Kummallista, että Guarter lähiruuan ja luomun ystävänä vastustaa jäljitettävyyttä, joka on monen kuluttajan suosikkiasia luomun ja lähiruuan ja reilunkaupan tuotteiden ohella siinä listassa, jonka kaikki muistavat ladella ennen ostoskärryjen täyttämistä halvimmala....
Joutavaa ja tehltonta säätelyä on paljon, mutta korvamerkkiasia ei oikein siihen kuulu. Toki tuontiruuassa on puutteensa, mutta pitää sitä jollain erottua...
Top tykkänään. Mitään jäljitettävyyden vastaisuutta ei mielipiteissäni ole. Sen sijaan joustamattomuuden ja byrokratian vastaisuutta. Korvamerkit ovat tuottajan itsensä kannalta välttämättömiä, mutta se ripaska mitä virkakoneisto niiden ympärillä käy kohtuutonta. Se on ok, että teurastamolle mennessä on merkit oltava (ja ok jos joskus onneton tapaus käy, että merkki pudonnut, eikö siellä tarkastaja osaa laskea yks, kaks, koli, neli... samoin kuin tilalla, eläimen henkilöllisyyttä ei voi muutenkaan todistaa kuin DNA-testillä jos niinkseen tulee) kuormallinen merkittömiä sonneja on sitten eri asia. Jos se vielä on epäselvää, mitä hyötyä on ja kenelle byrokratian kuristusotteesta suomalaiselle tilalle verrattuna ulkomaalainen tuontieväs? Jäljitettävyystieto on jo olemassa kun kuski kertoo mistä haki kyseiset eläimet.
Ja entäs sitten suoramyynti, mikä paperinpyöritys siinäkin -eli jäljitettävyys on tekosyy.
Esim. Aarnold siitossonnin liikkeet ennen lopullista määränpäätä, syntymätieto, laitumelle siirtoja, kotiin siirto, lukuisia terveysnäytetietoja, myynti/ostotieto(jos luomu myös vaatimuksenmukaisuustodistus), laitumelle laskutieto, laitumelta toiselle siirtotieto, kotipitopaikkaan siirtotieto, teuraaksi ilmoitustieto, ketjuinformaatiotieto, (jos luomu myös vaatimuksenmukaisuustodistus ja saattoi unohtua vielä jotain.
Oikeassa olet Aatami, jollain pitäis erottua lihatiskissä!
Jos edelliseen listaan halutaan järkeistystä, ottakaa toki virkamiehet ja naiset yhteyttä!