ninpä ooon vähä ottanu ny tarttis muistaa sitä ko tul tanhuu täytee...

Onko se kaatunu vai kuollu 

Toinen saa sarkansa aikaisemmin valmiiksi kuin toinen. Koulukaveri haudataan tänään. Osan ottamiseksi jäi, kun en halua muistuttaa omalla olemisella, mitä ilman hän jäi, kun sairastui nuorena ja perhe jäi haaveeksi.
Vakava aihe, mutta kun minä täältä lähden toivon, että itkujaisten sijaan pidettäisiin kunnon muistelot ja konjakit päälle.

niin, ei se elo ole kuitenkaan suruista tehty.    kyllähän se lähtö hetken harmittaa mutta ei siihen tartte jäädä makaamaan.                      joskus kattonnu noita avrikan hautaisia, onhan se himppa erilaista kun ihmiset jopa iloitsee vainajaa.......     mutta kun oma isä lähti niin muistotilaisuudessa naurettiin niitä hauskoja hetkiä joita oli vietetty ja se oli ihan jopa helpottava tilanne.                                           nauru pintaan vaikka ruato märkänis!

Suomessa hautajaiskulttuuri lienee jonkun ihmeellisen käsityksen johdosta muodostunut kovin ankeaksi ja määrämuotoiseksi. Äitini on iällä toki hänkin jo, mutta on isän poismenon jälkeen useaan otteeseen ääneen murehtinut, "kun tehtiin hautajaisissa NIIN paljon virheitä"! Oli tästä taas joulun alla avautunut jopa tuttua suntiota myöten. Mää oon siihen sitten todennut, että mää en ainakaan tehnyt yhtään virhettä eikä päähenkilökään ole valittanut.

Tullu tuon aikaisemman sivutyön merkeissä jokunenkin maahanpanijainen seurattua eikä niissä tapahtunut mitään virheitä - kommelluksia toki. Toisin kuin nykyään saattaa jossain olla jopa väärä vainaja mukana!

Kaikki kunnioitus vainajia kohtaan. Heidän aikansa on tavalla tai toisella täyttynyt ja meidän jäljelle jääneiden tehtävä on huolehtia tomumajan loppusijoituksesta. Ja jatkaa omaa elämää. Mun mielestä vainajan muistelu ja kukat/kynttilät haudalla on ok, mutta en hyväksy syyllistämistä siinä tapauksessa, että joku ei uhraakaan kuukauden ainoaa vapaapäiväänsä käymällä kymmenien kilometrien päässä hautausmaalla. "Ku se oli sun ainoo isäs, etkä edes kynttilää oo viittiny haudalle viedä" <- kuka tuommoisesta hyötyy?

Ja omalta kohdalta täytyy kyl sanoa, että mun mielestä isäukon poismeno oli helpotus niin hänelle itselleen kuin läheisilleenkin.

ja jokuhan on viisaasti sanonu että jos ei kerran käynyt elossa ollessa kattomassa niin mitä sitä kuolleenakaan tarttee kytätä, kyllä hän siellä pysyy!                                            suurimpina merkkipäivinä voi muistaa mutta ei ole pakko jos ei taho!                          ja sen kynttilän voi laittaa myös kotonaan!    kyllä se sinne pilviin näkyy sieltäkin, jopa paremmin!