Karjantarkkailu on vanha termi, se on ollut jo pitkään maitotilaneuvonta tai tuotostarkkailu.

On hyötyä, toki riippuu paljon omasta kiinnostuksesta neuvontaa kohtaan; jos ei kiinnosta ne laskelmat, raportit ja muut niin eihän sitten kannata. Myös neuvojan ammattitaidolla on osuutta asiaan jotta saadaan kaikki hyöty.

Mielestäni oman kokemuksen mukaan paras taloudellinen hyöty karjanpidosta saadaan kun yhdistetään tuotostarkkailu, jalostusneuvonta (FABA) ja terveydenhuoltokäynti (Meijerin laatusopimus). Lisäksi peltopuolen asioitakin on hyvä päivittää välillä.

Yli puolet tuloista määräytyy kuitenkin pellolta eli rehusadosta ja sen laadusta koska se määrää lehmien tuotoksen, muun ruokinnan hinnan ja hedelmällisyyden. Ja kyllä nämä rehuasiat ovat hyvin tähteellinen osa maitotilaneuvontaa.

Tuotostarkkailutiloilla on meijerimaitoakin noin 1000 kiloa enemmän/lehmä eli sekin kertoo että kun liittyy tarkkailuun niin aletaan kiinnittämään oikeisiin asioihin huomiota. Muita lukuja ei oikein ole vertailuun saatavilla koska ei-tarkkailutiloilta ei juurikaan saada muita lukuja. Aika iso epätietoisuuden aukko. Miten voi tilaa kehittää ja parantaa kun ei ole mitään tietoja tuotannosta?

Tänäpäivänä kun ollaan menossa siihen että joko laajennetaan tai lopetetaan niin maidontuotanto ei ole enää alana sellainen että sitä vois tehdä ilman jatkuvaan tiedonkeräilyä. Automaattilypsysysteemit toki keräävät tietoa, mutta se ei vastaa sitä samaa mitä tarkkailussa voidaan tehdä. On aika iso tietoinen riski olla kuulumatta tarkkailuun, jos on laajentava ja kehittyvä tila.

Ilman tarkkailua on menty neljä vuotta, eikä ikävä ole ollut. Robo mittaa ja kirjaa maitomäärät sekä solut. Lehmäkohtaisia pitoisuuksia ei saa ellei sitten innostu viemään omat näytteet meijeriin. Toisaalta kuka oikeasti hyödyntää lehmäkohtaista pitoisuustietoa? No jalostuksessa ehkä, mutta sekin hoituu pitkälti ruokinnalla ja sonnivalinnalla.

Sulla pitäisi olla vielä yksi Lely jolla mittaisit pitoisuudet  . Mun mielestä pitoisuuksien perinnöllinen taso on todella tärkeä tieto, "hyvän lehmän" illuusio usein romuttuu, kun tietää mitä se lypsää. Lähes samoilla maitomäärillä on mun karjassa saman rodun yksilöillä ollut parhaimmillaan 100 kg:n ero 305 päivän valkuaistuotoksessa.

Mutta kukin tyylillään.

Jaa no en halua puolustella yhtään, mutta. Täydentävät ehdot edellyttävät tuotostarkkailua (miten sen kukin sitten muuten toteuttaakin), alennus siemennysmaksuista, eläimiä myydessä on etua tarkkailuun kuulumisesta, maitonäytteet lehmäkohtaisesti, ja mahdolliset palkinnot tarkkailutulosten perusteella. Nämä tuli ekana mieleen.

Hyvinvointituen ehdot:
4.4
Nautojen ruokinta ja muu hoito
Tilalla on harjoitettava järjestelmällistä tuotan-
toseurantaa. Tuotantoseurantaa voivat hoitaa
esimerkiksi neuvontajärjestö, meijeri, teuras-
tamo tai viljelijä itse. Nautojen ruokinnassa on
noudatettava kirjallista laskelmiin perustuvaa
ruokintasuunnitelmaa, jossa on huomioitu
eläinten kasvu- ja tuotantovaihe.

Täydentäviin ehtoihin ei edellytetä tarkkailuun kuulumista, vaan se koskee hyvinvointituen perusehtoja.

Juuri näin, eikä hyvinvointituessakaan edellytetä nimenomaan proagrian tarkkailuun kuulumista, eli tarkkailu voi olla myös omatoimista tms., kun vaan tärkeimmät tunnusluvut on esitettävissä.

 On aika iso tietoinen riski olla kuulumatta tarkkailuun, jos on laajentava ja kehittyvä tila.

