Näitä Eemelin aamuyöllisiä kun lukee, on niissä jotain taiteellista. Eivät ole suollettu näyttämölle rytinällä tai keskosena syöksysynnytyksessä.
Tuntuu kuin virkkeiden välissä on vedetty kytevästä kääryleestä savut, mietitty näytöllä olevaa keskeneräistä viestiä... tuijottaen kaukaisuuteen ja jatkettu asian hakkaamista pienen yleisön tietoon kuin vanhalla hartiavoimaisella Remingtonilla konsanaan.
Hyvä lauserakenne ja "The cherry on the top"... tuo aina niin harkitusti esille tuotu; maas.k.u.l.l.i.
- Ambienssista puuttuu vain pihalla kuutamoaan ulvova koira ja tuvan gramofinista kantautuva musiikki... aina niin surullisen pehmeästi soiva, herkkä blues.