Nyt on reilun vuoden ykköstraktorina ollut -88 Pelastus (825) etukuormaajalla. Ei kermaperseille, vaihdelaatikko narisee vieläkin vaihtaessa, uloston ja nelivedon kytkennät eivät toimi "nappia painamalla" vain ronskeista vivuista, mutta olen yllättävän tyytyväinen kuitenkin tuohon hankintaani. Vähän tietysti kankeahko, sellaista aavan aron meininkiä olemuksessa, mutta työnsä on tehnyt, ei ole kyljelleenkaadoista ollut moksiskaan. Ehkä tuo vaihdelaation kankeus ja karkeus on suurin käyttötehokkuutta rajoittava tekijä.
Varaosat ovat halpoja ja tekniikka sellainen, että siitä vielä jotain ymmärtää. Huoltokohteita on länsikoneisiin verrattuna paljon; rasvattavaa, säädettävää ja sellaista. Toisaalta säätömahdollisuuksia paljon, jos säätää haluaa. Hyvä penkki, peltoorit ja hyvä lisälämppäri kabiinissa auttavat tietysti paljon tuossa käyttömukavuudessa. Belkkua käytetään etukuormaintöissä, kynnöissä, raivauskynnössä, käärinnässäkin, siirtoajossa (>40 km/h), lumitöissä (se lämppäri!), nuo vastaavankokoiset Fiat ja Valmet takapotkut hoitavat sitten äestykset ja pyöröpaalien tekoon liittyvät työt. Tällä hetkellä mittarissa jotain 3000 tuntia, mikä lienee aika tavallista näille pihakäytössä olleille idän ihmeille.
Setka on varmaan kertaluokkaa lähempänä länsikoneiden olemusta, jos sitä arvostaa.
Petri