Miksi Pohjois-Korea tarvitsee ydinaseen?
Korean demokraattinen kansantasavalta (KDKT) teki kolmannen ydinkokeensa 12.2.2013. Tapahtuma on eräänlainen huipentuma tapahtumasarjalle, joka alkaa jo 1950-luvulta Korean sodasta ja sitä seuranneesta USA:n suorittamasta Etelä-Korean miehityksestä, joka jatkuu edelleen. Toinen välietappi tässä tapahtumaketjussa sijoittuu 1990-luvun puoliväliin, jolloin KDKT:n ja USA:n kesken sovittiin, että KDKT keskeyttää silloin rauhanomaisen ydinohjelman ja USA rakentaa korvaukseksi KDKT:aan kevytvesi-tyyppisen ydinvoimalan.

USA petti KDKT:n

Vuonna 1994 solmittu Geneven sopimus ei kuitenkaan pitänyt. KDKT toteutti oman osansa sulkemalla rakenteilla olevat ydinvoimalansa, mutta USA ei koskaan aloittanut kevytvesivoimaloiden rakentamista - aloitusmonttua lukuun ottamatta. Sen sijaan USA jatkoi KDKT uhkailemista ja kiristämistä. Merkittävä huononnus Korean niemimaan turvallisuustilanteessa tapahtui 2002, kun USA:n presidentti George W. Bush nimesi KDKT:n kuuluvan pahan akselille yhdessä Iranin ja Irakin kanssa. USAn hyökättyä Irakiin korealaiset huolestuivat - aivan syystä - josko KDKT olisi seuraava kohde ”pahan akselilla” johon USA hyökkää. Korealaiset ehdottivat, että USA solmisi heidän kanssaan hyökkäämättömyyssopimuksen. Tähän USA ei kuitenkaan suostunut, vaan totesi, että USA on valmis kaatamaan KDKT:n kansan valitseman hallituksen vaikka käyttämällä ydinaseita.

On aiheellista kysyä, jäikö KDKT:lle tosiasiallisesti muuta vaihtoehtoa kuin kehittää alun perin energiantuotannon tehostamiseen tähdännyttä ydinohjelmaansa sotilaalliseen suuntaan. Ei jäänyt.

Jatkuvaa informaatiosodankäyntiä

Sotilaallisen uhkailun ja kiristyksen rinnalla USA ja sen liittolaiset ovat pitäneet yllä jatkuvaa informaatiosotaa. Tähän kuuluu yhä uudestaan ja uudestaan toistuvat ”uutiset” ja fiktiiviset romaanit oletetuista vankileireistä tai vaikkapa kiista eteläkorealaisen taistelulaivan Cheonanin uppoamisesta. Harva tietää tai muistaa, että Kiinassa KDKT:n rajan tuntumassa toimii järjestöjä, jotka houkuttelevat pohjoiskorealaisia loikkaamaan länteen. Tai että KDKT:sta poistuva tavallinen omaisuus- tai henkirikollinenkin muuttuu rajan ylitettyään entiseksi poliittiseksi vangiksi.
Harva muistaa sitäkään, miksi Cheonanin tapaus vaipui hiljaisuudessa unholaan. Ehkä siksi, että KDKT:n syyllisyydestä ei löydetty todisteita vaan aluksen upotti omien lähettämä torpedo.
Näillä tavoilla yleistä mielipidettä käännytetään KDKT:aa vastaan. KDKT:n vastainen kansalaismielipide on tärkeää siinä vaiheessa jos USA hyökkää KDKT:aan.

Ihmisoikeudet pelinappulana

Informaatiosotaan kuuluu jatkuva KDKT:n ihmisoikeuksien arvostelu. Yhä paheneva taloussaarto kurittaa pohjoiskorealaista yhteiskuntaa ja heikentää mahdollisuuksia ostaa elintarvikkeita ulkomailta. Eikö tämä ole vakava, USA:n aiheuttama ihmisoikeusrikkomus. Entäpä sitten lisääntyvä korealaisvähemmistön uhkailu Japanissa? Puhutaan mm. koreankielisten koulujen sulkemisesta. Etnisten korealaisten yhteydenpitoa Koreaan vaikeutetaan koko ajan. Tai Etelä-Korean hallituksen väkivalta koreoiden jälleenyhdistymisaktivisteja vastaan. Puhumattakaan niistä eteläkorealaisista, jotka uskaltautuvat puolustamaan ääneen KDKT:aa. Missä sananvapaus on Etelä-Koreassa?

USAn ja muiden länsimaiden käsitys ihmisoikeuksista onkin suhteellista. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä niin kauan, kun niistä on hyötyä taloudelle ja pääoman vapaalle liikkuvuudelle. USA ei voi sallia, että pohjoiskorealainen talousmalli menestyisi ja saisi kannatusta muuallakin. Se uhkaisi vakavasti uusliberalistista talouspolitiikkaan kuuluvaa poliittisen vaihtoehdottomuuden doktriinia. Jos jossain muualta leviäisi toimiva malli uusliberalistiselle talouspolitiikalle, miten vaihtoehdottomuutta voisi perustella enää länsimaissakaan.

Tieteelliset satelliitit

KDKT laukaisi Kwangmyongsong 3-2 -satelliitin viime joulukuussa. Laukaisun väitettiin olleen ohjuskoe, vaikka kaikki ovat tunnustaneet, että raketti vei kiertoradalle tieteellisen satelliitin. Laukaisu oli rauhanomainen toimi, jonka päämääränä oli edistää KDKT:n taloudellista rakennustyötä ja parantaa kansalaisten elinoloja. Korealaiset tarvitsevat esimerkiksi tarkempia säätietoja kuin mitä yksityiset firmat ovat valmiita - USAn painostuksesta - myymään. Eikö silloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää oman satelliittiteknologian kehittäminen? Kukaan ei asettanut kyseenalaiseksi Etelä-Korean hieman myöhemmin tekemää satelliitin laukaisemista. Minkä takia KDKT:n satelliitti on tuomittavampi kuin Etelä-Korean satelliitti?
Ydinaseeton Korean niemimaa

Korealaisten tavoitteena on ollut ydinaseeton Korean niemimaa. Periaatteen vahvisti useasti presidentti Kim Il Sung. Painostus KDKT:aa kohtaan kuitenkin koko ajan lisääntynyt. Tämän vuoksi KDKT:lle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin turvata ydinpelotteeseen. Kiristyneet pakotteet ovat johtaneet siihen, että enää KDKT ei pidä realistisena ydinaseriisuntaa pelkästään Korean niemimaalla, vaan ydinaseista voidaan luopua vasta sitten kun muutkin niin toimivat.

