Voidaanko maanmittaustoimituksessa "määrätä" kulkuoikeus toisen omistuksessa olevan kiinteistön läpi, mikäli siinä on valmis tie mikä soveltuu kukuyhteydeksi uudelle määräalalle? Uudella määräalalla ei ole aikaisempaa tietä. Pitääkö olla painavat perusteet jos ei tahdo kulkuyhteyttä muodostettavan? Entä tien mahdollisesta kunnostamisesta syntyvät kustannukset, jakautuvatko sopimuksen mukaan vai onko nieltävä kaikki mikä tarjoillaan..? 

Noin epämääräiseen kysymykseen voi vastata juu ja ei.

Lueskele yksityistielakia, löytyy googlella.

Kaikkea ei tarvitse niellä. Mutta keskustelujen jälkeen toimituksen suorittaneen maanmittarin tarjoilut kannattaa aika usein niellä sovinolla  . Jos ne eivät maita, niin sitten pitää tehdä kirjallinen valitus toimituksessa ilmoitettulle taholle.

Uusille aloille kulku määrätään usein valmiita ja käytettyjä teitä tai reittejä pitkin. Syyn pitää olla tosiaan painava, jos kulkuyhteyttä ei halua ja ehdotettu yhteys on kokonaisuutena järkevin. Veikkaisin, että esim. toisen pihan läpi kulkuyhteyttä ei kovin helposti määräta, jos jotain muuta kautta melkein yhtä helposti pääsee. Kunnostamiskustannukset jakaantuvat sopimuksen mukaan, johon löytyy vakiintuneita laskukaavoja ja niissä on neuvotteluvaraa. Myös vanhan tien peruskorjauskustannuksia on mahdollista laskuttaa uudelta tienkäyttäjältä, jos korjauksesta on kulunut muutama vuosi. Tarkkaa vuosimäärää en muista.

Voidaanko maanmittaustoimituksessa "määrätä" kulkuoikeus toisen omistuksessa olevan kiinteistön läpi, mikäli siinä on valmis tie mikä soveltuu kukuyhteydeksi uudelle määräalalle? Uudella määräalalla ei ole aikaisempaa tietä. Pitääkö olla painavat perusteet jos ei tahdo kulkuyhteyttä muodostettavan? Entä tien mahdollisesta kunnostamisesta syntyvät kustannukset, jakautuvatko sopimuksen mukaan vai onko nieltävä kaikki mikä tarjoillaan..? 

Mulla oli joku vuosi sitten vastaava tilanne missä kahdelle naapuritilasta muodostetulle uudelle määräalalle perustettiin tieoikeus mun puolella näitten palstojen rajalle tulevaa peltotietä pitkin vaikka kantatilalla oli ollut tieoikeus täysin eri suunnasta, missä ei kuitenkaan varsinaisesti tietä ole ollut vuosikymmeniin.

Lohkomistoimituksessa kysyin toimitusinsinööriltä että mitä jos heittäydyn hankalaksi enkä suosiolla sitä tieoikeutta luovuta sille olemassa olevalle peltotien pätkälle, vastaus oli että siinä tapauksessa hän voi sen määrätä kulkemaan siitä.

En sitä sitten sen paremmin selvittänyt koska minunkin mielestäni paljon fiksumpihan se kulku on järjestää jo olemassa olevaa tietä sen sijaan että rakennettaisiin uutta tietä satoja metrejä pellon halki. Vaikka nyt tässä tapauksessa jouduinkin sen rasitteen verran kärsimään. Peltotien mistä tieoikeus perustettiin loppupään viimeinen pari sataa metriä siis oli siihen asti pelkästään minun käytössä, alkupäällä useampia osakkaita.

Jos tiehen on hiljattain tehty isompi perusparannus niin niitten kustannuksiin voidaan uudet osakkaat velvoittaa osallistumaan,  muutenhan kunnossapito menee sitten kuten muutenkin yksityistiessä.

Kaikkea ei tarvitse niellä. Mutta keskustelujen jälkeen toimituksen suorittaneen maanmittarin tarjoilut kannattaa aika usein niellä sovinolla  . Jos ne eivät maita, niin sitten pitää tehdä kirjallinen valitus toimituksessa ilmoitettulle taholle.