***Avaas tätä hiukan, en nimittäin koe saavani tarkkailusta mitään sellaista tietoa, joka vaikuttaisi tilan kehittämiseen. Siis mitään sellaista, jota en pystyis muualta hankkimaan. Omatoimisen tarkkailun kiihokkeena voi olla jokin muukin kuin nimi nautalehdes...

Lainaus käyttäjältä: Rusina - 11.05.13 - klo:08:55

 On aika iso tietoinen riski olla kuulumatta tarkkailuun, jos on laajentava ja kehittyvä tila.

***Avaas tätä hiukan, en nimittäin koe saavani tarkkailusta mitään sellaista tietoa, joka vaikuttaisi tilan kehittämiseen. Siis mitään sellaista, jota en pystyis muualta hankkimaan. Omatoimisen tarkkailun kiihokkeena voi olla jokin muukin kuin nimi nautalehdes...

Kyllä se vaan niin taitaa olla että useimmilla neuvojillakin olis Apemieheltä opittavaa.

Samaa mieltä, vaikka kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Itselle neuvojien antamat neuvot ruokinnassa ym. on olleet aika turhia kun itsestään selvyyksiä vatvotaan. Hyvin harvoin näillä normaaleilla neuvojilla on mitään mullistavia ideoita ja uusia juttuja. Itse pitää hakea tieto jos aikoo kehittää hommaa.

Samaa mieltä, vaikka kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Itselle neuvojien antamat neuvot ruokinnassa ym. on olleet aika turhia kun itsestään selvyyksiä vatvotaan. Hyvin harvoin näillä normaaleilla neuvojilla on mitään mullistavia ideoita ja uusia juttuja. Itse pitää hakea tieto jos aikoo kehittää hommaa.

Tähän saumaan on perustettu Maitoyrittäjät ry 

Nämä ovat niitä tiloja joilta ProAgria käy katsomassa kuinka se homma hoidetaan 

Miksi pitää tietää lehmäkohtaset pitoisuudet jos karjaa ruokitaan appeella? 

Jostain lehdestä luin ettei ameriikan isoilla tiloilla yleensä ole asemalla edes maitomittareita, korkeintaan mitataan koko karjan maitomäärä.

Ilman tarkkailua on menty neljä vuotta, eikä ikävä ole ollut. Robo mittaa ja kirjaa maitomäärät sekä solut. Lehmäkohtaisia pitoisuuksia ei saa ellei sitten innostu viemään omat näytteet meijeriin. Toisaalta kuka oikeasti hyödyntää lehmäkohtaista pitoisuustietoa? No jalostuksessa ehkä, mutta sekin hoituu pitkälti ruokinnalla ja sonnivalinnalla.

Tämä ei ole kaikille ainut ja oikea tapa toimia, mutta itse olen kokenut sen käyttäjäystävällisemmäksi.

Jos kaikki toimisivat noin ja lopettaisivat maitonäytteiden oton helpottuisi aikanaan sonnienkin valinta kun ei olisi tietoja mistä valita. Samoin kävisi jos ei kukaan parjattu jalostusneuvoja rakennearvostelisi tai keräisi muitakaan tietoja eläimistä. Miten mitään jalostaa jos ei ole mistään jalostettavista mitään tietoa.
Maitotilaneuvonta henkilöityy paljolti itse neuvojaan, kuinka hänen käynnistään tila saa hyötyä. Asiantuntevasta neuvojasta, mikäli sellainen sattuu olemaan, ei koskaan voi olla haittaa. Ulkopuolinen näkee joitain asioita eri tavalla kuin itseään erinomaisena pitävä isäntä(tunnen piston sydämessäni) tai emäntä.

Olen monen teidän kanssanne samaa mieltä ettei karjantarkkailu nykyisellään juurikaan mitään selvää lisäarvoa tilalle tuo, mutta osin em. syistä johtuen tarkkailuun kuulutaan ja tullaan kuulumaan. Eikä tilannetta muuta ainakaan sekään tosiasia että itseni kanssa makuuhuoneen jakaa ex-jalostusneuvoja ja ex-maitotilaneuvoja, samassa persoonassa tosin. Kuka sitä nyt useampaa uskaltaisi ottaa...

Lainaus käyttäjältä: arzyboy - 11.05.13 - klo:19:33

Samaa mieltä, vaikka kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Itselle neuvojien antamat neuvot ruokinnassa ym. on olleet aika turhia kun itsestään selvyyksiä vatvotaan. Hyvin harvoin näillä normaaleilla neuvojilla on mitään mullistavia ideoita ja uusia juttuja. Itse pitää hakea tieto jos aikoo kehittää hommaa.

