Se, missä vanha sininen Juko oli hyvä, on juuri kokkaroituneen apulannan kylvössä. Säiliössä pyörii kraapepyörät ja niiden välissä on lättänät sekoitinlatat, jotka ohjaavat kokkareet kohti syöttöaukkoa ja sen päällä pyörivää kraappijaa. Kokkareet jos pieni sellaisiksi, että kraappija siihen sattui, pyöri se kokkare siinä sitten ja kului hiljakseen jauhoksi.
Moni vanhempi apulantavarasto olisi tyystin jäänyt käsin viskottavaksi, jos ei Jukoa olisi ollut. Meilä oli tapana varastoida apulantaa jopa kymmeniä vuosia, sota-ajan nähneitä kun vanha väki oli. Aina piti olla tarviketta varastossa, jos vaikka sota syttyisi.
-SS-