Kun järjestelmän kokoluokka alkaa lähestyä teollisuutta niin liitosten manuaalinen läpikäynti alkaa olla mahdotonta. Lisäksi homma vaatii sähköjen katkaisun, jotain virtakiskoja ei jännitteisinä juuri kiristellä. Samoin vaikka muutaman kymmenen eri koneissa ja laitteissa olevien isojen moottorin kytkentäkoteloiden avaus on totaalinen urakka. Ei ne viat aina ole siellä kaapelin keskuspäässä...
Mutta tuollainen muutaman kymmenen sulakkeen tavallinen keskus kontaktoreineen on kyllä läpikäytävissä ihan meisselin kera. Sillä ei sitten löydä esim kärkensä piloille polttanutta kontaktoria, toki jo päällepäin näkee jos se on jo puoliksi sulanut...
Lämpökameralla on tietysti muutakin käyttöä kuin huonojen sähköliitosten etsintä, kuten esim tuo laakeripuoli. Sielläkin saattaa käydä niinkin että voiteluaineensa menettänyt laakeri käy kuivana ja on jo väljä mutta ei välttämättä erityisesti lämpene. Laakeri saattaa silti heittää pyyhkeen kehään hyvinkin yllättäen. Mitä olen vanhoja moottoreita joskus kuunnellut niin laakerista voi kuulua melkoinen kilinä ja helinä mutta ei se juurikaan kummemmin lämpene. Näin erityisesti jos moottorilla ei ole ulkoista säteen suuntaista akselikuormaa vaan esim kytkyveto toiselle akselille.
Pistemittaavalla ir-mittarillakin voi kriittiset suurivirtaiset kohteet käydä läpi vaikka se hitaampaa onkin. Eli pääkytkimet, tulppasulakkeet, syöttöliittimet, isojen moottoreiden lähdöt ja kontaktorit, isojen lämmittimien piirit jne. Tietenkin kameratyyppisellä saa tilanteesta kuvan kertavilkaisulla ja se on näin ollen huomattavsti parempi ja nopeampi väline.
