tosa ratiossa on ohjelma jossa just haastavat köyhyydestä ja siitä onko mahollista olla onnellinen mutta köyhä.                     en nyt niin tarkkaan ole seurannu mitä siinä on pointtina mutta tällä hetkellä kyllä olen onnellinen mutta en ehkä ihan köyhä,  ( nooo, jären- ei oteta lukuun.. )                                             sain just tuossa ajettua puolen hehtaarin puutarhan nurtsin jota en ole kerenny ajamaan kohta kolmeen viikkoon, hitosti omenoita maassa ja pitkä heinä, mutta onneks sen verta harvahkoa että hyvin mäni terotetulla partnerin muovirunkosella työnnettävällä leikkurilla.          pensaakaan männy kuin puoltoista tankillista.        nyt on sopivaa sänkeä ja listittyjä omppuja hitosti puitten juurilla.                      supiloille melkein valmista syötävää!
        ja urakan jälkeen saunaan nätteihin löylyihin rauhottumaan.     ja siitä olvia tölkki naamariin, ja voiko se elo ollakaan tään parempaa.            onnelinen olotila, päivän työt tehty ja nyt voi jo huokasta.             paitsi että on nilkka vähän jäykkä kun halkojen kanssa päivä mäni pomppiessa pinolla kun ajoin katon alle ulkoa pinon.    mutta mitä pienistä eihän nekään meistä!

Kyllähän se on totuus, jos nyt oikein piipun juurelle mennään, niin aika vähästä se ihminen on onnellinen. Mutta nykyajan ihmisellä on sellanen harha kuvitelma, että jos on sitä ja tätä niin sitten minä olen onnellinen. Ei oikein anneta itselle lupaa olla onnellinen vähemmästä. Tai sitten kuvitellaan, että onneen pitää olla suunnattoman rakastunut ja yhtä kuherruskuukautta koko ajan, ja sitten kun se arki iskee, niin onni menee takaovesta, että kerran vilahtaa. Ja taas ollaan masentuneita ja onnettomia..

niinpä!    itellä on joskus päiviä että meinais ottaa kaiman avuksi mutta sitten käy jossain, esm. aitoja korjaamassa tuolla metän puolella niin hetken päästä on taas virtaa tehä jotain uutta.             en yleensä jouva masentumaan ja miettimään harmaita.    mäntävä on etiäpäin kun ei ole muitakaan tekemään.                         ja just tuossa tänään semmarille nauron sitä että en etes lomille ole joutannu vuosiin...      mutta miusta on mukava touhuta täällä.        muualla miä vaan kattelen että tuonkin vois tehä ja sitten tulee avuton olo kun ei sitä nyt toisten hommia lähe kukkaan touhuumaan ilman lupaa.                            aikoinaan kävin opiskelukaveilla "lomalla"  ja kyllähän se piti vaan aamusella aikasin lähtee hommiin mukaan vaikka katteli kyllä ensin pitkään, - uutta renkiä!

Mutta maajussi ei saa missään oloissa olla onnellinen, ei vaikka kuinka tuntuisi rinnassa läikähtävän. Aina  pitää hammasta purra ja nyrkkiin kättä puristaa.. Pitää olla sillä tavalla perusnegatiivinen kaikkeen. Aina on asiat  huonosti ja tila menossa konkkaan..tällä mentaliteetilla on suomalainen maajussi varustettu kautta aikain. Ja ainakin pitää naapuria kahdehtia, jos ei muusta niin paremmasta surkeudesta.

Mutta maajussi ei saa missään oloissa olla onnellinen, ei vaikka kuinka tuntuisi rinnassa läikähtävän. Aina  pitää hammasta purra ja nyrkkiin kättä puristaa.. Pitää olla sillä tavalla perusnegatiivinen kaikkeen. Aina on asiat  huonosti ja tila menossa konkkaan..tällä mentaliteetilla on suomalainen maajussi varustettu kautta aikain. Ja ainakin pitää naapuria kahdehtia, jos ei muusta niin paremmasta surkeudesta.

    Huomattu. Tuntemani maajussit valittaa aina jostakin.

pensan hinta on hyvä valituksen kohte.                                 

Tiiä tuosta... pakko elää köyhänä kun ei rikkaan alämästä ole haisua. Vaan onko tuon rikkaammankaan elo sen kummempaa, kauhea huoli omaisuudesta jne... mukaan ei kukaan sitä saa.
Näkyy Eero Lehtikin olevan samalainen tarjoushaukka ja hinnantinkaaja vaikka vois antaa osuuskaupan kassalla tippiäkin hyvästä palvelusta, sillä ainakin sen matalapalkkaisen kassaneidin elämä piristyisi.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288735903237.html

ääää, ei suomessa tippikulttuuri ole koskaan kukoistanu.

ääää, ei suomessa tippikulttuuri ole koskaan kukoistanu.

Kun ollaan niin pirun köyhiä ja saitoja kaikki.

mutta koirat kusis kintuille jos ei kolikkoja olis enää taskussa.

mutta koirat kusis kintuille jos ei kolikkoja olis enää taskussa.

Muovillahan ne nykyään kaikki kuulemma maksaa... on aina tasaraha. Eikä tippiä!

Lainaus käyttäjältä: Oksa - 10.09.14 - klo:07:55

ääää, ei suomessa tippikulttuuri ole koskaan kukoistanu.

Kun ollaan niin pirun köyhiä ja saitoja kaikki.

Ja laihialaiset vielä erikseen...

net maksaa tuohella.

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 10.09.14 - klo:06:48

Mutta maajussi ei saa missään oloissa olla onnellinen, ei vaikka kuinka tuntuisi rinnassa läikähtävän. Aina  pitää hammasta purra ja nyrkkiin kättä puristaa.. Pitää olla sillä tavalla perusnegatiivinen kaikkeen. Aina on asiat  huonosti ja tila menossa konkkaan..tällä mentaliteetilla on suomalainen maajussi varustettu kautta aikain. Ja ainakin pitää naapuria kahdehtia, jos ei muusta niin paremmasta surkeudesta.

    Huomattu. Tuntemani maajussit valittaa aina jostakin.

Ei kannata yleistää, se vaan näyttää siltä siellä etelässä 

Mikäs täs on ollessa, kun Tukiaisia tulee ovista ja ikkunoista