Pitkällä aikavälillä KDKT:n ydinase todennäköisesti vakauttaa Korean niemimaan tilannetta, sillä se vaikeuttaa USAn hyökkäysaikeita KDKT:aan. Juuri tästä syystä USA ja länsimaat niin voimallisesti vastustavatkin KDKT:n ydinasetta. Kaikki tietävät että KDKT ei uhkaa ketään. Korealaiset haluavat vain turvata kansanvallan ja sosialismin säilymisen Korean niemimaan pohjoisosissa, oikeuden päättää itse omasta tulevaisuudestaan.

Juha Kieksi

"ihmisoikeudet ovat tärkeitä" koskahan maanviljelijöille löytyy ne ihmisoikeudet

"ihmisoikeudet ovat tärkeitä" koskahan maanviljelijöille löytyy ne ihmisoikeudet

Heti sinä samana päivänä kun asiasta ruikuttaminen lopetetaan  Eivät ruikuttajat maailmassa mitään saa.

Feministitkin ovat ruikuttaneet naisasiaansa vuos`kymmenet ja aikaansaaneet lähinnä sekaanusta ja naisten aseman kurjistumista. Nätisti toivomalla naiset saavat aina kaiken haluamansa kuitenkin 

"ihmisoikeudet ovat tärkeitä" koskahan maanviljelijöille löytyy ne ihmisoikeudet

Perätila sen sano. Maanviljelijällä on aina ihmisoikeudet. Ymmärtäis vaan erottaa yrityksensä henkilöstään. Jos yritystoimintaan kohdistuu sääntelyä ja valvontaa, ei se tarkoita sitä, että se kohdistuisi yrittäjään henkilönä.

Nyt meni taas apilakselle vaikiaks. Näitä abstrtt...kh.. juttuja

Löysikö sepe noita Kieksin kannanottoja enemmän? Ukko vaikuttaa ihan apilakselta. Propaganda uppoaa kuin tukiaiset maaseutuun

Lainaus käyttäjältä: apilas - 02.04.13 - klo:14:54

"ihmisoikeudet ovat tärkeitä" koskahan maanviljelijöille löytyy ne ihmisoikeudet

Perätila sen sano. Maanviljelijällä on aina ihmisoikeudet. Ymmärtäis vaan erottaa yrityksensä henkilöstään. Jos yritystoimintaan kohdistuu sääntelyä ja valvontaa, ei se tarkoita sitä, että se kohdistuisi yrittäjään henkilönä.

Nyt meni taas apilakselle vaikiaks. Näitä abstrtt...kh.. juttuja

Löysikö sepe noita Kieksin kannanottoja enemmän? Ukko vaikuttaa ihan apilakselta. Propaganda uppoaa kuin tukiaiset maaseutuun

niin   tekeekö   pohjois  korea    ja  evira   ihmiskokeita 

niin   tekeekö   pohjois  korea    ja  evira   ihmiskokeita 

Joo tekee. Evira testaa kuinka paljon ruuantuotantosektori kestää puppusäädöksiä, joilla estetään esim pienten teurastamojen toiminta ja kehittyminen. Byrokratia on aivan suoraa pohjoiskoreaa

"ihmisoikeudet ovat tärkeitä" koskahan maanviljelijöille löytyy ne ihmisoikeudet

Ehkä ne eivät syöksy sontaluukusta sisään. 

Lainaus käyttäjältä: apilas - 02.04.13 - klo:14:54

"ihmisoikeudet ovat tärkeitä" koskahan maanviljelijöille löytyy ne ihmisoikeudet

Perätila sen sano. Maanviljelijällä on aina ihmisoikeudet. Ymmärtäis vaan erottaa yrityksensä henkilöstään. Jos yritystoimintaan kohdistuu sääntelyä ja valvontaa, ei se tarkoita sitä, että se kohdistuisi yrittäjään henkilönä.

Nyt meni taas apilakselle vaikiaks. Näitä abstrtt...kh.. juttuja

Löysikö sepe noita Kieksin kannanottoja enemmän? Ukko vaikuttaa ihan apilakselta. Propaganda uppoaa kuin tukiaiset maaseutuun

Muodostakaamme yhteisrintama globalisaatiota vastaan
 
Juha Kieksi (06.2010)
Elämme hyvin vaikeita aikoja. Kapitalismi ja globalisaatio aiheuttavat yhä suurempaa kärsimystä ympäri maailmaa. Maailman talous pyörii yksinomaan suurpääoman ehdoilla eikä riippumattomalle, kansan eduista lähtevälle politiikalle tunnu olevan sijaa. Myös läntinen media tukee kritiikittä nykyistä järjestelmää, eikä vastakkaisten näkemysten saaminen julkisuuteen ole helppoa.
Merkittävä maailmanpolitiikan muutos tapahtui 20 vuotta sitten Itä-Euroopan sosialismin romahtamisen myötä. Työväestö menetti tuen, jonka Neuvostoliiton olemassaolo heille antoi. Aikaisemmin kapitalistien oli ollut pakko ottaa työläisten vaatimukset huomioon ja kehittää työntekijöiden palkkatasoa ja työoloja. Uudessa tilanteessa vastavoimaa ei enää ollut.
Tilanne johti Suomessa riippumattomuuden ja omavaraisuuden jyrkkään vähentymiseen. Yksi keskeisistä tekijöistä oli Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995.
EU:n myötä pääoman, tavaroiden ja palvelusten liikkuminen vapautettiin. Tätä seurasi voimakas talouden rakennemuutos. Vuosina 1990–2007 pääomienvienti kasvoi 1264 prosenttia. Suomen omavararaisuus laski, mikä johti työttömyyden, pätkätöiden ja köyhyyden lisääntymiseen. Samaan aikaa yritys-, pääoma- ja osinkoverotuksesta vähennettiin lähes puolet. Omavaraisuuden alasajo aiheutti laman. Sitä edeltänyttä työllisyyttä ei ole vieläkään saavutettu. Aiemmin todella harvinaiset epätyypilliset määrä- ja osa-aikaiset pätkätyösuhteet ovat muuttuneet tyypillisiksi. Niistä kärsii enemmän kuin joka toinen palkkatyöläinen. Nyt puhutaan jo lakko-oikeuden rajoittamisestakin.
Taloudellisen omavaraisuuden heikkeneminen tarkoittaa sitä, että yksittäisen kansakunnan on yhä vaikeampi irrottautua kapitalistiblokkien määräysvallasta.
 
