...ts, demokratian soveltaminen talouteen.
Kapitalismi vai Vapaus
Vapaus on vaikea käsite, jonka sisällöstä ja merkityksestä on suunnilleen yhtä monta mielipidettä kuin on esittäjiäkin. Yleisesti kuitenkin puhutaan positiivisesta ja negatiivisesta vapaudesta. Positiivinen vapaus on vapautta johonkin kun negatiivinen vapaus on vapautta jostakin.
Tämä jaottelu on sillä tavalla merkityksellinen, että nykyinen poliittinen kenttä jakautuu tavallaan sen mukaan. Vasemmistossa korostetaan positiivisia vapauksia. Jotta kaikilla olisi sama vapaus menestykseen, jokaiselle on annettava yhteiskunnan toimesta tietty elämisen taso, koulutus, terveydenhoito ja perustoimeentulo. Oikeistossa korostetaan negatiivista vapautta ja nimenomaan yhteiskunnan määräysvallasta. Jokaisella pitää olla vapaus etsiä omaa onneaan ilman että valtiovalta häntä siitä estää, kunhan kukaan ei toimillaan rajoita muiden vastaavaa vapautta.
Kummatkin ovat vapaudella perusteltuja tavoitteita, mutta kumpaa näkökulmaa olisi loogisempaa noudattaa eli kummalle periaatteelle pitäisi yhteiset säännöt laatia? Mikä on vapain tapa ratkaista tämä keskeinen kysymys?
Tähän ei ole itsestään selvää vastausta. Täysin vapaassa maailmassa, kun kaikilla on periaatteessa samat lähtökohdat eikä kukaan periaatteessa rajoita muiden vapautta, kysymys ratkaistaan valtapolitiikalla. Kun jokaisella on sama vapaus keksiä yhteisiä tavoitteita, lahjoa, uhata, sopia, liittoutua, kiristää, valehdella ja sotia, vahvimmat ja ovelimmat voittavat. Tämä perimmäinen vahvimman vapaus on aina olemassa. Se mahdollistaa hitlerit ja stalinit, jotka saattavat nousta tuntemattomuudesta yksinvaltaan kymmenien miljoonien käskyttäjiksi ja tappajiksi.
Valtaan päässeiden ensimmäinen huoli ei kuitenkaan koske filosofisia kysymyksiä eikä kaikkien yhteistä etua vaan sitä, miten he parhaiten säilyttäisivät valtansa. Niinpä he laativat yhteiset säännöt sen käytännön vahvistamiseksi, jolla he ovat valtaan päässeet. Kuitenkin sillä erolla, että heillä on vapaus suoda itselleen valtaan kuuluvia etuoikeuksia ja kiistää vastustajien oikeuden vastatoimiin. Tällä tavoin vapaa kilpailu johtaa epävapaaseen yhteiskuntaan, jossa vahvimmat alistavat heikommat. Se tapahtuu riippumatta siitä, minkä vapauden puolesta voittajat ovat alun perin taistelemaan lähteneet.
Näin syntyneen ongelman ratkaisemiseen jako positiiviseen ja negatiiviseen vapauteen ei tarjoa teoreettistakaan apua. Vapaus on nähtävä yhteiskunnan rakenteellisena ominaisuutena. Määräävänä tekijänä on valta, joka on vapautta säätää yhteisiä sääntöjä, jotka kaventavat muiden vapauksia. Vapaus on vallan kääntöpuoli.
Millä periaatteella yhteisistä säännöistä on sitten päätettävä, jotta päättäjillä olisi mahdollisimman vähän valtaa laatia sääntöjä, jotka rajaavat muiden toimintavapauksia? Vastaus on: demokraattisella periaatteella. Yhteiskunnallinen vapaus on tasa-arvoista ja vapaata valintaa alhaalta päin. Vapaus on määräysvallan rajoittamista sen kohteiden valinnan vapaudella. Valta on valtaa säätää lakeja ja vapaus on vapautta valita lakien tekijöiden ja siten myös lakien välillä, jolloin sekä lakien tarjonta että niiden käyttöönotto muodostuu näin muodostuvan kiertokulun seurauksena. Jokaisen ääni on yhtä arvokas sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että päättäjien ja päätösten valintaa suoritettaessa. Siksi sananvapaus ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ovat demokratian ydinominaisuudet.
Edellä kuvattu valta on myös taloudellisen vallan perusta, sillä poliittinen valta säätää taloudenkin pelisäännöt ja omistajuus on poliittisesti säädelty ominaisuus. Vastaavasti edellä kuvattu vapaus on myös taloudellisen vapauden perusta. Taloudellinenkin vapaus on tasa-arvoista ja vapaata valintaa alhaalta päin.
