 70- ja 80 -luvuilla ja laatineet nousuvauhdista ennusteita malliin miniminousu - todennäköisin nousu - maksiminousu (onko raati vielä kärryillä
). Näitä ennusteita on siis tehty niin kauan kuin ihmisen toiminnan on epäilty lämmittävän ilmastoa. Tietokonekapasiteetin ja mallilaskennan kehittyessä ennusteet ovat tulleet hienostuneemmiksi mutta ei välttämättä sen tarkemmiksi - ilmakehä on kaoottinen systeemi, jota ei voida matemaattisesti ennustaa kovinkaan tarkasti. Trendit kuitenkin saadaan selväksi ja ne osoittavat päin helvettiä.
Kun toteutuneet lämpötilat sijoitettiin ennustetaulukoihin, havaittiin että ilmasto lämpenee ennusteiden ylärajoilla tai yli - eli ollaan matkalla jos ei helvettiin niin ainakin Venukseen. Tilasto- ja ennustemateriaalia on 80- luvulta alkaen.
Rankasti yksinkertaistettuna tämä on se pointti, minkä takia tiedemiehet ja sen seurauksena myös valtionpäämiehet (poisluettuna Yrjöpusikko, joka uskoo raamattuun, öljy- ja aseteollisuuteen ja siihen, että usalaiset ovat valittu kansa
) ovat huolestuneita asiasta ja minkä takia niitä Kioton sopimuksia ja päästökauppoja väsätään. Pelätään mm. geopoliittisen voimatasapainon muutoksia, ilmastopakolaisia, nälänhätiä ja niiden seurauksia. Kun ei parempiakaan rätinkejä ole saatavissa, niin mennään näiden mallien mukaan seurauksia ajatellen ja sopivista toimenpiteistä riidellen.