Kapitalismin maailmanlaajuinen kriisiytyminen
Kuluneena 20 vuotena kapitalismin on globalisoitunut ja toisaalta kriisiytynyt.
Globalisaation myötä muodostui tilanne, jossa työtulojen osuus kansantulosta aleni kautta maailman ja pääomatulojen osuus nousi. Työtulojen osuuden lasku aiheutti kysynnän laskun. Pienituloisin kansan osa velkaantui työtulojen riittämättömyyden takia.
Finanssikriisin ytimessä on pankkien romahtaminen. Monenlainen petosmainen toiminta finanssialalla yleistyi. Yhdysvallat, Japani ja EU-maat sekä muut OECD-järjestöön kuuluvat maat ovat antaneet pankeille takauksia 6 000 miljardia euroa. Summa on 850 euroa jokaista maailman asiakasta kohden. Se on kuudennes maailman tuotannosta.
Tapahtumat noudattavat hyvin Marxin ja Leninin kuvaamaa kehitysmallia. Globalisaation myötä kehitysmaat on alistettu imperialismin yhä voimakkaampaan ohjaukseen. Kehityksestä ovat kärsineet ihmiset ja ympäristö. Työläisten kannalta tämä on tarkoittanut työolojen heikkenemistä, työttömyyden kasvua, työsuhteiden pirstaloitumista jne. Voittajia ovat olleet maailmanlaajuiset suuryritykset.
 
Sodat kertovat kapitalismin kriisistä
Kapitalismin kriisiytyminen näkyy myös lisääntyneinä sotina. Jugoslavian, Irakin ja Afganistanin sodat on naamioitu ihmisoikeuksien puolesta käytäviksi sodiksi. Tämä ei pidä paikkaansa. taustalla on kapitalistien strategisten asemien varmistaminen ja luonnonvarojen saannin turvaaminen.
Suomen kannalta yksi tärkeä linkki tässä asiassa on NATOn laajentuminen. Suomessa oikeisto puhuu voimakkaasti NATOon liittymisen puolesta. Kansa vastustaa toistaiseksi, mutta media on valjastettu muokkaamaan julkista mielipidettä NATO-myönteiseksi. Käytännössä riippumattomalla medialla on käytössään hyvin pienet resurssit, ainakin Suomessa.
 
Globalisaation kurjistaa työväestöä ja ympäristöä
Kapitalismi perustuu toisaalta työvoiman riistoon mutta toisaalta luonnonvarojen lyhytnäköiseen hyväksikäyttöön. Tilanne ei ole muuttunut peruslähtökohdiltaan miksikään kahdessa sadassa vuodessa.
Globalisaation myötä pääomien liikkuvuus on lisääntynyt ja vapaakaupan myötä kehitysmaiden taloudellinen omavaraisuus on koko ajan vähentynyt. Kehitysmailta kielletään mahdollisuus kehittymiseen ja taloudelliseen omavaraisuuteen. Esimerkkinä mainittakoon Haitin riisintuotanto. Ennen vapaakauppaa Haiti tuotti itse oman riisinsä ja oli omavarainen. Vapaakauppaan pakottamisen myötä markkinoille tulvi halpaa amerikkalaista riisiä ja haitilaiset riisintuottajat jäivät työttömäksi. Hyvä esimerkki siitä ketä globalisaatio hyödyttää. Amerikkalaista suurpääomaa. Vapaakaupan takia tuonti on karannut käsistä ja tuhonnut niiden omavararaisuuden. USA:n suurpääoma kahmii suunnattomia voittoja kaikkialla maailmassa.
Toinen nykyajalle ominainen piirre on ympäristökriisien kärjistyminen. Merkittävimpänä mainittakoon biodiversiteetin vähentyminen ja ilmastonmuutos. Länsimaat ovat hankkineet elintasonsa hyödyntämällä surutta luonnonvaroja ja pilaamalla ympäristöä. Nyt kun tarvitaan muutosta, maksajaksi ovat joutumassa kehitysmaat ja teollisuusmaiden työväestö.
 
