Hyvinvointivaltioissa elää nykyisin ihmisiä, joilla on varaa vastustaa lähes kaikkea, jopa ruuan tuotantoa, kunhan itselle riittää.
Geeniteknologiaa voi kasvintuotannossa verrata mikroprosesssorin keksimiseen tai digitalisoitumiseen informaatioteknologiassa. Kyllähän ne puhemelimet kehittyivät Graham Bellin ajoista jo ennen digitalosoitumistakin, mutta iso harppaus syntyi vasta 1980-luvulla ja vauhti alkoi kiihtyä. Joku varmaan vieläkin kaipaa toimistoihin pikakirjoittajia ja hiilipapereita, edistyksellisimmät sanelukonetta ja sähkökirjoituskonetta; kauppoihin punnusvaakaa ja helmitaulua sekä kotiin puhelinta, joka kampea kiertämällä hälyyttää puhelinkeskuksessa, missä sentraalisantra yhdistele piuhoja oikein tai väärin.
Skepsis on osunut napakymppiin listatessaan tuon preudotieteellisen pelottelukampanjan huuhaaksi, koska se on sitä. Geenimuuntelua on kasvinjalostuksessa käytetty iät ja ajat, nyt se vain saadaan nopeammaksi ja systemaattisemmaksi, nyt tiedetään, mitä tehdään. Risteyttämällä, säteilyttämällä ka memikalisoimallakin on saatu geenimutantteja aikaan, mutta juurikaan ei ole ennakkoon voitu tietää, mitä tuubista milloinkin tulee. Toivottuja ominaisuuksia on saatu lähinnä sattumalta.