Tähän saumaan on perustettu Maitoyrittäjät ry 

Nämä ovat niitä tiloja joilta ProAgria käy katsomassa kuinka se homma hoidetaan 

Tosin ProAgria oli kyllä paikalla myös silloin kun Maitoyrittäjät alkuvuodesta esittäytyi Seinäjoella. Kyllä ne pikkuhiljaa ovat heränneet siihen että tilalla voi olla enemmän kuin 2 henkeä töissä.

Kuten kyöstikin totesi,

Neuvonnan hyödyllisyys on tapauskohtaista ja hyödytöntä neuvojaa en kehota ketään katselemaan tontilla yhtä kertaa enempää (mieluummin ei yhtään jos tiedon muuta kautta voi saada).
Mutta tuotosseurannasta jättäytyvät tosiaan pois ne jotka eivät kaipaa kovin paljoa tietoa karjastaan ja toisaalta uskovat että heillä ei ole mitään anettavaa jalostussektorilla tai eläinten myynnin saralla. Ovat toki varmaan oikeassa.

Miksi pitää tietää lehmäkohtaset pitoisuudet jos karjaa ruokitaan appeella? 

Jostain lehdestä luin ettei ameriikan isoilla tiloilla yleensä ole asemalla edes maitomittareita, korkeintaan mitataan koko karjan maitomäärä.

Keksisin äkkiä 10 hyvää syytä, mutta en viitsi jakaa niitä täällä ilmaiseksi 

Lainaus käyttäjältä: luomuviljelijä - 11.05.13 - klo:20:31

Miksi pitää tietää lehmäkohtaset pitoisuudet jos karjaa ruokitaan appeella? 

Jostain lehdestä luin ettei ameriikan isoilla tiloilla yleensä ole asemalla edes maitomittareita, korkeintaan mitataan koko karjan maitomäärä.

Keksisin äkkiä 10 hyvää syytä, mutta en viitsi jakaa niitä täällä ilmaiseksi 

Ja mä en muistanut yhtään vierailutilaa, jossa lehmäkohtaista maitomäärää ei olisi seurattu. Jostain syystähän näytteenottolaitteita valmistetaan jo lypsylaitteisiin.

Jos neuvonnastaluopuminen tulisi ajankohtaiseksi, en silti luopuisi lehmäkohtaisesta näytteenotosta. Ja tästä muodostuukin suurin kustannus. Jos karja olisi vakiintunut, sitä voisi ehkä harkita, mutta nykyisellään hajonta on aivan liian suuri, jotta ilman pitoisuustietoja voisi jalostusvalintaa tehdä.

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 12.05.13 - klo:09:01

Lainaus käyttäjältä: luomuviljelijä - 11.05.13 - klo:20:31

Miksi pitää tietää lehmäkohtaset pitoisuudet jos karjaa ruokitaan appeella? 

Jostain lehdestä luin ettei ameriikan isoilla tiloilla yleensä ole asemalla edes maitomittareita, korkeintaan mitataan koko karjan maitomäärä.

Keksisin äkkiä 10 hyvää syytä, mutta en viitsi jakaa niitä täällä ilmaiseksi 

Ja mä en muistanut yhtään vierailutilaa, jossa lehmäkohtaista maitomäärää ei olisi seurattu. Jostain syystähän näytteenottolaitteita valmistetaan jo lypsylaitteisiin.

Jos neuvonnastaluopuminen tulisi ajankohtaiseksi, en silti luopuisi lehmäkohtaisesta näytteenotosta. Ja tästä muodostuukin suurin kustannus. Jos karja olisi vakiintunut, sitä voisi ehkä harkita, mutta nykyisellään hajonta on aivan liian suuri, jotta ilman pitoisuustietoja voisi jalostusvalintaa tehdä.

Noita pitoisuuskokeita voisi tehdä itse... valikoidusta ryhmästä 

, mutta nykyisellään hajonta on aivan liian suuri, jotta ilman pitoisuustietoja voisi jalostusvalintaa tehdä.

***Mä en usko lehmäkohtaisen pitoisuusjalostukseen. Sattuman rooli on aivan liian iso ja syö jo perimän entisestään pientä osaa verrattuna ruokintaan. Kun karjakohtaisesti käyttää valkuaista nostattavaa sonniainesta, niin tulokset näkyvät selkeemmin tilipussissa...Toisekseen karjan taso pitää olla todella kova ennenkuin pitoisuuksiin perustuva karsinta astuu voimaan.