Mitä on tehtävä?
Olemme kaikki sitä mieltä, että tarvitaan muutos, mutta mitä on tehtävä? Neuvostonliiton ja Itä-Euroopan sosialismin romahduksen yhtenä syynä oli pysähtyneisyys ideologisissa kysymyksissä. Sosialismin kehittäminen laiminlyötiin ja ryhdyttiin kilpailemaan kapitalismin kanssa tavarantuotannossa. Meillä on kuitenkin hyviäkin esimerkkejä sosialistisen yhteiskunnan rakentamisesta niin, että ideologia kehittyy jatkuvasti ottaen huomioon kansalliset ja kansainväliset olosuhteet. Tällainen on KDKT ja Juche-aate. Maailmassa käydään edelleen taistelua materialistisen ja idealistisen yhteiskuntakäsityksen välillä. Pääsihteeri Kim Jong Il onkin todennut, että muutos ei ole mahdollista ilman vallankumouksellista ideologiaa. Juche-aate on juuri tällainen dynaaminen vallankumouksellinen ideologia jonka alle vallankumouksellinen taistelu olisi hyvä koota.
Hyvin keskeistä on yhteisen rintaman muodostaminen globalisaatiota vastaan kansallisen riippumattomuuden lisäämiseksi. Juuri niin kuin pääsihteeri Kim Jong Il on todennut: ”Vallankumouksessa ja rakennustyössä on pantava alulle laajoja joukkoliikkeitä”.
Globalisaatiokritiikki on hajaantunut erilaisiin ryhmiin, joiden välinen yhteistyö on vähäistä. Lisäksi rintamapolitiikkaa on perinteisesti kehitetty mm. äärioikeistolaisuutta, fasismia, rotusortoa, sotaa vastaan, luonnon, ympäristön, eläinten ja rauhan puolesta. Tällaisen toiminnan sisältönä on aina toimiminen monopolipääoman valtaa vastaan työtätekevän kansan puolesta.
Meidän on pystyttävä yhdistämään globalisaatiokritiikin kannattaja taisteluun riippumattomuuden puolesta. Vain yhteisrintamassa voimme saavuttaa edistystä. Yhteisrintaman muodostaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Lenin komensi 100 vuotta sitten vallankumoukselliset kaduille kansan pariin. Sama kehotus toimii edelleen. Meidän on uskallettava mennä kansan pariin toisaalta kertomaan KDKT:n rakennustyöstä ja toisaalta riippumattomuuden ideologiasta.
Työn muodot vaihtelevat eri puolilla maailmaa. Euroopassa meidän on panostettava internetiin ja sosiaaliseen mediaan. Emme saa kokouksiin ja seminaareihin muuta kuin kaikkien aktiivisimmat ihmiset. Suuret joukot, erityisesti nuoret on tavoitettavissa sähköisen median kautta. Meidän on panostettava siihen, että keskeiset Juche-aatteen teoreettiset julkaisut ja KDKT:n vallankumouksen ja sosialistisen yhteiskunnan rakentamisen kokemuksen on saatavilla sähköisesti eurooppalaisilla kielillä. Myöskään hyvien käytäntöjen levittämistä eri maiden aktivistien välillä ei voi aliarvioida. Tähänkin työhön sosiaalinen media luo erinomaiset mahdollisuudet.
Muutos on välttämätön, mutta eteneminen tapahtuu pienin askelin. Aloittakaamme jo tänään.

  Toden totta, täähän on aivan Apilaksen kynästä.
 

