Katsoin äsken tuon aamusydämellä,jossa eräs mies kertoi karmeita kokemuksia omasta uskonelämästään.
Tässä muutamia:en täyttänyt tiettyjä asioita,joita seurakunnassa vaadittiin:en uskonut profetioihin enkä kielillä puhumisiin,Vastaan:en minäkään usko kaikkiin mutta kun eräässä rukoustilaisuudessa kuulin vieressäni olevan kehitysvammaisen naisen puhuvan ranskaa oikein kauniilla korostuksella,niin kyllä se oli todellista.
Koskaan en ole täyttänyt uskovaisen mittoja,mutta siitä ei ole nuhdeltu.
Rukoilemme sairaiden puolesta,kuten Jeesus käski,mutta se on vaan Jumalan armoa,jos paranee,koska kaikki eivät kuitenkaan parane,Kyse ei ole ihmisen omasta syystä,vaan yksinkertaisesti siitä,että me olemme kuolevaisia.
Mitään syyllistämistä eikä sortoa keskuudessamme tapahdu,kuten tuo mies väitti.Jokainen elää omantuntonsa mukaan ja vastaa omasta uskonelämästään.
Molemmat ohjelmassa esiintyjät olivat pettyneitä ja vihaisia.Ja tällaisiahan ohjelmatoimistot rakastavat.
Jos seurakunta toimisi,kuin tuo mies väitti,niin ei siellä ihmisiä kävisi.Onhan se surullista tuon miehen kohtalo,mutta siihen liittyy varmasti sellaista,jota hän ei kertonut,
Minä olen sellainen luonteeltani,että jos havaitsen seurakunnassa jotain sellaista,joka ei ole raamatun mukaista,kävelen puhujapönttöön ja tuon asian julki.Ja siitä keskustellaan ja perusteellisesti.Vielä tällaista ei ole tapahtunut.
