Toisaalta hytissä ei sitten ole apumiehelle minkäänlaista tilaa. Koneiston puhdistettavuus on korkeintaan keskitasoa, jotkut rasvanipat ovat viheliäisissä paikoissa ja öljytikkukin on ikävässä paikassa. Jos säiliön pui liian täyteen, pullahtaa ylimenevä vilja ikävästi moottoritilaan. Vakiorengastuksella etenemiskyky on huonon puoleista märässä. Ei kannata yrittää liian pehmeisiin paikkoihin. Kostea ja sitkeä kylänurmikka saa terän pysähtymään ainakin omasta mielestäni yllättävän helposti.
Zeizei on aivan oikeassa arvostelussaan, osasi katsoa asiaa objektiivisemmin. Itse kun ajelen vielä kyseisellä kamppeella, olen niin tottunut noihin ominaisuuksiin
että eivät tulleet edes mieleeni -puutteet eivät ole niin pahoja.
Juniorille olen tosiaan kaivannut omaa paikkaa ohjaamossa. Tuuminnassa on ollut jo pidempään muuttaa koneiston käyttövivut toimimaan joko karamoottoreilla, paineilmasylintereillä tai hydraulisesti. Silloin vipujen tilalle saisi toisen istuimen.
Puhdistettavuus ei myöskään ole parhaasta päästä, ei yllä Sammon tasalle (oletan). Vilja- ja rajaisruuvien pohjat, seulaston alla, sentään avattavat... Toisaalta, hoidan lajikkeen vaihdon avaamalla elevaattorien luukut ja ajamalla joitakin metrejä kasvustoon. Tankin osalta tyhjennän viljaa maahan kunnes tulee "uutta". Joten puhdistuksee ei aikaa tärväänny.
Muutamaa rasvanippaa olen itse siirtänyt, kuten olkikelan painelaakerin. Mutta se viljasäiliössä oleva on kyllä hanurista, tosin vain kerran kaudessa. Viljasäiliön kanteen tein lisäpellit päätyihin, jottei se vilja tosiaan tulvi sinne moottorille. Säiliöön viljaa puskevassa ruuvissa saisi myös olla "ruuvia" hieman pidemmälle. Kosteammalla tavaralla, täyteen ajettaessa pakkaa viljan "ruuvin" loppuun. Sitä en ole vielä saanut jatkettua. Seurauksena sitten stoppi.. Renkaat tuli vaihdettua edessä 28" ja takana myös isoiksi, ensimmäisen ja samalla viimeisen upotuksen jäljiltä.