Uusille aloille kulku määrätään usein valmiita ja käytettyjä teitä tai reittejä pitkin. Syyn pitää olla tosiaan painava, jos kulkuyhteyttä ei halua ja ehdotettu yhteys on kokonaisuutena järkevin. Veikkaisin, että esim. toisen pihan läpi kulkuyhteyttä ei kovin helposti määräta, jos jotain muuta kautta melkein yhtä helposti pääsee. Kunnostamiskustannukset jakaantuvat sopimuksen mukaan, johon löytyy vakiintuneita laskukaavoja ja niissä on neuvotteluvaraa. Myös vanhan tien peruskorjauskustannuksia on mahdollista laskuttaa uudelta tienkäyttäjältä, jos korjauksesta on kulunut muutama vuosi. Tarkkaa vuosimäärää en muista.

 Jo on pieniä lapsia, niin tuvallisuus on se painava syy, millä pihanläpi ajo-oikeus saadaan kumottua maaoikeudessa.  Parikertaa on tullu vastaan kun muka ei ole muuta mahdollisuutta liikkumiseen sille palstalle, niin tie pitäisi tehdä maitteni /tai pihan läpi. Kun eivät ole haluneet tehdä sitä tietä sukulaistensa metsän läpi, mutta siläpä ne tiet nyt ovat.
10 vuotta on se aika josta peruskorjaamisen kustannuksia voidaan jyvittää uudelle tienosakkaalle.

Voidaanko maanmittaustoimituksessa "määrätä" kulkuoikeus toisen omistuksessa olevan kiinteistön läpi, mikäli siinä on valmis tie mikä soveltuu kukuyhteydeksi uudelle määräalalle? Uudella määräalalla ei ole aikaisempaa tietä. Pitääkö olla painavat perusteet jos ei tahdo kulkuyhteyttä muodostettavan? Entä tien mahdollisesta kunnostamisesta syntyvät kustannukset, jakautuvatko sopimuksen mukaan vai onko nieltävä kaikki mikä tarjoillaan..? 

Voidaan, jos kiinteistölle ei aiheudu kohtuutonta haittaa. Toimituksessa kannattaa vaatia, että määräalan omistaja osallistuu tien rakentamiskustannuksiin.

...10 vuotta on se aika josta peruskorjaamisen kustannuksia voidaan jyvittää uudelle tienosakkaalle.

Yksityistielaissa mainitaan kyllä 15 vuoden määräaika.

Lainaus käyttäjältä: Jätkä - 15.04.13 - klo:13:28

...10 vuotta on se aika josta peruskorjaamisen kustannuksia voidaan jyvittää uudelle tienosakkaalle.

Yksityistielaissa mainitaan kyllä 15 vuoden määräaika.

Tervetullut muutos (ennen tosiaan 10 v), vaikkakin saisi olla vielä pitempi aika. Perustelu: Jos liityn vesi ja/tai viemäriosuuskuntaan, liittymismaksu menee aina - ei vuosihelpotuksia. Toisen tekemälle tielle pääsee ilmaiseksi osakkaaksi, kun tien rakentamisesta on kulunut 15 v. Onko näissä suoritteissa jokin ratkaiseva ero ? Kaikki palvelevat kiinteistön käyttöä - kukin omalla tavallaan. Vain tieasioissa tienrakentajaa vedetään retkuun. En hyväksy.

Perusperiaatehan on, että jos on määrala, niin sille on AINA tieoikeus, joka siis on rasitteena jollain muulla kiinteistönomistajalla. Rasite määritellään lohkottaessa tuota määräalaa, yleensä kait se rasite tulee tuon määräalan myyneelle maanomistajalle. Mahdoton ajatus siis yleensäkin on määräala, jolle ei mene tietä.

Voidaanko maanmittaustoimituksessa "määrätä" kulkuoikeus toisen omistuksessa olevan kiinteistön läpi, mikäli siinä on valmis tie mikä soveltuu kukuyhteydeksi uudelle määräalalle? Uudella määräalalla ei ole aikaisempaa tietä. Pitääkö olla painavat perusteet jos ei tahdo kulkuyhteyttä muodostettavan? Entä tien mahdollisesta kunnostamisesta syntyvät kustannukset, jakautuvatko sopimuksen mukaan vai onko nieltävä kaikki mikä tarjoillaan..? 

Kysy sorkkikselta!

Perusperiaatehan on, että jos on määrala, niin sille on AINA tieoikeus, joka siis on rasitteena jollain muulla kiinteistönomistajalla. Rasite määritellään lohkottaessa tuota määräalaa, yleensä kait se rasite tulee tuon määräalan myyneelle maanomistajalle. Mahdoton ajatus siis yleensäkin on määräala, jolle ei mene tietä.

