Tää mottiohjelma oli hiukan outo. Siinä oikaistiin viljavuusanalyysit raamatullisiksi tiedoiksi, joista selviää maasta liukenevat ravinteet, pääasiassa fosfori.
On sanomattakin selvää, että kilometrin pituinen fosforipalkki maanäytepaperissa auttaa kasveja kasvamaan. Mutta se, että kuinka paljon vesistöihin siitä päätyy, on hiukan monimutkaisempi juttu.
Jos maan kasvukunto, rakenteen tai pH:n takia on heikko, kasvit eivät käytä sadontuottamiseen läheskään sitä kaikkea rojua, mitä sinne huiskitaan.
Millä indeksillä taataan tehokas fosforin käyttö niillä tiloilla, joissa panostetaan esim. maan hiilipitoisuuden lisäämiseen, maan rakenteesta huolehtimiseen tai vaikka vesitalouteen?
Ennemminkin rajoitusten tiukennukset ajavat siihen, että jussit eivät välitä enää paskan vertaa koko itämeripelleilystä.
Aika vaikea yhtälö vetää jotain linjaa, että mitä mihinkin saa kylvää ja lannoittaa. Ja sitten kun viljamarkkinoillakin pelataan kansainvälisesti, niin kuinkas vaikka Puolan tai ryssän pojille kerrotaan nämä soo soo jutut.
Selittäisivät vaikka edes pohjanlahden tilaa verrattuna suomenlahteen, koska jonkin verran jokia sinnekin laskee tiettävästi.
Soramonttumaanäytteet tulee lisääntymään.