VAIN RIIPPUMATTOMUUS TAKAA IHMISOIKEUDET
Juha Kieksi
Porvarillisesta mediasta saamme lukea usein, miten Pohjois-Koreassa ei ole ihmisoikeuksia, ihmisiä teljetään leireille poliittisten mielipiteittensä vuoksi ja että Pohjois-Koreaa hallitsevat diktaattorit
toisensa perään. Mitenhän asia oikein mahtaa olla?
Maailmassa käydään edelleen kamppailua sosialismin ja kapitalismin välillä niin kuin on tehty viimeiset 150 vuotta. Kritiikki KDKT:n ihmisoikeuksia kohtaan on osa tätä kamppailua, jossa ratkaistaan mihin suuntaan yhteiskuntaa kehitetään. Valitsemmeko tien kansojen itsemääräämisoikeuksien puolesta kohti riippumattomuutta vaiko tien suurpääoman etujen puolustamiseksi ja kansojen
loputtomaksi kurjistumiseksi.
Yleismaailmalliset ihmisoikeudet kuuluvat kaikille
Ihmisoikeudet on määritelty 1948 YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, johon KDKT:kin on sitoutunut. Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmisoikeuksien julistuksen periaatteet on taattu KDKT:n vuoden 2010 perustuslaissa seuraavasti:
Kansalaisten oikeudet:
1. Korean demokraattisessa kansantasavallassa kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet perustuvat kollektiiviseen periaatteeseen "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta". 63 art.
2. Valtio turvaa pysyvästi aidot demokraattiset vapaudet ja oikeudet sekä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin kaikille kansalaisille. 64 art.
3. Kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset oikeudet valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä.
65 art.
4. Kaikilla 17 vuotta täyttäneillä kansalaisilla on oikeus valita ja tulla valituksi vaaleissa riippumatta sukupuolesta, rodusta, ammatista, asuinajan pituudesta, varallisuudesta ja koulutuksesta, puoluekannasta, poliittisista mielipiteistä ja uskonnosta. 66 art.
5. Kansalaisilla on puhe-, lehdistön, kokoontumis-, yhdistymis- ja mielenosoitusvapaus. 67 art.
6. Kansalaisilla on uskonnon vapaus. 68 art.
7. Kansalaisilla on oikeus tehdä valituksia ja esittää anomuksia. 69 art.
8. Kansalaisilla on oikeus työhön. Kaikki terveet kansalaiset valitsevat ammattinsa oman halunsa ja lahjojensa mukaisesti ja heille turvataan vakinainen työ ja työolosuhteet. Kansalaiset tekevät työtä kykyjensä mukaan ja saavat korvauksen tekemänsä työn määrän ja laadun mukaan. 70 art.
9. Kansalaisilla on oikeus lepoon. 71 art.
10. Kansalaisilla on oikeus maksuttomaan lääkärinhoitoon. 72 art.
11. Kansalaisilla on oikeus maksuttomaan koulutukseen. 73 art.
12. Kansalaisilla on tieteen, kirjallisuuden ja taiteen harjoittamisen vapaus. 74 art.
13. Kansalaisilla on asumisen ja matkailun vapaus. 75 art.
14. Naisilla on tasavertainen yhteiskunnallinen asema ja samat oikeudet kuin miehillä. 77 art.
15. Avioliitto ja perhe ovat valtion suojeluksessa. Valtio kiinnittää suurta huomiota perheen, yhteiskunnan perussolun, lujittamiseen. 78 art.
16. Kansalaisille turvataan henkilökohtainen ja asunnon koskemattomuus ja kirjeenvaihdon yksityisyys. Kansalaista ei saa valvoa tai pidättää eikä kotietsintää järjestää muuta kuin lain
nojalla. 79 art.Kansalaisten velvollisuudet
1. Kansalaisten tulee lujasti suojata kansan poliittista ja ideologista yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta, eheyttä ja ihmisten yhteenkuuluvuutta. Kansalaisten tulee palvella organisaatioitansa ja kollektiivia sekä työtä uskollisesti yhteiskunnan ja ihmisten parhaaksi. 81 art.
2. Kansalaisten tulee noudattaa tarkoin valtion lakeja ja sosialistista elämäntapaa ja puolustaa
kunniaansa ja arvokkuuttaan Korean demokraattisen kansantasavallan kansalaisina. 82 art.
3. Kansalaisten pyhä velvollisuus ja kunnia on tehdä työtä. Kansalaisten tulee vapaaehtoisesti
ja rehellisesti osallistua työhön ja noudattaa tarkoin työkuria ja työaikoja. 83 art.
4. Kansalaisten tulee käsitellä valtion ja yhteistä omaisuutta huolella, vastustaa sen kaikenlaista väärinkäyttöä ja tuhlausta ja hoitaa kansantaloutta uutterasti isännän asentein.
5. Valtion ja yhteiskunnallisten osuustoimintajärjestöjen omaisuus on loukkaamaton 84 art.
6. Kansalaisten tullee jatkuvasti lisätä vallankumouksellista valppautta ja uskollisesti taistella
valtion turvallisuuden puolesta. 85 art.
7. Kansallinen puolustus on kansalaisten korkein velvollisuus ja kunnia. Kansalaisten tulee
puolustaa maata ja palvella armeijassa lain säätämällä tavalla. 86 art.
Vapaus riistosta ja oikeus työhön
Porvarillisen demokratian käsitys ihmisoikeuksista nostaa esiin yleensä yksikön vapauden käsitteen. Porvarillinen vapauden käsite on kuitenkin tarkoitushakuinen. Sillä ei länsimaissa tarkoiteta
vapautta riistosta eikä oikeutta työhön, jotka ovat keskeisiä vapauden ilmenemismuotoja sosialistisessa yhteiskunnassa, kuten Pohjois-Koreassa.
Ei voi olla todellista vapautta ilman riippumattomuutta. Korealaiset korostavat, että riippumattomuus on sellaisen ihmisen ominaisuus, joka haluaa elää ja kehittyä riippumattomana halliten maailmaa ja omaa kohtaloaan. Riippumattomuus on ominaisuus, joka vastustaa kaikenlaista alistamista ja käskyvaltaa. KDKT:n perustuslain 63 artikla kuvaa hyvin korealaista yhteiskuntaa: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Ellei ihminen ole vapaa köyhyydestä ja riistosta, kaikki muut yksilön oikeudet ja vapaudet jäävät
hänelle vähäpätöisiksi. Pohjois-Koreassa työttömyyttä ei ole koska valtio takaa oikeuden työhön
perustuslain mukaan. Suomenkin perustuslaissa on oikeus työhön (18 §), mutta se ei toteudu. Yli
10 % työvoimasta on työttömänä, kursseilla tai pätkätöissä, jotka eivät takaa köyhyysrajan ylittävää
toimeentuloa. Työttömyyden myötä yli 10 % työvoimasta sysätään myös työhön liittyvien sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle - syrjäytymisvaaraan.
Vaalit Koreassa
KDKT:n perustuslain 66 artiklan mukaisesti kaikilla 17 vuotta täyttäneillä kansalaisilla on oikeus
valita ja tulla valituksi vaaleissa riippumatta sukupuolesta, rodusta, ammatista, asuinajan pituudesta, varallisuudesta ja koulutuksesta, puoluekannasta, poliittisista mielipiteistä ja uskonnosta.