Noin asia on ollut muinoin. Nykyisin voidaan käyttää järkeä ja ihan silmillä katsella valmiita teitä. Tosin tuntuu siltä että vanhan systeemin omaksuneille ei pysty tekemään päivitystä, vasta seuraava sukupolvi saattaa asian oivaltaa.

Voi ne määrätä ja yleensä jos toimitusta vetävä on täysjärkinen niin kyllä se kohtuullisesta kohtaa saadaan säädettyä.

Lainaus käyttäjältä: nestori2 - 15.04.13 - klo:16:36

Perusperiaatehan on, että jos on määrala, niin sille on AINA tieoikeus, joka siis on rasitteena jollain muulla kiinteistönomistajalla. Rasite määritellään lohkottaessa tuota määräalaa, yleensä kait se rasite tulee tuon määräalan myyneelle maanomistajalle. Mahdoton ajatus siis yleensäkin on määräala, jolle ei mene tietä.

Noin asia on ollut muinoin. Nykyisin voidaan käyttää järkeä ja ihan silmillä katsella valmiita teitä. Tosin tuntuu siltä että vanhan systeemin omaksuneille ei pysty tekemään päivitystä, vasta seuraava sukupolvi saattaa asian oivaltaa.

Tuo rasite, joka lohkomisen yhteydessä määritetään, siirtyy aina kiinteistön mukana sen seuraavalle omistajalle. Siksipä kannattaa aina ottaa selvää noista rasitteista, kun aikoo maakiinteistöjä ostaa. Vaikka siis olisi järkevämpikin kulkutie kiinteistöltä, niin aina säilyy tuo kiinteistöpapereissa mainittu tieoikeus, se kun on näitä saavutettuja etuja, joista sitten ei luovuta ihan periaatteesta. 

Lainaus käyttäjältä: cosmic_cowboy - 15.04.13 - klo:18:39

Lainaus käyttäjältä: nestori2 - 15.04.13 - klo:16:36

Perusperiaatehan on, että jos on määrala, niin sille on AINA tieoikeus, joka siis on rasitteena jollain muulla kiinteistönomistajalla. Rasite määritellään lohkottaessa tuota määräalaa, yleensä kait se rasite tulee tuon määräalan myyneelle maanomistajalle. Mahdoton ajatus siis yleensäkin on määräala, jolle ei mene tietä.

Noin asia on ollut muinoin. Nykyisin voidaan käyttää järkeä ja ihan silmillä katsella valmiita teitä. Tosin tuntuu siltä että vanhan systeemin omaksuneille ei pysty tekemään päivitystä, vasta seuraava sukupolvi saattaa asian oivaltaa.

Tuo rasite, joka lohkomisen yhteydessä määritetään, siirtyy aina kiinteistön mukana sen seuraavalle omistajalle. Siksipä kannattaa aina ottaa selvää noista rasitteista, kun aikoo maakiinteistöjä ostaa. Vaikka siis olisi järkevämpikin kulkutie kiinteistöltä, niin aina säilyy tuo kiinteistöpapereissa mainittu tieoikeus, se kun on näitä saavutettuja etuja, joista sitten ei luovuta ihan periaatteesta. 

Joo eikä noita rasitteita pureta ihan extempore vaikka mieleen juolahtaisi ja muuten voisikin. Meillekin maanmittari totesi lohkomisen yhteydessä, että olis voinu tuommoiset vanhat kaivotkin tuolta siivota rasitteista (kun kannet on puoli metriä pellon pinnan alapuolella), mutta kun ei ollut kutsunut juuri sen naapurikiinteistön edustajia kokoukseen, niin jäi purkamatta.

Noita rasitteita on monenlasia.Tiedän omaanikin kiinteistöön(siis maatilaan) liittyvän rasitteen, jossa naapurin OK-talon omistajalla on oikeus ottaa läheltä olevasta lähdekaivosta vettä. Kaivo on edelleenkin olemassa, mutta sitä ei enää ole käytetty 15 vuoteen. Naapuritalo on omistajaa vaihtanut jo kaksi kertaa ja onneksi ei nykyinen talonomistaja  kait ole huomannut edes tuota oikeuttaan . Kaikenkaikkiaan nuo vuosikymmenten aikana muodostuneet rasitteet ovat usein ongelmallisia ja suurin hyötyjä taitavat olla lakimiehet