Vähitellen tapahtuneita vahinkoja, kuten ruostuminen, syöpyminen, homehtuminen, mätäneminen, materiaalin väsyminen jne. ei korvata. Niitä ei korvaa Pohjola, ei Lähi-Tapiola, ei Pohjantähti, ei Fennia, ei IF eikä Folksam.
Nämä asiat on kerrottu vakuutusehdoissa ja tuoteselosteissa. Ehdoissa ne lukevat korostetulla fontilla, kuten muutkin rajoitusehdot. Siellä ei siis ole mitään pienellä kirjoitettua, paitsi ehkä painopaikka.
Nämä asiat tulevat esiin kaikenlaisissa yhteyksissä, kuten vaikkapa vakuutusyhtiöiden kirjoittamissa jutuissa Farmitiin tai yleisötilaisuuksissa, joissa vakuutusyhtiön edustajalla on puheenvuoro. Varmasti tämän on vakuutusmyyjäkin kertonut vakuutusta tehtäessä.
Yleisimmin riita vakuutusyhtiön kanssa johtuu siitä, että vakuutuksenottaja (=asiakas) ei tiedä, mitä on vakuuttanut ja miten. Joko asia ei ole koskaan kiinnostanutkaan, se on unohtunut ja tehnyt tilaa kiinnostavammille asioille tai sitten viesti on esitetty liian vaikeatajuisesti. Vakuutusyhtiöilläkin on tietysti syynsä tässä, että sanoma ei mene perille.
Toisaalta nuo erimielisyydet ovat sittenkin aika harvinaisia. Vakuutusyhtiössä, joka maksaa minulle palkkaa, tehtiin hiljattain yhteenveto maatalouden vahinkoilmoituksista. Yli 90 %:ssa vahingoista korvauspäätös oli myönteinen. Välttämättä korvaus ei ollut niin suuri kuin asiakas oli toivonut, mutta joskus se oli haettua suurempikin, koska asiakas oli esimerkiksi unohtanut hakea keskeytyskorvausta tai lisätä matka- ym. kuluja hakemukseen. Myönteisten korvauspäätösten käsittelyaika oli keskimäärin viikko.
Kielteisten päätösten käsittelyaika on vähän pitempi, noin kaksi viikkoa. Syynä on yleensä se, että käsittelijä odottaa asiakkaan lupaamia lisätietoja tai tositteita, joita ei sitten koskaan tule tai joista ilmenee asioita, joiden perusteella korvausta ei voida maksaa.
Kun ajattelee, että näitä maatilojenkin vahinkoja tulee kuitenkin käsittelyyn tuhansia ja niitä käsittelee varsin pieni porukka (joilla on muuten valtaosin varsin paljon tietoa maataloudesta ihan ruohonjuuritasolta alkaen), väittäisin että toiminta on varsin tehokasta verrattuna vaikkapa hallinnon toimintaan investointitukiasioissa.
Vakuutusyhtiöstä tulee muutaman eläimen menettämiseen tai laitteen rikkoutumiseen ja siitä aiheutuvaan keskeytykseen päätös yleensä paluupostissa, alta viikossa. Isommat vahingot vaativat sitten enemmän selvittelyä, mutta aika kuluu niissäkin yleensä erilaisia lausuntoja odotettaessa eikä siinä, ettei käsittelijä osaisi laskea summaa tai vetää puumerkkiään alle.
Sitten jossain Ely-keskuksessa samansuuruinen virkamieskoneisto saa vuodessa eteensä vaikka 25 investointitukihakemusta, joihin päätöksen arpominen kestää helposti puoli vuotta. Vakuutusyhtiön käsittelijä tekee kahdessa - kolmessa päivässä saman verran päätöksiä. Molemmissa tapauksissa puhutaan isoista rahasummista ja tarvitaan monenlaista liitettä ja dokumenttia päätöksen teon tueksi.
