Notta kukkamultamies voitti? Kuis se ny silleen?

Notta taidelajin ammattilainen ja huolellinen semmoinen voitti. Aurat jakaantuivat aika lailla kahteen kastiin: tarkoitukseen valmistetut tehdastekoiset (tai lähes sellaiset) vs. aktiivisten harrastajien aurat, jotka vaihtelivat melkein normaalista kohtuu ikäisestä aurasta lähes museoikäisen sinisen kautta tee-se-itse-auraan. Kyllä savella aurojen nivelten väljyydet, säätämisvaran puute, laiskuus tai/ja kokemattomuus savesta näkyi ja näkyy.

Eniten ihmetytti kyllä Kuhnin aurojen esittelijät, jotka eivät vaivaantuneet säätämään aurojaan vissiin lainkaan. Jälkikin oli sitten sellaista että "noita auroja ei ikinä pellolleni..." 

Lainaus käyttäjältä: Opelmies - 29.09.13 - klo:09:38

Notta kukkamultamies voitti? Kuis se ny silleen?

Notta taidelajin ammattilainen ja huolellinen semmoinen voitti. Aurat jakaantuivat aika lailla kahteen kastiin: tarkoitukseen valmistetut tehdastekoiset (tai lähes sellaiset) vs. aktiivisten harrastajien aurat, jotka vaihtelivat melkein normaalista kohtuu ikäisestä aurasta lähes museoikäisen sinisen kautta tee-se-itse-auraan. Kyllä savella aurojen nivelten väljyydet, säätämisvaran puute, laiskuus tai/ja kokemattomuus savesta näkyi ja näkyy.

Eniten ihmetytti kyllä Kuhnin aurojen esittelijät, jotka eivät vaivaantuneet säätämään aurojaan vissiin lainkaan. Jälkikin oli sitten sellaista että "noita auroja ei ikinä pellolleni..."

Tarinan opetus lienee se että solmussa olevilla ja monesti hitsatuilla 70-luvun sarka-auroilla tekee pehmeässä multaisessa maassa mustaa, ihan saman lailla kun 30000euron kääntövariosälesiipiekstrapuukkosuper-auroilla.

Savella vituiks vedetty kyntö näkyy vuosia kun taas mullassa voit heti kynnön jälkeen vaikka perälevyllä tasoitella montut ja patit.

soli  muuan mr riikonen, kun minua opasti aikoinaan kynnön saloihin. hää sanosi suoraan, jotta kyntö ei perustu mihinkään avaruustekniikkaan, vaan enemmänkin fysiikan lakeihin ja vipuvarsiin ja niiden vipujen kulmiin. myös sen, jotta auroissa ja auroissa on eroja

sorkkiksen rälläkkä on nyt hiukan alikierroksilla. Kyntö ei ole katoamassa mihinkään. Päinvastoin siihen palaillaan hiukan takaisin.
Muokkausmenetelmien monipuolisuus on nykypäivää. Ei ole enää vankkoja totuuksia, vaan tarvittaessa vaihdetaan menetelmää kelin ja muun tarpeen mukaan.

Kilpakynnöstä sen verran, että onhan se hitonmoista hifistelyä, mutta perusasiat on samoja kuin normisarkaauroilla aloitusta ja lopetusta tehtäessä.
Kyllä viljansängellä pärjää kun jotenkin raapaisee maan mustaksi ja korjaa perälevyllä ja glyfosaatilla loput. Nurmen lopetus ilman glyfon käyttöä on jo toisesta maailmasta.