Mutta varsinkin aloituskommentti ja katkerat myötäkommentit kuvaavat erittäin osuvasti outoa yksilöimätöntä ahdistusta, joka hiertää syrjäytettyä kanssaviljelijää, kun konetehtailija, autokauppias, tonttigrynderi, soraharjunomistaja, pankkiiri, pörssipeluri, liikennelentäjä tai aivokirurgi tulevat ja hankkivat satoja hehtaareja, jopa tuhansia, ns. "oikeiden maanviljelijöiden" nenän edestä.
Halutaanko tällä keskustelulla nostaa esille se, että vain ja ainoastaan eräänlainen vajaakuntoisuus muiden elinkeinojen harjoittamiseen toisi pätevyyden ja luvan hankkia maatalousmaata ? Esimerkiksi perintökaaressa on tällaisesta esimerkki (25. L., 3§:
"Soveliaalla tilanpidonjatkajalla, jolla on selvästi paremmat mahdollisuudet toimia muussa ammatissa tai saada muutoin oma ja perheensä toimeentulo tilan ulkopuolelta, ei kuitenkaan ole etusijaa siihen nähden, jolla ei ole vastaavia valmiuksia ja toimeentulomahdollisuuksia, jos viimeksi mainitulla on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen."
Se, että jollakin on ammatti ja toimeentulo valmiiksi, ja tulee sorkkimaan maatilojen kiinteistömarkkinoita, sotii mainittuun lakiinkin kirjattua ajatusta vastaan; eli hieman jälkeenjääneiden jatkajien jopa etuoikeuteen jatkaa maanviljelysammattia. Perusteena siis , ettei voi pärjätä muualla.
-SS-