Oli oikein pakko kirjautua ja kommentoida muutamaa perusteellisen laatuista asiavirhettä. Ei provosoiden, vaan korjaamalla asiat oikeiksi. Samalla heitän muutaman linkin tähän sopivasti viikonloppuluettavaksi palstalaisille. Katsotaan millaista keskustelua saadaan aikaan...
- Kalia löytyy vesiliukoisena (onhan kalisuolakin 100% vesiliukoinen) kastelulannoitteena vaikka kuinka (kaliumnitraatti, kaliumfosfaatti jne). Onko Suomessa sitten tarjolla, muuta kuin lavapakattuina pikkusäkeissä, jolloin "joutuu" itse liuottamaan??? Kaliumnitraatti on ainakin kasvihuoneissa ja kukkataloissa käytössä...
- Urean haihtuminen nestemäisestä muodosta on varsin vähäistä. Rakeisesta ureasta haihtuu joitain prosentteja, olosuhteiden ollessa otolliset (riittävän kuuma ja kuiva, Suomessa tuskin koskaan). Pellervossa oli aikoinaan liukoisuustestit kyllä, niissä ei tosin puhuttu typenhaihtumisesta sanaakaan (
http://www.growprofit.fi/index.php?id=86). Nopeiten, ja pienimmän nestemäärän vaatien, liukenee juuri urea, hitaimmin salttu. Käytännössä pienikin kaste aamusella riittää urean liukenemiseen. Liukenemisen jälkeen typpi ei periaatteessa enää haihdu, vaan varastoituu maaperään myöhempää käyttöä varten. Erittäin hyvää luettavaa ureatypestä, ja typpiasiasta yleisesti, löytyy esim. täältä, joskin englanniksi:
http://www.gov.pe.ca/af/agweb/index.php3?number=71253- Salttu ei sisällä lainkaan ureatyppeä, vaan sen typpi on kokonaan ammoniumnitraattipohjainen (ammoniumtyppeä (NH4) puolet ja toinen puoli nitraattityppeä (NO3)). Ureatyppeä ei ole sen enempää myöskään CAN-tuotteissa (kalsiumammoniumnitraatit).
Yara Salttu:
http://www.yara.fi/fertilizer/products/arable_farming/suomensalpietari.aspxYara CAN:
http://www.yara.fi/fertilizer/products/arable_farming/kalsiumammoniumnitraatti.aspxYara Axan:http://www.yara.fi/fertilizer/products/arable_farming/yarabela_axan.aspx
CAN Belor: Tuotteet-sivu
http://www.beloragro.fi/CAN Cemagro:
http://cemagro.fi/images/stories/pdf/CAN+S.pdfCAN+S Cemagro:
http://cemagro.fi/images/stories/pdf/can.pdfCAN A-Rehu:
http://www.a-kauppa.fi/images/Tuoteseloste%20A-Typpilannos_Vaasa_08_2012.pdf- Typpiliuos, eli UAN, on sekoitus ureaa ja ammoniumnitraattia. Maailmalla yleensä UAN32%, Yaralla esim. UAN30%. Näissä tuotteissa on kokonaistyppimäärästä puolet ureatyppeä (NH2) ja puolet ammoniumnitraattityppeä, eli 25% ammoniumtyppeä (NH4) ja 25% nitraattityppeä (NO3). Kasveille ensimmäisenä käytössä on nitraattityppi, joka kuitenkin liiallisesti annosteltuna karkaa herkästi vesistöihin ja myös haihtuu typpikaasuna. Ammoniumtyppi muuttuu microbien avustuksella kasveille käyttöön sopivaksi nitraattitypeksi, eikä omaa sinänsä haihtumis- tai valumisriskejä. Ureatyppi varastoituu maaperään muotoon, jossa se ei haihdu tai valu, vaan muuttuu kasvukuaden aikana kasville hyödylliseksi typeksi, eikä lisälannoitusta näin välttämättä typen osalta tarvita.
Olisiko täten otollista kylvää pääosin nitraattityppellä ja lisätä muuta typpeä kasvulaudella esim ureana tai UAN-liuoksena ruiskutusten yhteydessä. Modernit fosforilannoitteet/raaka-aineet MAP ja DAP sisältävät ainoastaan ammoniumtyppeä, joten rakeisissa lannoitteissa käytetään lähes aina ammoniumnitraattityppeä typen raaka-aineena. Joissain maissa ammoniumnitraatin ollessa pannassa, turvaudutaan urea- ja ammoniumtyppeen (ammoniumsulfaatti). Toisaalta Suomessa on pyritty yhteen lannoituskertaan, jossa kaikki typpi annetaan kerralla, ja "toivotaan", että typpeä riittää myös myöhempiin kasvukausiin.
Typpikeksustelu lie Suomessa valitettavan yksipuolista. Ureatyppeä pelätään ja moititaan vain metsiin soveltuvaksi, syyttä. Onhan se maailman käytetyin typpilannoite. Keskustelua olisi hyvä avata riippumattomaksi valmistajasta, jolloin päästäisiin pureutumaan asian ytimeen, ilman
minkään tahon markkinointi- ja myyntikampanjointeja.
Syysviljat tarvitsevat fosforia kylvön yhteydessä hyvään kasvustarttiin ja kalia selvitäkseen talvesta. Yleiseti ottaen käytetyimpiä syysviljan lannoitteita ovat tuotteet, joissa typpi on lähes nollassa ja sen lähes 100% ammoniumtyppimuodossa, fosforia 5-15%, mutta kalia sitäkin enemmän, jopa 20-25%. Fosforin onkin oltava vesiliukoista syksyllä, että kasvi saa kaiken avun siitä muodostaessaan juuria talven taistoihin... Suomessa totuttu jostain syystä käytämään tuotteita, joissa typpi ja kali on lähes tasapainossa... Typpeä annetaan lisää tietysti keväällä. Keväällä typellä lannoitettaessa, olisikin järkevää antaa typpi kaikissa muodoissaan, jotta sen riittäminen kasvukauden eri vaiheisiin pystyttäisiin takaamaan. Unohtamatta rikkiä, joka on parasta jättää suuren valumisriskin vuoksi kevääseen, varsinkin hyvin suodattuvilla mailla.
Nestemäinen lannoitus tulee Suomessa varmasti lähivuosina kasvamaan rajusti. Tehot ovat todistetusti hyvät, vaikka käyttömäärät ovat kohtuullisen pienet. Hivenruiskutuksiinkin ollaan jo pikkuhiljaa heräilty. Sadon ja säiden kehitystä seuraamalla voidaan lisätä tai vähentää tuotatantopanoksia voiton/tappioiden optimointiin. Vielä kun saataisiin joku puolueeton taho tutkimaan niitä ja ennenkaikkea niiden käytettävyyttä muiden ruiskutettavien kanssa. Kansalliset nestelannoitusasetukset asetuksetkin ovat vielä lasten kengissä, joten niihinkin kaivataan muutoksia. Toivotaan, että ministeriössä ollaan hereillä eikä jäädä junnaamaan paikoilleen