Sitä olen itsekin miettinyt, että onko miehellä vain ns putkiaivot, ettei sinne yksinkertaisesti mahdu tällä hetkellä muuta kuin tilan pitäminen toimintakuntoisena, vanhemmat kun eivät kaksin enää siihen pysty, on mieheni "pakko" tehdä palkkatyön ohessa niin paljon kuin voi tilankin töitä, toisarvoiseksi jää oma koti ja vaimo, ne kun on ns itsestäänselvyyksiä, ei osaa ajatella, että jonakin päivänä ei ehkä enää olekaan kotona sitä joka tekee ruuan ja pesee pyykit. Hän kun yhteistä hyvää kai kuitenkin ajattelee. Mutta tällä mallilla kun toimii, ei ehkä sitten olekaan häntä jonka kanssa siitä yhteisestä hyvästä nauttii, kun se on saavutettu.
ei ollenkaan huono ajatus, ettei lainaa saisi jollei vanhukset muuta kauas pois, monelle nuorelle tilanjatkajalle se voisi tuoda suunnattoman helpotuksen, jos ei ne "valvovat silmät" olisi kokoajan paikalla
Joskus muinoin, kun olin vielä vieraan palveluksessa, niin kuulin eräästä nuorehkosta isännästä jutun. Isäntä oli kovasti investoinut navettaan ja näin ollen paskahäntiensä vietävissä. Teki ahkerasti töitä ja investoi ja teki kahta enemmän töitä. Kävipä yhtenä aamuna sitten niin, että herätessään oli keittiön pöydällä lautasellinen kylmää kaurapuuroa. Vaimo oli lähtenyt, eikä sen koommin palannut.
Kansantaloustiedettä mukaillen toteaisin, että palkka on korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Se miten rahan tienaa, niin onkin sitte toinen juttu, mutta elämistä vartenhan sitä rahaa tehdään.
Epäselvä alustus, mutta mikäli miehesi visio tilan tulevasta kehityksestä ei ole selvillä, niin hällä ei oo visiota, vaan töitä tehdään niin kauan kun kiireet loppuu. Muista ja itsestä viis. Tuon sukutilaproblematiikan jätä käsittelemättä, kun se ei sinällään ole ongelma ensinkään, ellei siitä ongelmaa tee. Appivanhempiin kannatta kuitenkin pitää tietynlaista maantieteellistä etäisyyttä. Välitkin säilyy parempina, jos sillä nyt enää on merkitystä.
Höh täytyypä lähteä kuivurille.
