Onnistuuko vai ei? Jos onnistuu niin sehän on kaikkien etu... itsellä pääosin homma toiminu hyvin naapureitten kans. Apua on saatu ja autettu on myös. Yksi tila taas on sellanen että mitä vaan yrittää nii aina on tullu jotenki paskaa niskaan. Ei onnistu millään vaikka ite yrittää parhaansa mutta toisinpäin tuntuu että kiusallaan tehään hallaa. Nyt ku ei enää oo tekemisissä nii paljo nii huomattavasti paremmin on menny.

Olemme sellaisia muuttajia, elikkä tultiin sivusta tänne ja ostettiin maatila. Kyräilyä on jonkin verran ollut, mutta pääosin on tultu toimeen. Yhteistyötä vähemmän, mutta kauppa on käynyt. Elikkäs nyt jo tarjotaan milloin paaleja, joskus elukoita ja heinikoitakin. Apuakin on tullut ja pikkuhiljaa tutuksikin tultu.

Ei oo naapuritiloja

Yhteistyö lähinnä henkisellä puolella. Tarkoittaa lähinnä puheluja , käyntejä ja muuta yhteydenpitoa työasioistakin. Toki paljon ns. maailmanparantamista mutta myös "neuvottelua" miten ja koska esim. on tarkoitus tehdä vaikka rehua, samoin keskustelua tuleentumisesta jne. Lähinnä nämä siksi, että jos jotain sattuu, niin apuakin uskaltaa pyytää. Maamiesseuran kuivaajalla muutama käyttäjä nykyään ja siellä kyllä apua on pyydetty ja sitä annettu, joka suuntaan. Ja joskus pitää kysyä naapurilta miten se tuki loton on täyttänyt. Paljon helpompi oli hyvinvointitukikin jättää hakematta, kun tiesi että ei se naapurikaan sitä hae

Paljon helpompi oli hyvinvointitukikin jättää hakematta, kun tiesi että ei se naapurikaan sitä hae

Kusetti kuitenkin.. 

Lainaus käyttäjältä: lypsyukko - 03.02.14 - klo:19:53

Paljon helpompi oli hyvinvointitukikin jättää hakematta, kun tiesi että ei se naapurikaan sitä hae

Kusetti kuitenkin.. 

Ja lisäksi on viljatilallinen. Mutta helpottaa ajatus kuitenkin ukon elämää huonon päätöksensä kanssa 

Onnistuuko vai ei? Jos onnistuu niin sehän on kaikkien etu... itsellä pääosin homma toiminu hyvin naapureitten kans. Apua on saatu ja autettu on myös. Yksi tila taas on sellanen että mitä vaan yrittää nii aina on tullu jotenki paskaa niskaan. Ei onnistu millään vaikka ite yrittää parhaansa mutta toisinpäin tuntuu että kiusallaan tehään hallaa. Nyt ku ei enää oo tekemisissä nii paljo nii huomattavasti paremmin on menny.

Juu juu, kaikkee yhteistä kuten hukkakaurat ja ymppäluvista itkeminen sekä paskanlevityksestä poliisien paikalle soittaminen. Kaikkee on nähty.

Apua annan mut en sitä koskaan pyydä, "Ei tarvi auttaa perkele"....

Lähimmille aktiivitiloille 6-9 km. Satunnaista konevuokraamista ja palvelusten ostoa, jorpakosta ylösvetoa, konerikkojen paikkausta, tiedonvaihtoa, paineenpurkua. Nyt sitten osuus puimurista, sehän taitaa olla aika konkreettista. Itse ollaan vaan niin nollasta aloittaneita tyhjätaskuja, ettei oikein aineellisella puolella ole paljoa tarjottavaa, mutta toisaalta selkeyttää tätä suhdetta. Eli jotain säännöllisyyttä tai systemaattisuutta voisi hiljan yrittää kehittää, ainakaan emme kilpaile muuten kuin ehkä vapautuvista pelloista... Niissäkin meillä on aika himmeät patterit laskimessa, loppuu useimmiten numerot kesken, jos ostamisesta tulee kysymys.

Kuitenkin kohtuudella, oikeastaan ihan hyvin pyörii tämä yhteistyö, mahdollisesti ongelmallisista tilanteista ja suhteista on koetettu hiljaa vetäytyä eikä ole testattu asiaa loppuun asti.

Petri

Olemme sellaisia muuttajia, elikkä tultiin sivusta tänne ja ostettiin maatila. Kyräilyä on jonkin verran ollut, mutta pääosin on tultu toimeen. Yhteistyötä vähemmän, mutta kauppa on käynyt. Elikkäs nyt jo tarjotaan milloin paaleja, joskus elukoita ja heinikoitakin. Apuakin on tullut ja pikkuhiljaa tutuksikin tultu.

