Oikeastaan tuo on hyvä ehto maidontuotannon imagon säilymisen kannalta.
Niin kai, toisaalta onko sillä imagolla väliä jos itse tuotanto ei säily?
Voihan sitä vaatia kaikenlaista luonnonmukaisuutta kotieläinten pidossa, pitäisikö vasikan aina olla lypsylehmäemänsä kanssa siihen asti että itse poikii, ja pitäisikö sinne laitumelle myös jostain hankkia joku susilauma vähintään kerran kesässä tai tuet menee?
Tää on taas tätä, että luomuviljelijöidenkin sahrankärjet pitää olla itse nostetusta järvimalmista omassa masuunissa valmistettuja...
Olen käynyt tilalla, jossa (utare(tulehdus))ongelmaiset imettäjälehmät hoiti vassuja, tämä oli kultaista 80-lukua, lypsäviä joku kolminumeroinen luku ja maa Ruotsi. Kuulemma kiimaan tulo ja tärppi oli myös satavarmaa, verrattuna lypsykoneella käyviin. Aika moni asia on asenteesta ja järjestelystä kiinni. Ja kun ollaan raskaissa rakennuksissa, pitää myös siirtymäaikojen olla pitkiä.
Surullista tässä yksikkökokojen kasvussa on, että taajamien läheiset tilat tulevat väistämättä jäämään jälkeen rakennekehityksessä, kun (monin paikoin Suomessakin) läheinen asutus tuhoaa laidunmahdollisuudet. Johtaa maatalouden nykyista pahempaan marginalisoitumiseen ei-viljelijöiden arjesta, mikä ei ole pitkällä tähtäimellä ollenkaan hyvä juttu.
Ruotsalaiset ovat kovia ottamaan kovia tavoitteita. Ongelmana on, kuten ketjussa on jo hyvin käynyt ilmi, että EU:ssa rajoja ei voi panna kiinni, oman lisäarvon osoittamisessa on aika työ. Vilkaisepa huviksesi
http://www.norrmejerier.se/lar-kanna-vara-agare!
tuossa benchmarkkausostoksilla naapurin puolella tarttui kassiin maitopurkki, jossa oli toisella puolella tuohon yllämainittuun liittyen naispuoleisen maidontuottajan kokonaamakuva.
Petri