Vaalikäytäntö on kuitenkin hieman erilainen kuin meillä länsimaissa on totuttu. Vaalit ovat enemmistövaalit, joissa kustakin vaalipiiristä valitaan yksi ehdokas. Asetettu ehdokas voidaan varsinaisissa vaaleissa vain joko hyväksyä tai hylätä. Tämän perusteella väitetään, että Korean demokraattisessa kansantasavallassa ei olisi käytännössä demokratiaa. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Korean työväenpuolue ja muuta kansalaisjärjestöt ovat asettaneet ehdokkaat kaikilla tasoilla pitkällisessä prosessissa, jonka kuluessa käydään vaalikamppailu siitä kenet asetetaan ehdolle. Lisäksi on muistettava, että Koreassa on Korean työväenpuolueen lisäksi kaksi muutakin puoluetta; Korean sosiaalidemokraattinen puolue ja
uskonnollinen Chondoistinen puolue.
Näin ollen vaalikamppailu on paljon lähempänä tavallista ihmistä kuin vaikkapa täällä Suomessa
eikä valintaa ratkaise käytettävissä oleva rahamäärä vaan henkilön ominaisuudet ja työskentely
kollektiivin puolesta. Valituksi tulleilla ehdokkailla on ns. imperatiivinen mandaatti. Heitä velvoittavat
juridisesti ne ohjelmat ja tavoitteet, joihin he ovat vaaleja edeltävässä prosessissa sitoutuneet. Tä-
mä on ruohonjuuritason demokratiaa, josta me länsimaissa voimme vain haaveilla.
Ruohonjuuritason demokratiaa
Korean demokraattisessa kansantasavallassa tuotantovälineet mukaan lukien media ovat yhteiskunnan omistuksessa kun taas Suomessa tiedotusvälineet ovat osa suuria, jopa kansainvälisiä
mediakonserneja. On totta, että Suomessa toteutuu eräänlainen lehdistön vapaus teoriassa
KDKT:ta monipuolisemmin. Käytännön kannalta olennaisinta on kuitenkin se, kuinka hyvin tavallisen kansalaisen toiveet ja ehdotukset toteutuvat, kuinka hyvin yhteiskunta pystyy korjaamaan virheitään. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna KDKT:n tilanne on Suomea valoisampi.
Pohjoiskorealainen yhteiskunta perustuu neuvostoihin, jotka ovat ruohonjuuritason elementtejä,
mitkä turvaavat suoran demokratian toteutumisen. Työpaikka ja kaupunginosa neuvostoissa käydään jatkuvasti keskusteluita yhteiskunnan kehittämiseksi ja työväestön elinolojen parantamiseksi.
Neuvostojen kautta kehittämisideat yhteiskunnan parantamiseksi etenevät alhaalta ylöspäin. Pelkän kritiikin esittäminen ilman korjausehdotusta ei ole kovin hedelmällistä. Korealaisessa järjestelmässä tämä on ratkaistu erinomaisen hyvin neuvostojen keskeisellä roolilla yhteiskunnan kehittä-
misessä. Esimerkkinä ruohonjuuritason kehittämisehdotuksista voidaan mainita tupakoinnin vastainen taistelu. Vielä 5 vuotta sitten 80 - 90 % korealaisista miehistä tupakoi, mukaan lukien pää-
sihteeri Kim Jong Il. Kampanjan aikana ruohonjuuritasolta nousi ehdotus, että pääsihteeri Kim
Jong Ilin tulisi lopettaa tupakointi, jotta hän toimisi positiivisena esimerkkinä muille. Näin sitten tapahtuikin.
Länsimainen media ideologian levittäjänä
Länsimaissa media toimii porvarillisen teorian mukaan yhteiskunnan vahtikoirana ja tuo esiin yhteiskuntaan ja hallintoon liittyviä epäkohtia. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Pääosa mediasta
on kansainvälisen suurpääoman hallinnassa ja edistää systemaattisesti suurpääoman edustamia
arvoja ja maailmankuvaa. Täsmälleen samaa maailmankuvaa, jota johtavat poliitikot edustavat.
Median avulla muokataan mielipiteitä ja käydään informaatiosotaa suurpääoman vallan ja riippumattomuuden välillä. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Jugoslavian sota, Irakin sota tai Libyan sota.
Yhteistä näille tapahtumille on se, että kaikkiin näihin maihin on hyökätty länsimaiden geopoliittisten intressien turvaamiseksi, vaikka interventiot onkin naamioitu ihmisoikeuksien puolesta tehdyiksi
hyökkäyksiksi. Ennen hyökkäystä ja hyökkäyksen aikana tiedonvälitys on valjastettu tuottamaan
näiden yhteiskuntien hallintoa demonisoivia uutisia. USAn puolustusministeriön tuottaa systemaattisesti uutisia, jotka eivät ole totta, mutta joiden tehtävä on muokata mielipideilmastoa hyökkäysso-dille otollisemmaksi. Esimerkiksi Libyan sodan alkuviikkoina uutisoitiin hallituksen joukkojen suorittamista joukkoraiskauksista. Riippumattomat selvitykset osoittivat nämä väitteet kuitenkin valheellisiksi. Meillä noudatetaan edelleen natsi-Saksan propagandaministeri Göbbelsin ajatusta siitä, että
kannattaa kertoa tarpeeksi suuri valhe, sillä sitä uskotaan paremmin kuin pientä.
KDKT porvarillisen median hampaissa
Mielipideilmaston muokkaaminen Korean demokraattista kansantasavaltaa vastaan on myös arkipäivää. Otetaanpa esimerkkejä. Väitetään, että KDKT:ssa kuoli nälkään 2,5 miljoonaa ihmistä
1990-luvun puolivälin katastrofeissa. Todellisuudessa kuolleita oli 400 000 eivätkä hekään kaikki
kuolleet nälkään vaan puhtaan ja likaisen veden sekoittumiseen tulvien yhteydessä. Toinen sitkeä
väite on, että KDKT:ssa on vankileireillä 150 000- 200 000 poliittista vankia. Todellisuudessa kyse
täysin hatusta vedetystä luvusta, jonka pohjana saattaa olla kokonaisvankimäärä, mutta joka sekin
on yläkanttiin. Väkilukuun suhteutettuna USA:ssa on vankeja paljon KDKT:aa enemmän. Kannattaa myös muistaa sellaiset väitteet kuin että Kim Jong Il olisi kieltänyt naisten polkupyörällä ajon tai
että Pjongjangista olisi häädetty pois kaikki invalidit. Nämä molemmat väitteet me Koreassa käyneet olemme pystyneet toteamaan omin silmin valheelliseksi propagandaksi.
Harvassa ovat ne uutiset, joissa kerrottaisiin korealaisen yhteiskunnan saavutuksista vaikkapa
kulttuurin, koulutuksen ja tieteen saralla.
Harvalla suomalaisella on kuitenkin mahdollisuutta tai halua perehtyä Korean tilanteeseen yhtä
tarkasti kuin meillä Korean ystävillä. Niinpä USA:sta peräisin oleva propaganda lyö läpi ja täyttää
tehtävänsä. Tämä kaikki kertoo siitä, miten länsimaat kokevat KDKT:n uhkaksi länsimaiselle demokratialle. Olisi vaarallista, jos USAn ja Euroopan kansalaisten mielissä alkaisi itää ajatus siitä,
että nykymenolle voisi olla vaihtoehto, jossa demokratia toimisi paremmin.
Riippumaton media länsimaissa
Käytännössä tavallinen kansalainen ei voi saada esiin suurpääoman eduista poikkeavia näkemyksiään mediassa. Ja jos joskus saa, yksilö leimataan oudoksi ja poikkeavaksi, johon ei voi suhtautua vakavasti. Samanlaista politiikkaa harjoittavat länsimaissa valtion omistamat mediat, Suomessa YLE. Nekin edustavat suurpääoman etujen mukaista politiikkaa, jonka mukaan kapitalismia
kannattavien yksilöiden vapaus on yhteiskunnan kantava voima. Demokratiaa puolustetaan, kunhan demokraattisen päätöksenteko ei heikennä taloutta, vaikuta suurpääoman mahdollisuuksiin
maksimoida voittonsa tai muulla tavoin heikennä länsimaiden geopoliittisia intressejä ympäri maailmaa.