Se on vähän ropleema, jos kannakselta on pakolaiset tullu ostelemaan kyläläisten "ainaisessa" omistuksessa olevia peltotilkkuja. Nuo läntit on ollu jo aikojen alusta serkun kaiman kummilla, jotka on meidän päätilasta lohkastu pyramidien rakentamisen aikaan. Joten ne kuuluvat meille. Tämmöstähän sitä kuulee.

Hauskaa on se, kuinka sisäsiittoinen kylä saattaa olla täysin verivihollisia keskenään. Vaikka sukulaisia olisivatkin.

Onnistuu ja ei. Joskus lähimmän naapurin kanssa koeteltiin yhteistyötä, selvisi todella pian että heille apu kelpaa ja koneet lainaan. Mutta toisinpäin ei mitään.  Hieman kauempana on sitten kelvollisia yhteistyö kumppaneita joiden kanssa jopa yhteiskoneita. Mutta esim työsuoritukset suoritan vain ja ainoastaan laskuttamalla niistä, ei mitään työn vaihtoja. Saman olen sanonut naapureillekin. Ns. naapuriavun aika on jo ohitse.

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 03.02.14 - klo:17:30

Olemme sellaisia muuttajia, elikkä tultiin sivusta tänne ja ostettiin maatila. Kyräilyä on jonkin verran ollut, mutta pääosin on tultu toimeen. Yhteistyötä vähemmän, mutta kauppa on käynyt. Elikkäs nyt jo tarjotaan milloin paaleja, joskus elukoita ja heinikoitakin. Apuakin on tullut ja pikkuhiljaa tutuksikin tultu.

Se on vähän ropleema, jos kannakselta on pakolaiset tullu ostelemaan kyläläisten "ainaisessa" omistuksessa olevia peltotilkkuja. Nuo läntit on ollu jo aikojen alusta serkun kaiman kummilla, jotka on meidän päätilasta lohkastu pyramidien rakentamisen aikaan. Joten ne kuuluvat meille. Tämmöstähän sitä kuulee.

Hauskaa on se, kuinka sisäsiittoinen kylä saattaa olla täysin verivihollisia keskenään. Vaikka sukulaisia olisivatkin.

Tämä on täällä tuttua. Täällä jyllää vielä usko ja suvut. Toinen ei toiselle myy ja sama toisinpäin. Me jäätiin tavallaan tähän väliin. Eli tekevät kummatkin meidän kanssa kauppaa, kun eivät toisilleen voi myydä ja samalla utelevat toisen asioista. Onneksi, minä en muista nimiä ja nuori-isäntä on muuten juro. 

täällä näiden harvojen tilojen kesken vielä toimii yhteistyö, ainakin siten että hakevat mieluulla värkkejä lainaan, kunnes ostavat sitten omat.   ja aina sitä turpakäräjiä käydään kun kohille sattuu.                           ja toistemme töitä käydään häirittemässä kun kohalle sattuu olemaan "asiaa".     eräskin nauraa aina että noilla puole, tunnin juttutuokioilla saatettiin taas yksi kallonkutitaja konkkaan!  ja sitten heippa!                                     ite olen sitä mieltä että meitä on jo niiin vähän että kyllä yhteen hiilen on pakko puhallella ja kaikkein kivintä on se etä nuoretkin tulee jutteleen ja asiasta jopa "neuvoa" kysymään!                  ei nyt suoraan, mutta sillein .....

meillä on koneita kolmen naapurin kanssa kimpassa ja yllättävän hyvin on toiminut systeemit tosin serkku pojan kanssa on eniten, liete kalusto ja heinän niitto vehkeet. kimpassa ollaan korjattu ja huollettu.

Me jäätiin tavallaan tähän väliin. Eli tekevät kummatkin meidän kanssa kauppaa, kun eivät toisilleen voi myydä ja samalla utelevat toisen asioista. Onneksi, minä en muista nimiä ja nuori-isäntä on muuten juro. 

Isoisäni oli lautamiehenä tunnettu huonomuistisuudestaan, oli kotiin päästyään jo unohtanut, mitä käräjillä puhuttiin. Kyllä tämä on aivan avainjuttuja, jos aikoo pysytellä mahdollisten kyräilevien blokkien ulko(ylä?ala?)puolella.

Petri

Tarvittaessa saa apua, jos katastrofi iskee. Pienimuotoista, keskinäistä urakointia harrastetaan, torjunta-aineita ja muita tarvikkeita saa lainaan, jos on tilanne päällä ja kauppa kiiinni. Ja kahdeksan tilan kanssa on yhteinen kesantomurskain. Voisi kai sanoa, että yhteistyö toimii. Ja Veeti-Eemelin kauhuksi: yli puoluerajojen.