[Ja kun tuuli nousi tälle päivälle kunnolla, olikin sitten glyforuiskuilijat sopivasti liikkeellä, pöllyä meni komiasti useammansadan metrin päähän.
Eli kattelen, josko tuo tuulen yläpuolella oleva isompi juolainen lohko saa glyfoa, niin kannattaa jättää rukiin osalta karatepurkki kellariin.
-SS-
Joo. 
Mun ruislohkon vieressä olikin oraiden punerruksesta päätellen jo käynyt naapurilohkon täppäri ruiskuttelemassa glyfoa jonakin tuulisena päivänä. Miten olette toimineet yleensä tässä tilanteessa, purreet yksin hammasta, vaiko lähteneet vaatimaan korvauksia? Ei ollut ensimmäinen kerta kun meidän kylällä käy näin.
Ensinnäkin, tuuli on käynyt kaakosta jo päiväkausien ajan. Tsekkaa se ensiksi, onko edes mahdollista. Sitten kahukärpäsvioitus, varmista, ettei ole katkenneita lehtiä tai syötyä juurta. Ojanpyörtänöt ja kyseisen pellon rikkaruohot, ovatko myös alkaneet punertaa?
Muuten ei asialle oikein voi mitään, jos laitat sen ruismaan aukealle kovin aikaisin vihertämään, on aika mahdotonta löytää tuuletonta hetkeä alueen rikkaruiskutuksille, ilman valtavaa kastetta. Eli siinä siis pitää varautua tällaiseen riskiin, jos elokuulla jo oraalla. Yhden kerran olen käynyt vierellä varoittamassa, ja kun tuli ulos traktorista ja tuuli tuiversi takinliepeitä, isäntä ymmärsi riskin itsekin. Oli varmaan itsekin tyytyväinen, kun tajusi, edellisenä vuotena kylvettiin uudelleen lokakuulla se nurkka, käsin heitettiin siementä ja äestettiin kevyesti. Kyllä siihen semmoinen heinämäinen ohut ruis kasvoi, vaikka ei paljon jyvää ollut.
Sitten tämä joskus mainitsemani jo edesmennyt hieman huoleton ruiskuttelija kerran keksi nostaa puomit ylös ja pyrkiä ruiskuttamaan MCPA:ta rajalla kasvavaan haapa- ja leppäpusikkoon. Oltiin isän kanssa kuivurin pihalla, omenatarhan vieressä, ja alkoi naamalle tulla sumua sieltä oksien joukosta. Siinä pilvi tuli pusikosta hienosti läpi , väistettiin siinä sivulle, koska alkoi jo omat vaatteet haista. Parin päivän päästä kaikki raakileet tippuivat ja omenapuista hävisi useimmista oksista lehdet, jopa vanha mänty rusketti vuosikasvaimet. Pusikko ei paljon milläänsäkään ollut, koska latvukset eivät saaneet riittävästi sumua.
Seuraavana kesänä minut käskettiin vahtimaan, oli kova lounatuuli, ja ruisku tuli taas pellolle. Kerroin sitten pelloreunalla kun siinä juttua rakennettiin, että viime vuonna meni kolmasosa omppupuista siinä ruiskuoperaatiossa, että jos nää uudet taimet nyt säästäisi. Kauhistus oli toisen osapuolen kasvoilla melkoinen, ei vaan ollut tullut ajatelleeksi, että sen pusikon takanakin on jotakin joka voi ottaa itseensä.
Eli ajattelemattomuus on suurin syy, ei välttämättä näe kokonaisuutta sieltä traktorin päältä.
-SS-