Länsimaisessa yhteiskunnassa on mahdollista tietyin rajoituksin perustaa suurpääomasta riippumatontakin mediaa. Käytännössä sen näkyvyys jää kuitenkin marginaaliseksi johtuen siitä, että
vaihtoehtoinen lehdistön taloudelliset resurssit ovat hyvin puutteelliset ja että jatkuva porvarillisen
median myllytys aivopesee kansalaisia. Niiden kansalaisten, joiden mielenkiinto ei 100 %:sti kohdistu yhteiskunnallisten asioiden todellisen tilan arviointiin ei ole mitään mahdollisuutta vastustaa
porvarillisen median luomia mielikuvia.
Riippumattoman lehdistön ei tästä syystä ole mahdollista laajentua, koska siltä puuttuvat mainostulot lähestulkoon kokonaan. Meillä lehdistön vapaus ei tästä syystä käytännössä toteudu.Vain riippumaton yhteiskunta takaa ihmisoikeuksien toteutumisen
Porvarillisen median toinen rooli on kansalaisten passivointi mahdollisimman paljon kuluttaviksi
kansalaisiksi. Sosiologisten haastatteluiden ja psykologisten kokeiden tuloksena on kehitetty hieno
tavaroiden ja aatteiden mainostuksen metodiikka, huiputtamisen ja valehtelun metodiikka. Median
avulla kansalaisten huomio kiinnitetään yhteiskunnallisten epäkohtien sijasta täysin epäolennaisiin
seikkoihin, passivoidaan ihmisiä, jolloin he eivät jaksa kyseenalaistaa kapitalismin lainsalaisuuksia.
Tämä on täysin ristiriidassa sen kanssa, mikä on juche-aatteen mukaan ihmisen rooli yhteiskunnassa.
Juche-aatteen mukaisesti tietoisuus voidaan jakaa ideologiseen tietoisuuteen ja tietämykseen.
Ideologinen tietoisuus on tietoisuuden laji, joka heijastaa ihmisen vaatimuksia ja mielenkiinnon
kohteita. Tietämys sen sijaan on tietoisuutta ympäröivän maailman olennaisista ja luonteenomaisista piirteistä ja tapaa, jolla maailmaa voidaan muuttaa sopusoinnussa ihmisen tarpeiden kanssa.
Ideologinen tietoisuus määrittää tiedon muodostamisen suunnan ja ohjaa tietämyksen käyttämistä
ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen. Mitä korkeampi ideologisen tietoisuuden taso ihmisellä on, sitä
aktiivisemmin hän hankkii tieteellistä tietoa ja soveltaa sitä palvelemaan yhteiskuntaa, kollektiivia ja
kansaa.
Ihmisen riippumattomuus edellyttää, että hän on tietoinen riippumattomuudestaan. Tietoisuus riippumattomuudesta tarkoittaa tietoisuutta siitä, että ihminen on kohtalonsa herra ja muovaa itse
oman kohtalonsa. Tietoisena riippumattomuudestaan ihminen voi toimia aktiivisesti kieltäytymällä
kaikista kahleista ja taistelemalla vallankumouksellisesti riippumattomuuttaan uhkaavaa sortoa
vastaan. Siksi voidaan sanoa, että tietoisuus riippumattomuudesta on juuri se ratkaiseva tekijä,
joka määrittää riippumattomuuden.
Tämän tietoisuuden ja riippumattomuuden tiedostamisen porvaristo yrittää länsimaisen median
avulla estää.
Ihminen on ihminen vain yhteiskunnassa, jossa hän pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan suuntaan.
Juche-aatteen mukaisesti yhteiskunnallinen elämä on jakautunut poliittiseen, taloudelliseen sekä
ideologiseen ja kulttuuriseen elämään. Tärkein näistä on poliittinen elämä.
Presidentti Kim Il Sungin mukaan ”Poliittinen elämä, joka antaa ihmisille aidot poliittiset vapaudet ja
oikeudet valtion ja yhteiskunnan hallitsemiseksi ja takaa heille arvokkaan yhteiskunnallis-poliittisen
yhteyden sekä antaa mahdollisuuden lisätä siihen hohtoa, on tärkeintä kaikelle heidän toiminnalleen.”
Toinen yhteiskunnallisen elämän alue on taloudellinen elämä. Taloudellinen elämä on yhteiskunnallista elämää kulutustarvikkeiden kuten ruoan, vaatetuksen ja asumisen tuottamiseksi, jakamiseksi ja vaihtamiseksi. Taloudellinen elämä muodostaa yhteiskunnan perustan. Taloudellinen elä-
mä mahdollistaa poliittisen, ideologisen ja kulttuurielämän aineellisen perustan.
Kolmas yhteiskunnallisen elämän alue on ideologinen ja kulttuurielämä. Ihmiselle ei riitä pelkkä
ruoka, vaatetus ja asunto vaan hän haluaa sen antavan kauneusarvoja, ylevyyttä, elämälle terveen
aatteellisen perustan, rikkaita tunnekokemuksia ja laajan tietouden. Näiden henkisten ja kulttuuriin
liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi ihmisellä on ideologinen ja kulttuurielämä. Ideologisen ja kult-tuurielämän kautta ihmiset hankkivat itsenäisen ideologisen tietoisuuden, luomisvoiman sekä ylevät henkiset ja moraaliset luonteenpiirteet voidakseen kohdata mitä monimuotoisimmat kulttuuriset
ja henkiset vaatimukset.
Ideologinen ja kulttuurinen elämä mahdollistaa ihmisen varustautumisen sellaisella itsenäisellä
ideologialla, tieteellä ja koulutuksella, jota vaaditaan ihmisen keräämän tieteellisen tiedon edelleen
kehittämiseksi, julkisen terveydenhoidon ylläpitämiseksi, urheilun ja oman terveyden ylläpitämiseksi, taiteista ja kirjallisuudesta nauttimiseksi.
Aito ideologinen ja kulttuurielämä on mahdollista vain sosialistisessa yhteiskunnassa, jossa kansa
toimii yhteiskunnan luovana hallitsijana. Sosialistisessa yhteiskunnassa vallitsee terveen elämän,
ideologian ja kulttuurin malli, joka heijastaa ihmisen olennaisimpia vaatimuksia. Siksi vain tällaisessa yhteiskunnassa ihmiset voivat nauttia aidosta ideologisesta ja kulttuurielämästä samalla kuin he
kehittävät itseään yhä voimakkaammiksi.
Ideologisella ja kulttuurisella elämällä on erittäin tärkeä asema yhteiskunnallisessa elämässä. Koska poliittinen ja taloudellinen elämä ovat ihmisten elämää, niiden taso ja kehittyneisyys riippuvat
kansan valmiuksista. Kansa on valtion ja yhteiskunnan alkuperäinen luoja ja toimija, joka voi luoda
ja nauttia enemmän aineellisesta hyvinvoinnista vain, jos he yhteiskunnallisina toimijoina ovat
hankkineet itselleen korkean ideologisen ja kulttuurisen tietoisuuden, kyvyn luovuuteen, korkeat
henkiset ja moraaliset luonteenpiirteet monimuotoisen kulttuurisen ja ideologisen elämän parissa.
Näin ollen ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole kiinni siitä, mitä perustuslaissa ja muussa lainsää-
dännössä on ihmisille taattu. Kyse on siitä, että ihmisten pitää olla riippumattomia ja tunnistaa oma
riippumattomuutensa saavuttaakseen ihmisoikeudet.
Voidaan sanoa, että porvarillinen media estää ihmisoikeuksien toteutumisen Suomessa ja muualla
länsimaissa. Pohjoiskorealainen yhteiskunta antaa tavalliselle kansalaiselle huomattavasti paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omiin asioihinsa.
Neuvostoliittolainen professori Sahnazarov kirjoittaa valtio-opin kirjassaan: ”Ei voi olla vapaa kansa
joka sortaa muita kansoja. Voiko rehellinen ihminen tuntea itsensä vapaaksi, jos maansa nimissä
tehdään huutavaa vääryyttä?”