Yksinvaltaista poliittista hallintaa vastaa taloudessa yksinvaltainen omistajuus. Tälle perustuvaa talousjärjestelmää sanotaan tässä kapitalismiksi. Sille on ominaista omaisuuden yksityinen hallinta sekä käytön suhteen että kaupankäynnin suhteen. Siihen kuuluu omistajan vapaus tehdä kaikenlaisia omaisuutensa käyttöä, vuokrausta ja myyntiä koskevia sopimuksia sekä vapaus salata omaisuutensa ja kaupankäyntinsä, paitsi poliittisen vallan erikseen määritellyissä kohteissa ja erikseen määritellyiltä kohteilta.
Edellä mainitut omistajuuden yksinvaltaan eli kapitalismiin perustuvat vapaudet, laeilla vahvistettuina oikeudet, ovat samanlaisia vallan kohteiden vapautta rajoittavia ja valtaa ja vaurautta keskittäviä tekijöitä kuin poliittisenkin yksinvallan oikeudet ja vapaus on samanlaista alhaalta vapaata valintaa kuin politiikassakin. Sananvapautta vastaa taloudessa omaisuuksia ja kauppoja koskeva sananvapaus. Toisin sanoen, vapaassa taloudessa poliittinen valta ei lakisääteisesti suojele näitä koskevia salaisuuksia. Yksilöiden vapauteen perustuvassa taloudessa jokainen saa pitää omat tietonsa salaisina, mutta yhteiset, toisia sitovat salassapitosopimukset ovat laittomia. Yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vastaa vapaassa taloudessa yleinen ja yhtäläinen osto-oikeus. Toisin sanoen, jokaisella on oltava yhtäläinen oikeus ostaa haluamiaan tuotteita kaikilta tuotteita myyntiin tarjoavilta. Myyjän on tarjottava tuotteitaan kaikille ja samoin ehdoin, mikä yhtäläinen kohtelu koskee paitsi hintoja myös tuotteita koskevia muita tietoja. Näiden ehtojen lisäksi vapaassa taloudessa poliittinen valta ei myönnä mitään erityisiä hallintaoikeuksia tuottajille ja omistajille. Siten esimerkiksi patentteihin ja tekijänoikeuksiin liittyviä taloudellisia yksinoikeuksia sen enempää kuin osakeyhtiöihin liittyvää rajoitettua omistajanvastuuta ei vapaassa taloudessa ole. Tällaista vapaaseen valintaan perustuvaa taloutta voidaan kutsua myös aidoksi markkinataloudeksi erotukseksi kapitalistisesta markkinataloudesta.
Ehkä vielä on syytä tarkentaa asiaa siltä kohdin, että myös kapitalismin väitetään toteuttavan vapaata markkinataloutta – sillähän sitä nimenomaan mainostetaan. Väite perustuu siihen, että kaupantekoa, joka tapahtuu molemmin puolin vapaaehtoisesti, pidetään sillä perusteella vapaana. Tässä ei ole kuitenkaan otettu huomioon sitä painostussuhdetta, joka tuotteen omistajalla on periaatteessa ja usein käytännössäkin sen haluajaan nähden. Omistajan vallassa on päättää myykö hän tuotettaan lainkaan ja jos myy niin mihin hintaan. Ostajalla ei ole valtaa vaatia itselleen mitään tuotetta johonkin määräämäänsä hintaan. Tästä syystä myyjä on lähtökohtaisesti ylhäällä painostusasemassa ja ostajat alhaalla heikompina.
Työn myyminen on kuitenkin poikkeus, sillä siinä myydään itseä eikä määrättyä tuotetta. Lisäksi työn tarjoajien ollessa köyhiä työn ostajalla on ylivertainen painostusase, nälkä. Nälän uhkaamana ihminen suostuu vapaaehtoisesti sopimukseen, jolla hän saa palkaksi yhden kanan työpanosta vastaan, joka tuottaa työn ostajalle kymmenen kanaa. Kun kaikki työnantajat noudattavat samaa liikeideaa, köyhyydestä pääseminen on erittäin hidasta. Vasemmiston vastaus ongelmaan on ollut työläisten organisoituminen poliittiseksi voimaksi, joka säätelee työpaikkojen omistusrakenteita ja rajoittaa työnantajien vapauksia. Näin korvataan vain yksi valtarakenne toisella. Eikä tämä poista talouden keskeistä ongelmaa, globaalia kilpailupainetta, joka painaa kuluttajien ja työläisten tuloja alas ja sijoittajien ja johtajien tuloja ylös. Sosialismi on vain kansallinen ratkaisu ja sen mahdollisuudet ovat sitä pienemmät mitä globaalimpaa talous on.
Vapaa markkinatalous on sen sijaan globaalisti antisosialistinen, niin poliittista kuin taloudellistakin valtaa purkava ratkaisu. Sen historiallinen paikka asettuu siihen, kun tavalliset kansalaiset ympäri maailman havahtuvat kestämättömiksi kasvaviin tuloeroihin ja jatkuvan kasvun vaatimuksiin. Ja kun he ymmärtävät, ettei taloudellinen vapaus ole kapitalismin sen enempää kuin sosialisminkaan suunnalla vaan demokratian idean soveltamisessa talouden sääntöihin.
-Matti Hyryläinen
