Tästä koko keskustelusta on täysin unohdettu lapset, vouhotetaan jostain saatanan tasa-arvosta, joka ei ole muuta kuin silkkaa aikuisten itsekkyyttä. Lapsilla on suorastaan biologinen tarve sellaisiin vanhempiin, jotka edustavat eri sukupuolta, on väkivaltaa lasta kohtaan, jos hänellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat.
LAINAUS:
Uuden avioliittolain paradokseja
7.11.2014 03:00
Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustetaan tasa-arvon nimissä, koska se ulottaa avioliiton samaa sukupuolta oleviin pareihin. Kääntöpuolena on lapsen lainsäädännöllisen turvan heikentyminen. Kun aikuiselle annetaan oikeus määritellä avioliitto vaihtelevien seksuaalisten taipumustensa ehdoilla, lapsen normaalitilaksi määrittyy elämä irrallaan biologisista juuristaan.
Niin kauan kuin avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi, avioliittolaissa säilytetään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määrittelemä lapsen ihmisoikeus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan. Mutta kun avioliitoksi määritellään myös samaa sukupuolta olevan parin suhde, tämä lapsen oikeus poistuu avioliittolaista, sillä samaa sukupuolta olevan parin kodissa elävä lapsi on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään.
Vaikka tällaista erottamista tapahtuu myös avioerojen seurauksena, biologista juurettomuutta ei aikaisemmin ole lainsäädännössä määritelty lapsen normaalitilaksi. Adoptiossa lähtökohtana on lapsen, ei aikuisen tarve: isättömäksi tai äidittömäksi jääneelle lapselle etsitään korvaava koti.
Lapsen moraalisen identiteetin kannalta on tärkeä kokea olevansa isänsä ja äitinsä rakkauden hedelmä. Monet lapset kokevat eron biologisesta isästään tai äidistään traumaattisena hylkäämiskokemuksena.
Lapselle herää kysymys, miksi oma äiti tai isä alun perin hylkäsi hänet. Lisäksi lapsen erottaminen biologisesta isästään tai äidistään siirtää lapsen ulottumattomiin paljon sellaista informaatiota, jota hän tarvitsisi oman identiteettinsä ja jopa oman terveytensä hoidon perustaksi.
Alana Newman on ilmaissut näin syntyvän moraalisen ongelman terävästi: ”Miten voit odottaa tulevan sukupolven taistelevan vapauden, demokratian, puhtaan ilman ja veden puolesta, kun heiltä on varastettu jotakin niin kallisarvoista ja perustavaa kuin äiti tai isä?”
Suunnitellusti isättömyyteen tai äidittömyyteen pakotettu lapsi joutuu moraaliseen hämmennykseen ymmärtäessään, että hänen kokemansa menetys on lainsäädännöllisesti määritelty normaalitilaksi.
Perheen ihmissuhteet ovat perustana koko yhteiskuntaelämälle. Rikkoessaan lapsen suhteen biologiseen isäänsä ja äitiinsä sukupuolineutraali avioliittolaki heikentää lapsen perusluottamusta ja siten yhteiskuntaelämän perustaa.
Avioliittoinstituutio on suurissa maailmankulttuureissa aina ymmärretty yhteiskunnan haurainta jäsentä eli lasta suojelevaksi instituutioksi. Lasta suojellaan pitämällä lapsi biologisten vanhempiensa hoidossa koko kehityskautensa ajan. Sukupuolineutraalissa avioliittoajattelussa aikuisten vapauden aluetta laajennetaan lasten oikeuksien kustannuksella.
Tapio Puolimatka
kasvatuksen teorian ja tradition professori
Jyväskylän yliopisto
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/uuden-avioliittolain-paradokseja/1928929