eli pistetään ihmiset muuttamaan sinne missä työ on tai käy sitten sieltä 180km päästä töissä.
Onko tämä 180 km nyt sitten jokin uusi ehto , että
lähempää ei edes osoiteta työpaikkoja ? Olen huomannut jo 20 km:n olevan monelle kynnys lähteä hakemaan aktiivisesti töitä, samoin esimerkiksi työmatka Helsingin puolelta toiselle voi olla käytännössä melkoisen hankala, monet mieluummin hyväksyvät vaika matalimmankin toimeentulotason, kuin työpaikan hankalan työmatkan takaa. Tuntuu, ettei se kannata, uhrata muutaman satasen takia 40-60 tuntia työmatkoihin kuukaudessa ! Tämä ajattelumalli välittyy kyllä työhönottajalle hyvin selvästi. Suoraan ei kukaan sano, et ei pysty, koska liikaa vaivaa ja liian vähän lisätuloa, ja asumistuet ja harkinnanvaraisiet lähtee perheeltä, vaan erinäisiä muita tekijöitä otetaan puheeksi, olen nähnyt jonkun suoranaisesti väheksyvän omia kykyjään, jotta ei tulisi valituksi !
Keskustelussa on tuo 180 km saanut liian suuren painoarvon. Miten vaan tuntuu, että ne, jotka eivät koskaan ole olleet työvoimaviranomaisten aktivointitoimien piirissä, ovat monesti niitä pitkämatkalaisia jo valmiiksi ? Epäröimättä ottaneet nuorukaisesta asti keikan kuin keikan. Ihan sama, onko Jyväskylässä tai jossakin.
Näistähän on tehty tutkimuksiakin, mutta vaikea niistä pohjimmaisista työmarkkinoilta syrjäytymisen syistä on saada otetta.
-SS-