Jahas, elikkästä miten tämä nyt pitäisi tulkata. Meille jäyhille suomalaisille ei nuo poskisuudelmat oikein sovi tyyliin ja julkinen valittaminenkin on melko usein koettu sangen kiusalliseksi tilanteeksi. Me mennään kotio ja salaa jupistaan itseksemme saamastamme kohtelusta, hiukan aikaa ketuttaa, ja sitten menee ohi, normaalisti. Sitten on näitä joille jää päälle, ja koko elämä muuttuu valittamiseksi ja koemme olevamme kiusattuja joka tilanteessa. Näitähän pyörii täälläkin.
Sitten tämä kiittely, ymmärrän, että kaikkien tyyliin se ei vain sovi, mutta voisihan sitä joskus jotain sen suuntaista edes murahtaa. Mutta ei sekään kovin vilpittömältä kuulosta, kun koko ajan sellaisella siirappiavaluvalla äänellä nuoleskellaan.
Itse koen puolituntemattomien halailut melkoisen kiusallisena ja haluan säilyttää sen hajuraon, mutta sitten olen kuulemma töykeä.
Jos nyt vain sovittaisiin, että kukin tyylillään ja kaikella on aikansa ja paikkansa, niin valittamisella kuin kiitoksellakin ja ennenkaikkea sillä halailulla.
