Pyydyskasvi kylvetään heti puinnin jälkeen (yks vuotinen raiheinä) tarkoituksena pitää ravinteet pellossa ,ravinteiden vapautuminen jatkuu vielä puintien jälkeen ja etenkin maan muokkaus (kyntö ja äestys) vapauttaa ravinteita. Aluskasvi/kerääjä /kumppanuskasvi kannattaa kylvää jos mahdollista orastumisen jälkeen hajakylvönä jos kosteutta riittää .
Niukkaravinteisilla mailla apila puskee helposti viljan läpi koska se käyttää lukkiutuneita ravinteita hyväkseen helpommin kuin vilja .
Etua aluskasvista on , typen lisäksi kerää kosteutta ,tuo humusta peltoon , lisää pieneliöitten määrää . Madon reijät ovat tunnetusti parhaat vesireiät.
Sorkkahessu luetteli aika paljon sellaista, minkä allekirjoitan. Kuitenkin sen, että meidän kesässämme keskieurooppalainen tapa kylvää pyydyskasvi sänki/olkimuokattuun puinnin jälkeen ei toimi lyhyen kesämme vuoksi. Bonnin seudulla olen kesän viettänyt ja todennut sen siellä toimivan hyvin, mutta ei toimi meillä. Eli kylvö keväällä.
Jos typpeä haluaa lisää, niin apiloita, kylvö kuten nurmen perustaminen yleensäkin. Varmin valinta on valkoapila; ei tule läpi millään, muodostaa varsin hyvän aluskasvuston, lajikkeeksi mielellään joku eteläinen, meillä huonosti talvehtiva. Eteläiset lajikkeet yleensäkin syksyllä rehevämpiä, kun eivät "älyä" hidastaa kasvua talveen varautuakseen. Puna- ja alsikeapila vaativat vähintään 2-3 tonnin satotasoa, jotta pysyvät varmasti ohran alla. Eivätkä heikoissa paikoissa pysy siltikään, ainakaan viljan kanssa samaan aikaan kylvettynä. Myöhästetty kylvö (rikkaäestys) auttaa merkittävästi. Alsikeapilaa en käyttäisi aluskasvina siltikään, läpikasvun vaaran vuoksi. Seoksessa valkoapilaa riittää 2 kg/ha, punaista voi laittaa vielä kolmannenkin.
Typpihuuhtoumien estämiseksi sitten joku heinäkasvi. Italianraiheinä samaan aikaan "nurmen kylvösyvyyteen" kylvettynä kilpailee liikaa viljakasvuston kanssa kasvutilasta. Moni kylvää viljansiemeneen sekoitetttuna, jolloin syvä kylvö ja kova kilpailu viljarivissä pitää sen sopivasti jäljessä. Plussaa hyvä kasvukyky syksyllä. Normi heinänkylvötekniikalla optimaalisin kasvilaji lienee englanninraiheinä, sopiva yhdistelmä syksyn kasvukykyä ja pidättyvyyttä. Timoteit ja nurminadatkin menettelevät, mutta loppusyksyllä nekin jarruttelevat kasvuaan loppusyksyllä, tavoitteiden vastaisesti. Heiniä vajaat 10 kg/ha, niin hyvä tulee.
(aikainen) ohra lienee sopivin aluskasviharjoittelun kohde. Jotkut kylvävät keväällä syysviljaan; hyvissä viljapaikoissa aluskasvustosta tulee heikko, mutta paikkaa erinomaisesti kylvövirheitä ja talvehtimisongelmia.
Tällaista. Muistelen puhelinsoittoa joskus 90-luvun alkupuolella siemenviljelijältä jostain läntiseltä Uudeltamaalta. Häntä oli ruvennut harmittamaan, kun merkittävä osa (puintien jälkeen) kasvukaudesta menee ihan hukkaan. Oli sitten kylvänyt heiniä aluskasviksi ja hommannut vähän lampaita näitä kasvustoja hyödyntämään. Homma pelitti; paras sivuvaikutus oli kuulemma se, että lohkoilla, joita pystyi laiduntamaan, Roundupin käyttötarve loppui kokonaan. Syksyn määkijät nyhtivät jokaisen juolankorrenkin pois, jolloin juuristo ei päässyt vahvistumaan ja juola hävisi vähitellen.
Petri