Vaihtoehdottomuuden aika on lopussa
Juha Kieksi
Taloudellinen kriisi koettelee länsimaita. Samaan aikaan median painostus Valko-Venäjää, Kuubaa,
Koreaa, Venezuelaa ja eräitä muita yksittäisiä maita kohti kasvaa. Irak, Afganistan ja Libya on jo
miehitetty. Syyrian kaatamista yritetään. Minkä takia tämä tapahtuu juuri nyt? Onko tapahtumilla joku
yhteys?
Talouskriisin taustalla on pitkäaikainen voiton suhdeluvun aleneminen. Tämän vuoksi pääoma on pyrkinyt
muuttumaan sellaiseen muotoon, että voittojen kasautuminen olisi aikaisempaa paremmin mahdollista.
Syntyi finanssikupla, joka nyt on puhjennut. Samaan aikaan porvaristo ja sen hallitsema media pyrkii
osoittamaan, että kyse on pelkästään talouden kriisistä ja että sen syynä olisi työväestön kohtuuttomaksi
paisuneet palkat ja edut. Todellisuudessa on kyse kapitalismiin oleellisena osana kuuluva kriisiytyminen ja
mutta kyse on myös siihen johtaneen filosofian, uusliberalismin kriisistä. Tähän talouden ja filosofian
yhteyteen liittyy porvariston kannalta suuri ongelma ja uhkakuva. Kansalaisten keskuudessa ei saa päästä
nousemaan sellaista käsitystä että kyseessä olisi uusliberalismin kriisi eikä ainakaan niin että
uusliberalismille nousisi varteenotettava vaihtoehto.
Tästä syystä porvarillinen media hyökkää raivokkaasti muutamia yksittäisiä maita ja niiden harjoittamaa
politiikkaa vastaan. Kuuba ja Pohjois-Korea ovat sosialistisia valtioita ja pienuudestaan huolimatta uhkaavia
kapitalismin kannalta. Jos Pohjois-Korea tai Kuuba onnistuvat voittamaan vaikeutensa ja ne pystyvät
parantamaan edelleen koko kansan elintasoa ja hyvinvointia, heistä tulee vaarallinen esimerkki siitä, että
uusliberalismille on olemassa vaihtoehto. Sama koskee vaikkapa Valko-Venäjää, Venezuelaa, Irania tai
vaikkapa Myanmaria. Nämä valtiot eivät ole sosialistisia mutta ne eivät ole vapauttaneet kansantalouksiaan
uusliberalismin oppien mukaisesti. Nämäkin valtiot luovat uhkaavan vaihtoehdon uusliberalistiselle
yksimielisyydelle, jonka mukaan talouskriisille ei ole muuta vaihtoehtoa kuin supistaa julkista taloutta ja
avata yhä uusia kansantalouden aloja vapaalle kilpailulle.
Kapitalismin edistyminen edellyttää väkivaltaa
Samaan aikaan ideologisen sodankäynnin lisäksi uusliberalismia harjoittavat valtiot ja niiden koneistot
(Nato) ovat hyökänneet useisiin maihin ja vaihtaneet uusliberalismiin nuivasti suhtautuneet hallitukset
mieleisikseen. Tästä esimerkkeinä ovat mm Afganistan, Irak, Libya ja nyt Syyria. Kyse ei tietystikään ole
pelkästään siitä, että nämä olisivat olleet ideologisesti porvaristolle vaarallisia. Kyse on ennen kaikkea siitä,
että pääoma tarvitsi uusia alueita, joilla voiton suhdelukua on mahdollista kasvattaa. Näissä maissa, kunhan

Liika hienoa verdaliikkaa Timpalle. 

Noo nyt se selvis, mistä toi spedeteus oppinsa ammentaa 
Tätä mää vähän eppäilinkin 

Olis varmaan mielenkiintoinen opintomatka jos tuon Kieksin kaa lähtis KDKT:aan.

Yhtä hyvin voi kysyä mihin yksikään valtio ylipäätään tarvitsee ydinaseita?

Noo nyt se selvis, mistä toi spedeteus oppinsa ammentaa 
Tätä mää vähän eppäilinkin 

 Taitaa olla sulla luetun ymmärtämisessä vaikeuksia, tai sit lukihäiriö.